Ansan laulut - sanojen suvereenia särmää

Kävin jonkin aikaa sitten jälleen katsomassa Ansa-musikaalin. Esitys on pitänyt voimansa, ja jälleen elin mukana hahmojen tunnelmia - niin hauskoja kuin voimakkaita ja haikeitakin. Pidän tästä musikaalista edelleen kovasti!

Seuranani oli "Ansa-ensikertalainen", ja kysyin häneltä erityisesti, saiko hän laulujen sanoista selvää - tätähän osa katsojista on harmitellut, etteivät ole kuulleet sanoja. Seuralainen koki kuulleensa varsin hyvin, ja minustakin tuntui että kuuluvuus oli aiempaa selkeämpi (vaikka olen hieman jäävi sanomaan kun osaan laulut ulkoa). Paikkamme olivat rivillä viisi. Väliajalla istuimme kahvittelemassa samassa pöydässä kuin pariskunta, joka kertoi istuvansa rivillä 13 - kuulema hekin olivat kuulleet laulujen sanat ihan hyvin.

Kuva ryhmäkuvan ottamisesta!
Kuva: Jiri Halttunen

Sanoitukset ovatkin ehdottomasti kuulemisen arvoisia! Ne on kirjoittanut Heikki Salo, joka on monille parhaiten tunnistettavissa Miljoonasateen sanoittajana ja laulajana. Ansan laulujen sanoituksissa sanotaan todella paljon ja oivaltavassa muodossa, joten haluan kiinnittää niihin huomiota edes yhden blogijutun verran. Minulle sanoitukset ovat aina hyvin tärkeitä musiikissa.

Kaikki kursivoidut tekstit ovat siis Heikki Salon kirjoittamia. Läheskään kaikkia kappaleita en käsittele (tässä on alle puolet), ja näistäkin vain Sadan ihmisen talossa on tässä kokonaan.


Työ on Teneriffa


Työ on kämpän vuokra
se on kolikoita taskuun
työ on metri lisää ruokakaupan laskuun

Työ on lottorivi
kuusi oikein saa
kun antaa palan elämästään eikä muista valittaa

Työ on cappuccino ruskea kun on lauantai
siks tyttölikan kantsii vuorotyötä puskea
Arbeit macht frei!
Arbeit macht frei!

Työ on turvaköysi elämäsi benjihyppyyn
se on kaista onneen
uurre otsaryppyyn

Työ on Teneriffa!

Niinhän se on; työ on yhtälailla välttämätön paha kuin monen hyvänkin asian lähde. Työtä tekemällä saa palkkaa, jolla voi hankkia yhtä ja toista - työ tarkoittaa pääsyä Teneriffalle siinä missä turvaa arkisen taloudenpyörityksen sujuvuuteenkin. Onnellisempaa työnteko on, jos siitä ei "muista" (tai koe tarvetta) valittaa - vaikkei kaikki aina yhtä teneriffaa olisikaan. Arbeit macht frei - työ tuo vapauden. Minusta on hyvin heikkisalomainen veto käyttää tätä nimenomaista fraasia (joka siis on tunnettu natsien keskitysleirien tunnuslauseena) kuvaamaan suomalaista työelämää. Vailla kytköksiä historiaan tuo on toki tottakin - työ antaa taloudellista riippumattomuutta, vapautta elää se työn ulkopuolinen aika miten haluaa. Mutta kyllähän esimerkiksi pakkotahtinen tehdastyö tai elämää paljon säätelevä vuorotyö - jotka molemmat toteutuvat Patukkatalo Oy:ssa - itsessään on kaikkea muuta kuin vapaata. Ja paljonhan suomalaisen työelämän rakenteita moititaan jäykkyydestä, jossa työtekijällä ei niin kovin paljon valinnanvapautta ole. "Koneet jos toimii 70 % teholla niin ne vaihdetaan. Samoin käy meille jos ei panna kaikkea peliin! Sata prosenttia!" Mutta toisaalta: ehkä joillekuille työ on itsessään "teneriffa", elämän tarkoitus ja mielihyvän tuoja.


Tähtien taa


Kiljutaan me suruttomat, vallattomat!
Lauletaan me verkkomaailman langattomat!
On aika tanssii poikki pari jalkaa!

Leipäjonoista jos joskus rakkautta ilman sais
putkaan vietäis tuulipuvut
liituraidat jonottais!

Tänä yönä köyhä kansa ryömii esiin koloistansa
alta revontulten lentää kauas tähtien taa!
Tänä yönä köyhä kansa päättää pitää kunniansa
Pohjantähden tältä puolen kehdon keinua saa!

Alko piruuttaan jos joskus rakkautta pullottais
jäisi brenkkurivi hyllyyn
juopot selvän päivän sais!

Jos jossain jotain hyvää ja haluttua jaetaan, parempi väki liituraitapuvuissaan pitää kyllä ensisijaisesti huolen itsestään. Ja toisaalta; jos tarjolla olisi rakkautta, lämpöä, välittämistä, ei juoppojenkaan tarvitsisi aina turvautua pulloon täyttääkseen tyhjää oloaan. Toisaalta tässä on tiettyä vapaudenjulistusta - etenkin verrattuna työelämän sitovuuteen. Ei sillä että tämä elämä suinkaan olisi tavoiteltavaa tai onnellista, mutta hyvän  kontrastin nämä kappaleet toisiinsa luovat. Tässä maailmassa ei ole lankoja pitelemässä, ei valtaa - vaan vallattomuutta. Kuitenkin myös nämä laitapuolen kulkijat voivat päättää pitää kunniastaan kiinni - ja pitää omanlaisensa juhlat omanlaisessaan yhteisössä.

Tähtien taa ja spurgujen kuoro. Etualalla Ellu (Hanna Liinoja) ja Mertsi (Jouni Salo).
Kuva: Jiri Halttunen


Onni ja muita tekosyitä


Arki on niinkuin sä lunastat sen
harmaan hellä tai pirullinen
Kun et halua mitään
ei sanaakaan siitä päiväkirjan jää

Jos minulta kysytään
se on helppoa elämää

Onni ja muita tekosyitä
jos laskemaan alkaa niitä riittää
ja vielä pitäisi kiittää!

Onni ja muita tekosyitä
kai niitä ilmankin elää vois
ilman rakkautta
lämpöä
sydämen paloa
ihmiselämä helpompaa ois!

Uni on lohtua pelkureiden
tahdo helppoja päiviä en
Tahdon arjesta parhaan
lahjakellon kultaisen

Jos jälkeenpäin kaduttaa
voinhan itkeä hiukkasen!

Onnen tavoittelemisen piikkiin voi laittaa vaikka mitä - myös typeriä asioita, tekoja, jotka lopulta satuttavat moniakin. Riittääkö itku jälkeenpäin? Tai onko muuta mahdollisuutta kuin että itkun on riitettävä, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, asioita ei saa aina paikattua? Tasaisen harmaa arki on tylsää mutta tylsyydessään ja tuttuudessaan turvallista, voi ikäänkuin "nukkua" monen pahan mutta myös todellisen asian ohi - ei sillä etteikö tasainen arki olisi todellista, mutta tasaisuuteen ei piiloudu töyssyjä eikä vatsanpohjaa kutittavaa tunnetta kun tie yht'äkkiä kääntyy huimaan myötämäkeen. Sydämen palo tuo ihmiseen elämää, vaikkei se aina niin helppoa olekaan - mutta silloin todella tuntee olevansa elossa, ei vain olemassa. Kun sen vain onnistuu tekemään satuttamatta pahasti itseään tai muita.


Sadan ihmisen talossa


Jotkut tekevät pienestä suurta
ja suuresta mahtavampaa
ne tahdollaan, voimallaan, viisaudellaan
muuttavat maailmaa

Jotkut tekevät suuresta pientä
ja pienestä taas pienempää
ne anteeksipyydellen, varpaisillaan
elävät elämää

Pakastelokeron Jeanne d'Arc
Eineskeittiön Kleopatra
Mikroaaltouunin kahden minuutin Madonna
Sinisenharmaa ruusu taitettu arjen maljakkoon
ja ravinneliuos valuu teeveestä asuntoon
Sinisenharmaa ruusu
sinisenharmaassa valossa
yksin öitä elättelee
sadan ihmisen talossa

Toiset syntyvät sankarin kaapuun
ja tekevät historiaa
ne kasvavat pyhiksi, viisaiksi maan
kunnia kutreillaan

Toiset liftaavat elämän kyytiin
ja kuokkivat kekkereissään
ne tuottaa ja kuluttaa ihmetellen
sykkivää sydäntään

Sadan ihmisen talossa sinisenharmaa ruusu sitten elää sitä tuttua, turvallista arkea. Näistäkin kahdesta kappaleesta - Onni ja muita tekosyitä sekä Sadan ihmisen talossa - voi nähdä muodostuvan jonkinlaisen vastakappaleparin. Jokaisessa meissä elää legenda ja kuningatar, mutta joskus se on vain kovin piilossa, ja elämä menee varoessa, vapaa-aika tv:n ääressä. Jotkut ne sisäiset legendansa ja kuningattarensa osaavat tuoda esiinkin, elää sankarittarina tavallisessakin elämässä. Silti elämä sykkii heissäkin, jotka pyrkivät jäämään oman elämänsä sivustakatsojiksi.


Sielu rippikoulussa


Sitä se salama tiesi
joka latvaan löi männyn sen
että hääkellon selässä lentää tyttönen
läpi elämän ankaruuden

Lentää hän läpi seitsemän syntymäkivun
kymmeniin hautajaisiin
läpi surujen lentää ja lentää
läpi ilon ja kaipuun ja puutteen

Se kestää viisikymmentä vuotta
hän lentää vanhuuteen
iltapäiviin sunnuntaisiin

Sitä se salama tiesi
joka löi männyn latvajaisiin

Sielu on rippikoulussa
vaikka kroppa on melkein jo multaa
Koska meillä on joulu?
Siitä lienee kai kysymys
se parhaiten nauraa jolla on
tehokkain lääkitys
...

Mitä se kuutamo tiesi
joka näki sen rakkauden hetken
sen vaivalloisen kiihkeän lihaisan elämysretken
kun siitettiin poikaa
ja tyttöä pantiin

Ei mitään se kuutamo tiennyt!
Ei osannut arvata
sydämen paloa
elämän liekistä hehkuvaa valoa
joka kirkkaampi kuuta on aina
Ei sitä se kuutamo tiennyt
että onni on ihanaa lainaa

Edelleen suurin suosikkini musiikkinumeroista on tämä Sielu rippikoulussa. Ihan pelkästään kappaleena ei varsinaisesti paras musikaalikappale ikinä (vaikka ei toki huonokaan!), mutta nuorien ja vanhojen sielujen kohtaamisessa on jotain unohtumatonta, aivan ihastuttava oivallus muistojen elävyydestä. Aikanaan enteisiin uskottiin paljon enemmän; tietynlainen salamanisku ihan varmasti "tietää" jotain. Ja kun tyttö entisaikaan on kerran sitoutunut hääkellojen soidessa, elämä on sitten siinä; tietyt asiat vain tapahtuvat. Ja vanhuudessa on ikuinen sunnuntai-iltapäivä; pysätynyt hetki, jolloin ei tarvitse tehdä mitään eikä ole mitään tekemistä. Mutta kuinka moni oikeasti kokee itsensä sen ikäiseksi kuin on? "Sielu meillä on iäti rippikoulussa" - ei se vanhene samaa tahtia kuin keho, tai mitä kalenteri näyttää. Ja kuitenkin - vaikka enteisiin uskoisi ja elämä menisi tiettyä latua, kulkeeko se sielu kuten näyttäisi? Entä jos mieli lepattaa jossain ihan muualla, säihkyy, tahtoo ja tavoittaa kuin kuuta taivaalta? Tavoittaa onnea ja muita tekosyitä - ja onnikin on vain ihanaa lainaa.

Rippikouluikäinen sielu (Maija Andersson) ja jo vanhentunut Mauri (Jouni Innilä).
Kuva: Jiri Halttunen


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Ansa Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

Ansa on ohjelmistossa enää tämän kevään 2017. Ja osaan näytöksistä on käynnissä alennuskampanja, jolla saa Lippu.fi -sivustolta lipun hintaan 20 €!
Näin se käy:

1. Siirry Lippu.fi -sivulle tämän linkin kautta (aukeaa uuteen ikkunaan)
2.  Valitse listasta mieleisesi näytös.
3. Mikäli näytös kuuluu kampanjaan, sivulla on Kampanja-laatikko.
     3a. Valitse alasvetovalikosta Ansa-kampanja
     3b. Kirjoita koodiksi Ansa
     3c. Paina Lähetä
Kuvassa lipunhinnoissa näkyvät hintaan ympättynä myös Lippupisteen palvelumaksut - teatterin lippukassalta ostettuna palvelumaksuja ei tule, mutta siellä ei myöskään ole tätä alennuskampanjaa.

4. Tättärää! Nyt voit jatkaa lipunostoa entiseen malliin, ja lipun hinta on 20 €.
Lipun tulostamisesta Lippupiste veloittaa vielä lisämaksun, mutta ei varsinaista palvelumaksua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)