tiistai 25. lokakuuta 2016

Mimmi Mou Mirmajasta -harjoitukset

Aina vaan teatteri yllättää iloisesti! Lähdin Mimmi Mou Mirmajasta -näytelmän harkkoihin vähän sillä mielellä, että aina on kiinnostavaa nähdä mitä tapahtuu, saada maistiainen uudesta produktiosta, mutta ei tämä lastennäytelmä nyt näytelmänä välttämättä ihan kaikista eniten minun juttuni ole. Totesin kuitenkin, että kyllä tähänkin imeytyy ihan oikeasti mukaan! Erityisesti esillepano on hyvin omalaatuinen ja kiehtova, ja tarinakin kiinnostaa aidosti.

Anne-Mari Alaspää ja Anna-Leena Järvi.

Näytelmän ohjaa teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen - tämä on hänen ensimmäinen ohjauksensa tässä talossa. Rooleissa nähdään Anne-Mari Alaspää, Piia Mannisenmäki ja Anna-Leena Järvi. Toukokuussa harjoituksia on aloiteltu viikon verran, ja syksyllä harjoitukset käynnistyivät 19. syyskuuta. Näytelmän ensiaamu on tiistaina 1.11., eli ollessani harkoissa mukana enskariin on vielä kolmisen viikkoa aikaa.

Näytelmän suositusikä on viisivuotiaasta ylöspäin. Kysyn Hilkalta, mikä kaikki ikärajaan vaikuttaa; onko näytelmässä jotain vaikeita aiheita tms. Hilkka kertoo, että näytelmä kestää tunnin, eli sen verran katsojien pitäisi malttaa paikallaan. Jos lapsi ei ole aiemmin käynyt teatterissa, pimeys ja jännittävät elementit voivat olla turhan jänniä kovin pienelle. Mutta jos lapsella on jo teatterikokemusta, ja hän jaksaa ja on kiinnostunut seuraaman tunnin näytelmän, niin kyllä nelivuotiaskin voi Mimmi Mou Mirmajasta -näytelmästä nauttia - sitä nuoremmille tämä voi olla liian haastavaa.

Jännää, mutta ei pelottavaa.

Näytelmän lavastuksesta (jonka on suunnitellut Karmo Mende) minulle tulee ensimmäisenä mieleen jokin tasohyppelypeli - etenkin kun lavasteissa hyppii useampikin henkilö. Mielikuva on osuva sikälikin, että näytelmä tehdään yhteistyössä Parkour Akatemian kanssa, eli lavasteita tosiaan käytetään monella tavoin. Lavasteet ovat kuulema kehittyneet siitä, kun näyttelijät ovat ne viimeksi nähneet. He kiertelevät tutkailemassa niitä, ja jostain lavasteiden uumenista kuuluukin "Wau! Karmo on nero!"

Taustanaurua? ;)

Harjoitusten alkaessa työn alla on näytelmän loppu. Ensin Anne-Mari, Piia ja Anna-Leena lukevat tekstin läpi Hilkan kanssa, ja tekstiin tehdään muutama muutos. Sitten alkaa harjoittelu. Kohtauksia hiotaan moneen kertaan, sillä niissä on monta liikkuvaa osaa, jotka kaikki pitää saada kohdilleen ja kokonaisuudeksi; liike, puhe, suunnat, välineet, valot, äänet, kuvitus... Jos näkee valmiin kokonaisuuden, ei ehkä tule edes ajatelleeksi, miten monesta osasta se koostuu!

Ihan erityisesti täytyy jo nyt mainita Tuukka Toijanniemen valopiirrustukset, jotka elävät ja muotoutuvat koko ajan, ilmestyen lavasteiden pinnoille ja muuttaen näkymiä jatkuvasti. Tällaista en ole ennen nähnyt, ja efekti on todella mielenkiintoinen!

Tuukan valopiirrokset kommunikoivat näyttelijöiden kanssa.

Näytelmään kuuluu olennaisena osana musiikkia ja laulua, sekä lasten laulatusta - no, lapsille ja lapsenmielisille, harkoissa minä laulan reippaasti yleisöosuuksissa. Äänimaailma on vasta tekeillä, ja musiikkiakin hiotaan - montako kertosäettä lauletaan ym. Koreografioitakin pohditaan, ja mietitään, milloin esiintyminen suunnataan suoraan yleisölle.

Näyttelijät sopivat hyvin tähän näytelmään - Anne-Marin eloisat kasvot, Piian roolinmukainen rauhallisempi mutta silti virkeä ote, Anna-Leenan hieno liikekieli. Ja tässä ollaan vasta harjoitusvaiheessa! Harjoituksissa keskustellaan mm. siitä, milloin mielikuvitusmaailma kestää kuvittelijan katseen, milloin se on liian hauras, eli sen täytyy antaa vielä rauhassa muodostua.

Piia Mannisenmäki ja Anne-Mari Alaspää.

Näytelmän koeyleisöiksi valmistaviin ja pääharjoituksiin on tulossa kuusi alakoululuokkaa, joten työryhmä pääsee jo ennakkoon fiilistelemään miten esitys uppoaa eri-ikäisiin lapsiin. Hilkka ja näyttelijät pohtivat, miten yleisöön saadaan hyvä kontakti ja miten katsojat saadaan mukaan mm. lauluihin.

Harjoituksen loppuaikana käydään vielä läpi näytelmän alkua. Tässä on selkeä ero loppukohtaukseen; näkee, että alkua on harjoiteltu enemmän. Harjoitusten lopuksi pidetään vielä purku, jossa käydään läpi, miltä näyttelijöistä tuntui. Myös Hilkka kertoo näkemyksiään, kuten on kertonut koko harjoitusten ajan ohjatessaan, kannustaen ja kiittäen. Lisäksi vielä mietitään, millaisen lämmittelyohjelman näyttelijät tarvitsevat, jotta paikat pysyvät kunnossa kun näytelmän esittäminen vaatii isompaakin liikettä.

Oikein mielenkiintoista oli seurata Mimmi Mou Mirmajasta -näytelmän harjoituksia, ja ilolla menen sitten katsomaan myös valmista esitystä!

Tekeillä olevaa kuvitusta - ja näyttelijäntyötä.


Ja lopuksi vielä vinkki teille, jotka olette tulossa katsomaan esitystä: älkää suotta suunnitelko liian tiukkaa aikataulua poislähdölle esityksen jälkeen, lapsille on tarjolla tekemistä! ;)

Mimmi Mou Mirmajasta Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti