torstai 23. maaliskuuta 2017

Teatteritiistai 21.3.2017: Kolme sisarta ja Teatteriteko-ehdokkaat

Viimeisimmässä teatteritiistaissa oli kahdenlaista ohjelmaa: ensin yleisö pääsi seuraamaan Kolme sisarta -näytelmän harjoituksia, sitten esiteltiin Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden teatteriteko 2017 -ehdokkaat.


Kolme sisarta - avoin harjoitus


Kolme sisarta on Anton Tsehovin kirjoittama näytelmä, joka saa ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 23. syyskuuta 2017. Näytelmän ohjaa vierailija Hilkka-Liisa Iivanainen. Kolmena sisarena nähdään Hanna Liinoja, Saara Jokiaho ja Natalil Lintala sekä heidän veljenään Aaro Vuotila.

Yleisön saapuessa saliin keskustelu sorisee innokkaasti ja ilmeet ovat odottavia. Ohjaaja Hilkka-Liisa esittelee lavalla aluksi itsensä sekä työryhmän; näyttelijät, pukusuunnittelijan, lavastajan, säveltäjän, valosuunnittelijan, videosuunnittelijan... Hän kertoo, että harjoituksessa aloitetaan alusta eli nähdään näytelmän avauskohtaus.

Kolmen sisaren alkukohtauksen harjoitus menossa.

Ensin tehdään soundcheck. Näyttelijät laulavat näytelmään kuuluvan kauniin kappaleen - tämä kuullaan vielä harjoituksessa toistekin, ja vaikka en sitä ole ennen kuullut, ihastun kerrasta.

Näyttelijät ovat rooliasuissaan. Taustalla käytettävät videoprojisoinnit ovat mukana, samoin valaistus ja äänet. Kohtaus lähtee rullaamaan. Ohjaaja keskeyttää tapahtumat aina silloin tällöin; välillä tiheämmin, välillä harvemmin. Hän antaa yksityiskohtaisiakin ohjeita tunnelman kehittämisestä, puheen suunnasta, nopeudesta ja sävystä, asemoinneista... Hän myös kannustaa ja antaa kehuja. Näyttelijät toteuttavat ohjaajan ohjeita, kohtausta otetaan uusiksi pienissä pätkissä useampaan kertaan. Välillä näyttelijöillä on pientä sekaannusta, mikä aiheuttaa naurua niin lavalla kuin katsomossakin.

Käyhän se näinkin; kaksi miestä, yksi kitara.
Kimppakitaroimassa Miikka Tuominen ja Henri Halkola.

Vajaan tunnin harjoitus on äkkiä ohi, ja yleisön on aika siirtyä lämpiöön. Työryhmä jää jatkamaan harjoituksia. Ennen yleisön lähtöä heiltä kuitenkin pyydetään kommentteja. Palaute on positiivista:
"Tarina imaisi mukaansa."
"Kun ohjaaja alkoi puhua, olisi tehnyt mieli sanoa 'SHHH!' jotta saisi vaan keskittyä katsomaan."
"Ihana, klassinen esillepano."
Eräs katsoja kysyy myös "Onks toi oikee kakku?" johon ohjaaja vastaa "Ei valitettavasti - tai se on teatterioikee!"

Kolme sisarta eli Hanna Liinoja, Saara Jokiaho ja Natalil Lintala. Taustalla veli Aaro Vuotila.

Kolme sisarta Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden teatteriteko 2017


Harjoitusten jälkeen lämpiössä esiteltiin Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden teatteriteko 2017 -ehdokkaat. Esittelyn veti teatterin markkinointipäällikkö Jouni Huhtaniemi. Nämä ehdokkaat on valinnut esiraati, johon kuuluvat Pirkko Ritanen, Pirjo Salmi, Tomi Tuomaala sekä minä. Ehdokkaista yleisö sitten saa äänestää voittajan. Tämän jutun lopussa ovat linkit, joista löytyvät perustelut kunkin ehdokkaan mukanaololle, ohjeet äänestämiseen sekä nettiäänestys.

Jouni Huhtaniemi esittelee esiraadin naisvoimat; vasemmalta Pirjo Salmi, Satu Paloniemi ja Pirkko Ritanen.

Ensimmäisenä esitelty ehdokas oli Kauas pilvet karkaavat -näytelmän visuaalinen ilme; Jarno Kuosa, Anna Maria Häkkinen, Tuukka Toijanniemi ja Karmo Mende. Paikalla oli lavastaja Karmo Mende. Jounin haastattelussa hän kertoi, että Kauas pilvet karkaavat -näytelmän lavastaminen oli haastavin lavastussuunnittelu jonka hän on tehnyt. Tarvittiin paljon teknistä tarkkuutta. Lavastus vastaa alkuperäistä suunnitelmaa, eli harjoitusten aikana siitä ei poistettu mitään eikä lisätty mitään - ja Karmo on hyvin tyytyväinen. Hän kehuu myös harjoituksissa vallinnutta työrauhaa ja levollisuutta. Karmo kertoo myös, että idea suuresta kankaasta näyttämöllä syntyi pohdinnasta, miten teatterin lavalla voisi lähestyä elokuvamaisuutta; kankaan voi myös mieltää vaikkapa valkokankaaksi tai pilveksi.

Lavastaja Karmo Mende kertoo omia kokemuksiaan Kauas pilvet karkaavat -näytelmän visuaalisen ilmeen luomisesta.

Toisena ehdokkaana esiteltiin Antti Niskasen roolisuoritus Diivat-komediassa. Jouni aloitti: "Antti rakas missä sun korkkarit on?" ja Antti vastasi "Mä voin nyt paljastaa että en käytä niitä arkena." Antti kertoi, ettei ole seitsemään vuoteen näytellyt päätoimisesti - Diivoissa varmasti näkyy se ilo, jota hän koki näyttelemisestä. Antti kiitteli rooliaan; "komediassa toiset petaa tilanteet, yksi laukoo maaliin - tämä rooli on siitä kiitollinen että siinä pääsee laukomaan!" Hän sanoi myös, että teatterissa kaikki on mitä suurimmassa määrin yhteistyötä, ja kiitteli työryhmää. Kauden edetessä esitykseen tulee letkeyttä ja rentoutta. Yleisöissä on Antin mukaan eroja; jotkut ovat äänekkäämpiä, jotkut hiljaisempia, mutta loppukiitoksissa hiljaisemmatkin yleisöt antavat lopulta sen palautteen.

Antti Niskanen ilman korkokenkiä ja kukkakolttua.

Kolmantena ehdokkaana oli Jyväskylän kaupunginteatterin vieminen maakuntaan Rikotaan rajoja -projektissa. Siitä olivat kertomassa näyttelijät Anna-Leena Järvi ja Jouni Salo. Joppe totesi, että tämä on hieno avaus maakuntiin, ja maakunnissa on otettu innolla ja kunnia-asiana se, että kaupungista tullaan heidän luokseen tällä tavoin. Ansku kertoi Saarijärvellä tehdystä produktiosta, jossa kysyttiin lasten ja nuorten unelmista ja esitys tehtiin nuorten omien tekstien pohjalta. Hankasalmella taas aiheena ovat palvelutalon vanhusten unelmat; tästä joukosta nuorin haastatelluista oli 94-vuotias.

Anna-Leena Järvi ja Jouni Salo kuuntelevat Rikotaan rajoja -projektin ehdokkuuden perusteluita.

Neljäntenä esitelty ehdokas oli kapellimestari Lasse Hirvi ja musiikillisuuden korkea taso Ansa-musikaalissa ja Kauas Pilvet Karkaavat -esityksessä. Lasse kertoi ilahtuneensa, kun kuuli, että Ansa-musikaali on tulossa ohjelmistoon; hän sanoi, että "Iiro [Rantala] on sellainen säveltäjä, että voi luottaa että musiikki toimii vaikkei sitä olisi koskaan kuullut". Lassella ja Iirolla on samanlainen musiikillinen tausta, ja he ovat olleet opiskelukavereitakin. Lasse kertoi, mitä kaikkea kapellimestarin työhön musikaalin valmistelussa kuuluu. Kauas pilvet karkaavat -näytelmästä Lasse kertoi, että siinähän ei ole valmista musiikkia, vaan hänen tehtäviinsä kuului hakea proggikseen liittyvä taustamusiikki ja livenä esitettävät kappaleet - mikä on kuulema hyvin kiinnostavaa työtä. Kauas pilvet karkaavat -näytelmässä soittaa näyttelijöistä koottu bändi, ja sen harjoittaminenkin kuului Lassen tehtäviin; osalle kyseisistä näyttelijöistä bändissä soittaminen oli hyvinkin tuttua jo entuudestaan, osalle uudempaa, ja joka tapauksessa koko bändin luominen on erilaista musiikkityötä kuin teatterissa yleensä tehdään. Lasse kiitteli vielä, että Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijöillä on valtava lauluvoima!

Lasse Hirvi kertoo teatterin kapellimestarin työstä.

Viidentenä ehdokkaana esiteltiin Minttu Minkkisen ja Suvi Taipaleen suunnittelemien ja toteuttamien kampauksien ja maskeerauksien osuus naisnäyttelijöiden muutoksessa rooleihin näytelmissä Diivat, Täti ja minä ja Papin perhe. Minttu kertoi, että Diivojen 110-vuotias Florence-täti - jota esittää Anneli Karppinen - syntyi Kuka pelkää noitia -näytelmän Anneli Karppisen esittämän hahmon pohjalta, kuitenkin paljon muokaten. Suvi taas kertoi, että Täti ja minä -näytelmän täti - jota esittää Maritta Viitamäki - on tehty paljolti ohjaajaa ja koko työryhmää kuunnellen. Olennaista tässä tädissä on se, että hänellä ei ole juurikaan vuorosanoja, joten ilmeet ovat erittäin tärkeitä, ja maskeerauksen tulee korostaa moninaista ilmeikkyyttä. Diivojen Antista ja Jonista [Leponiemi] naiset nauroivat, että "ensin pyyhitään hikeä, sitten vedetään laastia naamaan!" mutta korjasivat sitten, että koska näytelmässä on todella nopeita vaihtoja miehestä naiseksi ja takaisin, luotetaan paljolti myös katsojaan vaikkei naiseus täydellistä olisikaan. Papin perheen Henriikka Valtarin olemusta mietittiin näyttelijä Hanna Liinojan ja ohjaaja Sakari Hokkasen kanssa; mallia otettiin nykyajasta ja mm. poliitikoista. Naiset kertoivat, että yleisesti ottaen näyttelijä luo roolissaan uuden identiteetin, jolloin täytyy miettiä mitä kyseinen hahmo tekee, mitä hän ajattelee jne. Hahmon ulkoista olemusta luotaessa täytyy kuunnella montaa eri tahoa, kuten ohjaajaa, näyttelijää, pukusuunnittelijaa ja valosuunnittelijaa. Pitää osata tehdä kompromisseja, mutta säilyttää myös oma näkemys. Jokaisessa esityksessä ja jo harjoitusvaiheessa maskeeraamossa ollaan läheisessä kontaktissa näyttelijöihin herkällä hetkellä juuri ennen esitystä/harjoitusta. Yleisöä kampaaja-maskeeraajien työ tuntui kiinnostavan; kysyttiin muunmuassa sitä, kauanko maskeeraamiseen ja kampaamiseen tätien kohdalla menee. Kuulema "täti kuin täti" valmistuu 10-15 minuutissa, joskin Täti ja minä -näytelmän tätiin saattaa mennä kauemminkin; pienellä näyttämöllä yleisö on niin lähellä, että illuusion luomiseksi maskeeraamisessa täytyy tehdä tarkempaa työtä.

Suvi Taipale (vas.) ja Minttu Minkkinen (oik.) kuuntelevat oman ehdokkuutensa perusteluita.


Sitten vain äänestämään mieleisintä ehdokasta! 

ÄÄNESTYSLINKKI: Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden teatteriteko 2017 Keskisuomalaisen sivuilla.

Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden teatteriteko 2017 kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

Tulos julkistetaan perjantaina 28.4. Glamour&Glam -tapahtumassa (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti