Eerika Rantanen ja Kaisa Hela

Tämän viikon lauantaina 2.3. kantaesityksensä Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä saa näytelmä Eerika Rantasen tähänastinen elämä. Sen ohjaa Juha Jokela ja siinä näyttelevät Ria Kataja, Kaisa Hela ja Eeva Soivio. Käsikirjoitus on tämän nelikon yhdessä tekemä. Tiistaina pääsin haastattelemaan neljäsosaa käsikirjoittajista ja kolmasosaa näyttelijöistä eli Kaisa Helaa. Lisäksi seurasin esityksen läpimenoa, tarkemmin sanoen ensimmäistä pääharjoitusta.

Ria Kataja, Kaisa Hela ja Eeva Soivio. Kuva: Jiri Halttunen

Kaisa on valmistunut teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi vuonna 2003. Hän on ollut ensin kiinnityksellä Turun kaupunginteatterissa, sitten Tampereen Työväen Teatterissa. Vuodesta 2012 hän on ollut freelancer.

Kaisa on Jyväskylästä kotoisin. Lukioikäisenä hän on ollut Jyväskylän kaupunginteatterissa töissä avustajana parissa musikaalissa. Myös harrastajateatterit ovat hänelle tuttuja lapsuudesta alkaen. Kaisan isä, Ykä Mattila, oli jyväskyläläinen kulttuuripersoona; muusikko, joka oli mukana monissa kaupunginteatterin tuotannoissa. Isänsä kautta Kaisakin "ajautui" teatterin piiriin.

Eerika Rantasen tähänastinen elämä on saanut alkunsa jo 7,5 vuotta sitten, kun Kaisa ja Juha olivat samoissa häissä vieraina. Tuolloin Juha oli keskustelun lomassa sanonut haaveilevansa, että pääsisi tekemään näytelmän, jossa näyttelisivät Ria Kataja, Eeva Soivio ja Kaisa. Silloin ei vielä ollut tietoa, mikä kyseinen näytelmä olisi. Seuraavana päivänä nelikolle perustettiin messenger-ryhmä ja pian he alkoivat pitää "seminaaripäiviä", jossa keskusteltiin, luettiin erilaisia tekstejä, tehtiin pieniä kirjoitusharjoituksia, tutkailtiin mahdollisuuksia. Tämän myötä kävi ilmi, että näyttelijäkolmikolla oli hyvin samanlaisia elämänkokemuksia sekä konkreettisesti että yleisenä kokemuksena elämästä. Koska kaikki kolme pitivät kirjoittamisesta, Juha alkoi tilailemaan heiltä tekstejä aina jostakin tietystä aiheesta. Näistä teksteistä alkoi pikkuhiljaa muodostumaan Eerika, hybridi kolmesta naisesta, jonka nimikin koostuu heidän nimistään; Eeva, Ria ja Kaisa. Eerikan sukunimi, Rantanen, viittaa puolestaan Jokelaan (eli ohjaaja Juhan sukunimeen). Kun sitten korona sulki teatterit, kuunnelmille oli tilausta, joten nelikko sai myytyä Eerika Rantasen tarinan Ylelle. Näin kuunnelmasarjan ensimmäinen kausi sai alkunsa. Alusta asti kuunnelmasta on ollut tarkoitus tehdä kolme kautta, jotta jokainen kolmesta näyttelijästä pääsee vuorollaan esittämään Eerikaa. Toinen kausi julkaistaan Yle Areenaan näytelmän kantaesityspäivänä.

Myös näyttämöversio Eerikan tarinasta - nimenomaan kuunnelman ensimmäisestä kaudesta - oli ollut tekijöillä alunperinkin mielessä. Nelikko alkoi ottaa yhteyttä muutamiin teatterinjohtajiin. Jyväskylän kaupunginteatteri tuli luontevasti mukaan, koska Eerikan tarina alkaa Jyväskylästä - mikä on osa Kaisan antia Eerikan hahmoon. Lisäksi Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja Marietta Kunnas on Kaisan ja Eeva Soivion pitkäaikainen tuttava, entinen opettaja Lahden kansanopistosta. Kansallisteatteri tuli yhdeksi esityspaikaksi sen myötä, että Ria ja Juha ovat tehneet siellä paljon töitä, Eevakin jonkin verran. Tampereen Teatteri tuli mukaan Kaisan kautta, sillä hän asuu Tampereella - lisäksi Juha ja Ria ovat Tampereelta kotoisin.

Kaisa Hela. Kuva: Jiri Halttunen

Miten näytelmäversion harjoituskausi sitten on Kaisan mielestä sujunut? Kaisa vastaa, että siinä on ollut omat haasteensa, kun alla on kuunnelmaversio. Juha on tehnyt valtavan työn muuntaessaan kuunnelmakäsikirjoituksen näytelmäkäsikirjoitukseksi; paljon asioita on jouduttu poistamaan. Kertova muoto on kuitenkin säilynyt. Kaisa sanoo, että "tämä on ollut aikamoinen laboratorio". Harjoitukset ovat kestäneet kolmisen kuukautta, mikä on poikkeuksellisen pitkä harjoituskausi ainakin puhenäytelmälle. Kaisa kertoo myös, että haasteena on ollut löytää keinot, miten kuunnelmassa tavoitettu Se Jokin siirtyy teatterin lavalle, "mutta kyllä se sieltä tulee." Tämä produktio on poikkeuksellinen myös sikäli, että tässä on "erikoisdemokratia"; Juha on toki pääkäsikirjoittaja ja ohjaaja, mutta visio on kuitenkin yhteisvisio enemmän kuin vain ohjaajan oma. Näyttelijöillä on tavallista suuremmat mahdollisuudet esittää mielipiteitä ja tehdä ehdotuksia - työskentelyssä vallitsee hyvin keskusteleva ilmapiiri. "Paitsi sitten kun loppua kohti alkaa olla kiire - silloin Juhan on sanottava että nyt tehdään näin!" Kaisa nauraa.

Erityisen mielenkiintoista teatteriversion tekemisessä on Kaisan mielestä ollut se, että vaikka alunperin tarinan alaotsikkona oli alakynnessä oleminen, teatteriversion kehittelyn myötä Juha oli jossain vaiheessa todennut, että "kyllä tämä taitaa kertoa sen ohella salaa ystävyydestä." Tämä tulee siitä, että nelikko on kertonut toisilleen sellaisia asioita, joita kukaan ei ehkä olisi uskaltanut myöntää edes itselleen. Prosessissa on vallinnut niin valtava keskinäinen luottamus, että nyt teatteriversiota tehdessä se on pulpahtanut esiin eri tavalla kuin kuunnelmaa työstettäessä.

Millaisia hahmoja Kaisalla näytelmässä on, ja onko joku niistä hänen erityinen suosikkinsa? Ensiksi hän mainitsee olevansa Eerikan äiti, ja kertoo, että luodessaan äidin ääntä kuunnelmaan hän imitoi aivan erilaista ihmistä kuin millainen mielikuva hänellä on äidistä, mutta kuunnelmassa hän kuulostaa omasta mielestään aivan omalta äidiltään. Kaisa näyttelee myös Eerikan haastavaa ystävää, Sannia, jonka hahmoon on kerätty kaikki kirjoittajaryhmän kokemukset haastavista ihmisistä, joita kuitenkin rakastaa. Lisäksi Kaisa näyttelee Kirsiä, joka on toisenlainen ystävä. Hahmoja on lukuisia muitakin. Erityisesti hän pitää hahmosta nimeltä Liisa, joka on 93-vuotias dementikko. Liisan äänen muodostaminen kuulostamaan oikeasti vanhan ihmisen ääneltä oli aikanaan tärkeää. Lisäksi Kaisa kokee Liisan hahmossa läheisyyttä anoppiinsa, joka myös on nimeltään Liisa ja sairastaa alzheimeria.

Millä tavalla on erilaista tehdä produktiota, joka alusta asti suunnitellaan esitettäväksi kolmessa teatterissa sen sijaan, että tekisi yhtä produktiota yhteen teatteriin? Kaisa pohtii, että jokaisessa kaupungissa on oma tunnelmansa ja erilainen lavansa. Sitten esitystä pitää vain muokata tarpeen mukaan ja sopeutua olosuhteisiin. "Ainakin se on jännää ja kivaa ja mahtavaa, että tavoittaa enemmän katsojia kun menee eri kaupunkeihin", iloitsee Kaisa.

Eeva Soivio ja Kaisa Hela. Kuva: Jiri Halttunen

Eerika Rantasen tähänastinen elämä -näytelmässä Kaisaa inspiroi sen erityisyys, että näytelmä on todellakin kirjoittajajoukosta, heidän omista elämistään lähtöisin. Vaikka kyseessä ei ole autofiktio, näytelmästä löytyy tiettyjä tuttuja tilanteita ja ihmisiä. Kaisa pohtii, että tätä näytelmää tulee vaalittua enemmän kuin muita. Jossain muussa näytelmässä saattaa keskittyä tekemään oman roolinsa hyvin, mutta tässä huoli joka asian sujumisesta on kokonaisvaltaisempi. Kaisa vertaa, että se on vähän sama kuin omasta lapsesta pitää enemmän huolta kuin jonkun muun lapsesta. Koko produktio kaikkineen on todella merkityksellinen. Se on myös kestänyt jo kauan, ja tulee vielä kestämään.

Kenen ainakin kannattaa käydä katsomassa Eerika Rantasen tähänastinen elämä? Kaisa vastaa, että jokaisen joka on tai on ollut joskus nuori - näytelmähän kertoo nuoren ihmisen kasvusta. Samoin jokaisen, joka kokee joskus olleensa alakynnessä, joutuneensa kamppailemaan elämässä. Katsomaan kannattaa tulla heidän, joita kiinnostavat näytelmän teemoihin kuuluvat ensimmäiset kokemukset palavasta rakkaudesta, siihen liittyvistä karmeista pettymyksistä, seksuaalisuuden heräämisestä tai vaikkapa ensimmäinen kokemus siitä, että joku ihminen läheinen ihminen kuolee. Kaisa lisää, että näytelmän nuoruuskuvaan vaikuttaa se, että kaikki näyttelijät ovat 70-luvun puolivälin seutuvilla syntyneitä; heidän nuoruudessaan monet asiat ovat olleet toisin kuin nykyään - mutta nykyinen keski-ikä tuo myös erilaista perspektiiviä asioiden tarkasteluun.

Haastattelun jälkeen Kaisa lähtee valmistautumaan läpimenoon ja minä siirryn hyvissä ajoin suuren näyttämön katsomoon. Salissa valo-, video- ja äänihenkilöt käyvät läpi kohtauksia ja vaihtoja, sekä erilaisten valo-, video- ja äänitilanteiden yhdistämistä.

Kun läpimenon on aika koittaa, huomaan, että näytelmä alkaa vähän kuin huomaamatta. Katsoessani läpimenoa totean, että Kaisan kertomat asiat tulevat näytelmässä todeksi. Ote on tiiviin ihmisläheinen, näkökulma nuoren naisen. Tämän enempää en näytelmästä tässä vaiheessa kirjoita - sen aika on sitten ensi-illan jälkeen. Sehän koittaa ihan pian!

Ria Kataja ja Kaisa Hela. Kuva: Jiri Halttunen

Eerika Rantasen tähänastinen elämä -näytelmän kantaesitys Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 2. maaliskuuta 2024 klo 19. Ennakkonäytös perjantaina 1.3. klo 19. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

Muista myös teatterin kutsuva lipputarjous, joka on voimassa kuluvan kevätkauden loppuun saakka! (Linkki tarjoukseen.)

---