sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Täti ja minä ja läpi ja meno

Kevään ensi-iltoihin mahtuu vielä Täti ja minä - kahden hengen näytelmä, jossa musta huumori kukkii. Näytelmän ohjaa Jyväskylän kaupunginteatterille Jouni Salo, joka siis on talon omaa väkeä, yleisimmin tunnettu näyttelijänä. Rooleissa nähdään Maritta Viitamäki ja Jukka-Pekka Mikkonen. Aivan oman lisänsä tähän produktioon tuo se, että tämä on Rutun (eli Marittan) viimeinen ensi-ilta ennen eläköitymistä. Mutta ei nyt vielä ryhdytä haikeilemaan. Pääsin katsomaan näytelmän läpimenoa - kyseessä oli 3. valmistava harjoitus, aikaa ensi-iltaan puolisentoista viikkoa. Ensi-ilta on siis torstaina 16.helmikuuta pienellä näyttämöllä.

Kemp (Jukka-Pekka Mikkonen) ja täti (Maritta Viitamäki).
Kuva: Jiri Halttunen

Juttelin Jounin kanssa ohjaamisesta ennen harjoituksen alkua. Hän kertoi, että on 90-luvun lopulla ohjannut paljonkin produktioita; kesäteatteria, harrastajateatteria, tango nuevo -yhtye Otravesin musiikillisen esityksen, musiikkiteatteria jota on myös käsikirjoittanut - sekä Aladdin-näytelmän Jyväskylän kaupunginteatteriin. Tuolloin Jouni kuitenkin koki, että elämä oli kovin työntäyteistä, eikä vapaa-aikaa jäänyt, joten hän lopetti ohjaustyöt. Nyt kun häntä oli kysytty ohjaamaan Täti ja minä -näytelmää, hän suostui mielellään ja työn aloittaminen oli oikein mukavaa - hän oli muutenkin ajatellut, että jokin pienimuotoinen ohjaustyö olisi kiva tehdä. Jouni kertoo, että näytelmän monologinomaisuus asettaa omat lähtöarvonsa - työstäminen menee eri tavalla kuin jos tehdään useamman näyttelijän yhteistä dialogia. Useammalla näyttelijällä pystyy kuulema tekemään enemmän valmista palasissa. Tällainen näytelmä etenee tekstinoppimisen ehdoilla, ja harjoituksen mitta eli neljä tuntia on aika pitkä aika lukea tekstiä. Toisaalta tämä on tarjonnut mahdollisuuden intiimiin otteeseen ja keskusteluun näyttelijöiden kanssa - siihen ei isommalla joukolla niinkään päästä. Aikataulu on tiukka, mutta se oli tiedossa jo alun alkaenkin - ja haaste tuntuu mukavalta. Kysyn vielä, millä lailla on erilaista valmistautua ensi-iltaan ohjaajana kuin näyttelijänä. Jouni tuumaa, että kaikenlaisen huolehtimisen määrä on aivan toisella tasolla, paljon totaalisempaa. Asioita kertaa viimeiseen saakka. Toisaalta ohjaajana on suurempi sokeutumisen vaara - näyttelijänä on vapaus tarjota jotakin uutta vielä viimeisellä viikollakin. Ja kaiken kaikkiaan ohjaajana jännittää paljon enemmän.

Ennen harjoitusta ehdin vielä kysäistä Rutun tuntemuksia, kun nyt viimeinen ensi-ilta ennen eläköitymistä lähestyy. Hän sanoo, ettei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään erikoiselta, mutta arvelee että kyllä se vielä rupeaa tuntumaan.

Ennen läpimenoa kerrataan muutama kohtaus, joista Jukkis (eli Jukka-Pekka) saa sanoa mitkä ne ovat. Sitten pidetään pieni tauko, jonka jälkeen Jouni kysyy ovatko kaikki valmiina - ja valmista on. "Olkaa hyvä" - ja niin tarina lähtee rullaamaan.

Kemp (Jukka-Pekka Mikkonen) ja taustalla täti (Maritta Viitamäki).
Kuva: Jiri Halttunen

Muutaman kerran harjoituksen edetessä ohjaajan tai pukijan pitää vielä muistutella, mitä seuraavaksi. "Nyt ois villatakki päällä." "Kirjan lukeminen tulee vasta seuraavassa kohtauksessa." Jokusen kerran tarvitaan kuiskaajaakin, mutta kaiken kaikkiaan kokonaisuus pysyy ehjänä. Jouni antaa välillä lyhyitä ohjeita rauhallisella, kantavalla äänellä. Joskus jompikumpi näyttelijöistäkin kysyy tai kommentoi jotain. Pari kertaa kohdalle osuu tahatontakin tilannekomiikkaa, eikä pokka aina ihan pidä; "Ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä..." Valojen ja äänien osuuskin on vielä työstövaiheessa. Lavastus on jo nyt täyteläinen, vaikka joitakin pieniä yksityiskohtia kuulema puuttuu.

Tarkemmin kommentoin jälleen sitten ensi-iltajutussa, mutta herkulliselta vaikuttaa. Morris Panychin teksti on koukkuja täynnä, ja Ruttu sekä Jukkis sopivat rooleihinsa mainiosti.

Läpimenon jälkeen on hengähdystauko, ja sitten Jouni, Ruttu ja Jukkis pitävät palautekeskustelun. Harjoitukset jatkuvat jälleen seuraavana päivänä. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan ensi-iltaa!

Täti (Maritta Viitamäki).
Kuva: Jiri Halttunen

Täti ja minä Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Näytöksistä puolet on jo nyt loppuunvarattu! Joten hopitihop lippuja varaamaan jos aiotte tämän nähdä - ja kyllä kannattaa katsoa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti