keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ternimaitokeisari lämpenee jälleen

Olen kerran aiemmin nähnyt Sakari Hokkasen käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Ternimaitokeisari - monologeraamassa Hannu Lintukoski. Tuolla aiemmalla kerralla se esitettiin Jyväskylän kaupunginteatterissa osana kolmen erillisen pienoisnäytelmän kokonaisuutta nimeltä Voittamattomat, vuosi oli 2012. Mieleen jäi erityisen vahvasti ajan vääjäämätön kulku ja ihmisen hätäinen tarve tulla muistetuksi. Toki näytelmä sisältää paljon muutakin; huumoria, komeaa itsetuntoa, tiukkaa tahtoa...


Mutta nyt siis ternimaitoa lämmitetään jälleen; Sakke ohjaa ja Hande näyttelee. Keisari palaa Jyväskylän kaupunginteatterin pienelle näyttämölle viiden esityksen ajaksi. (Entä onko keisarilla uusia - tai vanhoja - vaatteita?)

Aluksi juttelen Saken kanssa näytelmästä. Kantaesitys oli vuonna 2012, ja sen jälkeen näinä vuosina Ternimaitokeisaria on aina aika ajoin esitetty pitkin Suomea. Jyväskylän kaupunginteatterissa sitä on nähty vuonna 2014 nimellä Ternimaitokeisari ja Luottotoimittaja, jolloin näitä kahta pienoisnäytelmää siis esitettiin yhdessä. (Tätä versiota en valitettavasti ole nähnyt.) Ternimaitokeisari myös voitti Pieksämäen monologikilpailun vuonna 2014.

Sakke kertoo, että näytelmää on pikkuisen muutettu; tapahtuma, joka alunperin oli kuvitteellinen metafora, on muuttunut liian todeksi, joten sen tilalle on tuotu muuta. Taide heijastelee maailmaa, joka heijastelee taidetta, joka...


Tunnelma pienellä näyttämöllä on leppoisa. Jutustelemme, ja samalla Hande lämmittelee, juoksee lavalla, tekee x-hyppyjä... Katsomossa on muutama teatterin henkilökuntaan kuuluva, pari tettiläistä ja lyhyellä varoitusajalla mukaan päässyt "hovinaiseni", kun Sakke ehdotti että toisin jonkun koeyleisöksi.

Läpimeno alkaa. Ternimaitokeisari Petteri Jussila uhkuu elämänhalua, menestyksenhimoa, janoaa olla Jotakin. Ja kertoo meille, miten pitäisi elää. Miten kivikautiset viettimme ja vaistomme saadaan toimimaan nykyajassa. Mikä on tärkeää. Monologi on tiivis, hauska ja vakuuttava - se imee mukaansa, eikä huomiota janoavaa hahmoa voi olla päästämättä silmistään. Räkätämme ääneen, elämme mukana. Näyttämön neljäs seinä on jälleen hyvin läpäisevä - mikä on tyypillistä Saken humoristisissa ohjauksissa. Näin pienenkin porukan kanssa Hande on elementissään saadessaan olla hyvässä kontaktissa yleisöön. Esitys kulkee kohti vääjäämätöntä loppuaan, ja mieleen tulee repliikki Ansa-musikaalista: "Se on niin äkkiä ohi. Elämä."


Läpimenon jälkeen Sakke tuumaa "Mitäpä sitä valmista harjoittelemaan." Esitys on hyvässä kuosissa, jälleen valmiina koskettamaan ja hauskuttamaan yleisöä sekä antamaan ajattelemisen aihetta. Menkää ihmeessä katsomaan, tässä on paljon tarjolla napakassa paketissa!


* * * * *

Ternimaitokeisari Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki). Uusintaensi-ilta torstaina 21. syyskuuta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti