tiistai 21. helmikuuta 2017

Diivailua toisen kerran

Kävin jonkin aikaa sitten katsomassa Diivat uudemman kerran. Ensi-illasta oli tuolloin kulunut vajaat kolme kuukautta, joten oli mielenkiintoista nähdä, onko esitys muuttunut jotenkin.

Pääpiirteissään meno oli toki ennallaan. Mutta jotenkin oli aistittavissa, että porukka oli hitsautunut yhteen entistä voimakkaammin. Joitakin lisäeleitä olin huomaavinani, ja Hannu Hiltusen pastori Duncan Wooley oli tietynlaisessa maireudessaan karrikoidumpi kuin ennen.

Ihailtavaa heittäytymistä näytelmässä on runsaasti - kuten alusta saakka! Antti Niskanen antaa erityisesti Stephaniena palaa täysillä, loppua kohti aina hervottomammin. Joni Leponiemestä Maxinena eräs (naispuolinen) ystäväni totesi "minäkin haluaisin tuollaisen naisen kaveriksi, olisi niin hyvää keskustelu- ja shoppailuseuraa!"

Jack (Antti Niskanen) hämmästyttää Audreyta (Saara Jokiaho)...
Kuva: Jiri Halttunen
...mutta kyllä myös Meg (Maija Andersson) on niin ihana että Leo (Joni Leponiemi) hämmästelee monttu auki.
Kuva: Jiri Halttunen

Olen myös aina yhtä ihastunut näytelmän nuoriin naisiin, Maija Anderssonin Megiin ja Saara Jokiahon Audreyyn - molemmat ovat aurinkoisia, energisiä ja ystävällisiä naisia. Megin rakkaus ja arvostus teatteria kohtaan on niin pitelemätöntä, että hänen kanssaan olisi varmasti juteltavaa! :D Ja Audrey ihastuttavana höpsönä tuo valoa mihin tahansa kaamospäivään. Myös näytelmän vanha nainen, koko seuruetta pyörittelevä Florence (Anneli Karppinen) on aivan loistava hahmo. Tuollainen täpäkkä täti minäkin haluaisin olla sitten joskus!

Näillä naisilla on sitten lystiä; Florece (Anneli Karppinen) ja Stephanie (Antti Niskanen).
Taustalla Docilla (Hannu Lintukoski) ei ole niinkään hauskaa.
Kuva: Jiri Halttunen

Elosteleva lääkäri Doc (Hannu Lintukoski) ja hänen hömelö poikansa Butch (Miikka Tuominen) ovat omalaatuinen kaksikko. Doc on todennut että jokaisen kannattaa pitää huolta ennenkaikkea itsestään, mutta Bucthissa on vielä nuoruuden uskoa esimerkiksi aitoon rakkauteen - kuitenkin isän ja pojan suhteessa on toveruutta. Yksi Butchin huippuhetkistä on näytelmän harjoitus - ja miten kuuliaisesti hän toteuttaakaan saamiaan ohjeita! Duncan on hieman hillitympi hahmo, mutta ei hänestäkään naurattavuutta puutu.

Yleisen hauskuutuksen ja häsellyksen alla yksi Diivojen läpilyövistä teemoista on mielestäni ihmissuhteiden merkitys; perhesuhteet ja ystävyys. Perhesuhteiden napana tuntuu olevan Florence-täti, jonka luona Meg asuu. Audrey ja Meg ovat ystävättäriä, joilla on toisistaan seuraa, nuorten naisten yhteisiä juttuja - Audrey viettääkin talossa paljon aikaa sekä Megin vuoksi että autellen Florencea. Pastori Duncankin kiinnittyy kuvioon Megin kautta - ja tuntuu pitävän taloa kotinaan vaikkei siellä asukaan. Tohtori Doc hengailee paikalla koska Florece on hänen potilaansa, ja Butch on paitsi hänen poikanaan, myös Megin ja Audreyn vuoksi paikalla. Myös Maxine ja Stephanie ilmaantuvat paikalle Florencen vuoksi.

Naisia on monenkokoisia - kuten nyt vaikka oikealla Audrey (Saara Jokiaho) ja Stephanie (Antti Niskanen).
Kuva: Jiri Halttunen

Perhe- ja muihin suhteisiin liittyy koukeroita, joita en käy läpi - katsokaa itse! :) - mutta erityisen ihastuttavaa on tämän yhteisön muoto. Eri ikäryhmien ihmiset seurustelevat luontevasti keskenään, ja etenkin nuoret naiset kunnioittavat vanhaa tätiä - hänestä myös pidetään joukolla huolta. Florence ja Meg suhtautuvat luontevasti siihen, että heidän kodissaan viipyilee vieraita pitkäänkin - ja Audrey tupsahtelee paikalle kuin kotiinsa. Miesten keskinäiset suhteet eivät ole aina ihan niin herttaisia, mutta seurallisia silti. Doc ja Duncan piikittelevät toisiaan, mutta silti heilläkin tuntuu olevan toveruutta naljailun alla. Doc ajattelee omalla tavallaan poikansa parasta, ja Butch seurailee isän esimerkkiä butchmaisesti. Kaikki hahmot tuntuvat välittävän toisistaan - tietysti osa enemmän, osa vähemmän - ja yhteisössä ketään ei jätetä yksin.

Vaan tokihan Diivojen parasta antia ovat hulvaton huumori ja hyvä mieli. Maistiaisena kannattaa katsoa traileri - tai jos olet näytelmän jo nähnyt, käy se hyvin muistojen verestämiseenkin!


Diivat Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Huom! Diivat ohjelmistossa enää tämän kevään 2017 - syksyllä on myöhäistä uikuttaa jos ei keväällä tullut käytyä katsomassa. ;)


2 kommenttia: