Kapun lauluklubi ja Sami Ulmanen

Viime sunnuntaina Bar Vakiopaineessa - tuttavallisemmin Vakkarissa - koettiin 105. Kapun lauluklubi. Tuolloin solistina oli Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Sami Ulmanen. Muutama päivä ennen klubia haastattelin klubin isäntää, "kapu" Lasse Hirveä.

Lasse Hirvi ja Sami Ulmanen.

Lasse

Alunperin Kapun lauluklubi sai alkunsa Helsingissä noin vuonna 2009, jolloin Lasse asui Helsingissä taiteilijatalossa, jonka vieressä oli olutpubi. Lasse ja hänen vaimonsa olivat pubissa käymässä ja siellä syntyi idea live-musiikin tarjoamisesta. Pubin isäntä tykkäsi ajatuksesta. Aluksi solistivieraina oli taiteilijatalossa asuvia naapureita, mutta toiminta laajeni myös muiden laulajatuttavien vierailuiksi. Kun Lasse sitten lokakuussa 2014 muutti Jyväskylään hän halusi jatkaa klubeja. Paikaksi valikoitui "ehdottomasti" Vakkari, sillä se sopii hyvin klubin tunnelmaan.

Viime syyskuussa toteutui 100. Kapun lauluklubi. Lasse on pitänyt tarkasti kirjaa siitä, milloin klubeja on järjestetty ja kuka on ollut solistina. Klubin konsepti on pysynyt samana; jokaisessa klubissa on yksi solisti jota Lasse säestää. Ohjelmiston päättää solisti. Pari kertaa solisti on tuonut toisen säästäjän, esimerkiksi lyömäsoittajan, ja joskus taustalaulajia. Lasse sanoo, että klubeista 95% on tehty kahdestaan laulajan kanssa. Joskus laulaja on myös Itse soittanut vaikkapa kitaraa tai koskettimia.

Miten Lasse sitten saa ja valitsee solistivieraansa? Hän kertoo asuneensa Helsingissä yli 30 vuotta. Kun hän aloitti opinnot Sibelius-akatemiassa vuonna 1983, hän pääsi heti myös töihin ammattilaisten kanssa. Hän on tehnyt töitä teatterin parissa, säestänyt laulajia, tehnyt bändikeikkoja joissa on ollut vaihtuvia solisteja... Kaikesta tästä on kertynyt laaja kontaktipiiri laulajien keskuudessa. Yleensä, jos hän haluaa pyytää jotakuta "uutta" vierasta klubille, tuttavien kautta löytyy yhteystiedot ja alustava kontakti. Lasse sanoo, että aina kun hän on ottanut yhteyttä johonkuhun, hänet on tunnettu joko yhteistyön pohjalta tai tutun kautta. Laulaja on useimmiten helppo saada vieraaksi. Pari kertaa on käynyt niin, että artisti on halunnut tehdä työnsä managerin kautta ja managereilla on joskus ollut niin kovia ehtoja, että sopimusta ei ole syntynyt. Suoraan artistien kanssa sopiminen on toiminut aina.

Lasse ja Sami keikalla.
Välillä rauhoitutaan.

Kysyessäni ikimuistoisimpia klubikertoja Lasse toteaa, että tätä kysytään usein ja vastaaminen on aina yhtä vaikeaa; upeita keikkoja on ollut paljon! Hän nimeää kuitenkin mm. pitkäaikaisen tuttavansa Anneli Saariston, joka oli ollut esiintymistauolla ja liikuttui kyyneliin saadessaan yleisöltä runsaat aplodit. Erityisen ikimuistoisiin solistivieraisiin kuuluvat myös Ritva Oksanen, Jussi Raittinen ja Eino Grön. Lasse ihastelee sitä, miten että esimerkiksi Jussista ja Eikasta huokui valtava kokemus esiintymisestä ja rento tapa tehdä hommia. Toisaalta Lasse pitää myös nuorten, uransa alkupuolella olevien artistien kanssa esiintymisestä. Yhtään huonoa keikkaa ei ole ollut, kuulemma pari kertaa on joskus yllättänyt sillä, että ilta ei ole ollut ihan onnistunut. Lasse odottaa innolla jokaista klubia; niiden tekeminen on kiinnostavaa, hauskaa ja haasteellista.

Vinkkinä tulevaan Lasse kertoo, että maaliskuussa solistina tulee olemaan Paleface - nyt uudemman kerran, sillä edelliseltä keikalta osa halukkaista jäi ulos kun tupa oli täynnä. Huhtikuussa vierailulle on tulossa Helena Juntunen, joka on oopperalaulaja maailman huipulta, esiintynyt Australiassa, Italiassa, New Yorkin Metropolitanissa - ja nyt sitten Vakkarissa! Helenan ohjelmisto tosin ei tule olemaan oopperaa. Toukokuussa solisiksi saapuu Sami Saari. Syksyllekin on vierailuja jo vireillä, mutta ei vielä sopimuksia. Lokakuussa koittaa Kapun lauluklubin 10-vuotisjuhla.

Haastattelun lopuksi Lasse haluaa vielä sanoa, että klubin idea on musiikillinen monipuolisuus; klubilla kuulee kaikenlaisia musiikkityylejä. Jokainen klubikerta on aivan erilainen, eikä toista itseään.

Klubi

Sunnuntaina Vakkarilla Kapun lauluklubin solistina oli siis Sami Ulmanen. Heti alussa, Samin esittäytyessä ja esitellessä iltapäivän keikkaa, ilmapiiri oli hyvin ystävyydentäyteinen. Sami kappalevalikoima oli monipuolinen; löytyi herkistelyä, hilpeyttä, countrya, rämäkämpää menoa, kasaria ja musikaalisävelmiä - viimeksimainittuja kuultiin toisella puoliajalla.

Välispiikeissä Sami kertoili kiinnostavia, usein hauskoja tarinoita kappaleista ja siitä, miten hän oli niihin tutustunut. Laulavat sadepisarat -kappaleessa Sami esitti myös steppinumeron. (Ja mainittakoon tässäkin, että tänä keväänä Jyväskylässä järjestetään steppi-kurssi, jossa Sami on ohjaajana!)

Kovin lähellä istuessa ei saa kuvaa kokonaisesta tanssijasta, mutta steppi menossa!

Samiahan on todella ilo kuunnella! Hänen äänensä soi monipuolisesti ja ilmaisu on ilmeikästä. Ääniala yltää korkeuksiin saakka ja toisaalta tarvittaessa sanoja tulee hyvinkin sakeasti. Läsnäolo ja eläytyminen ovat loistavia. Kun Sami julisti jylhästi olevansa King of the World, minä kyllä uskon häntä! Kyseessä oli Jason Robert Brownin kappale, joita kuultiin klubilla kaksikin, molemmat erittäin kiinnostavia, minulle uusia tuttavuuksia. (Se toinen kappale oli Flying Home.) Kun Sami esitti Toy Story 2 -elokuvasta kappaleen When Somebody Loved Me, näytti ettei itku ole kaukana - hän itsekin totesi, että "noin se lelun tarina liikuttaa".

Moni-ilmeisen laulajan monenlaisia tunnelmia.

Jyväskylän kaupunginteatterin kävijöille Evita-musikaalista oli tuttu kappale Tuhattähtinen yö. Musikaalissahan Samin roolihahmo, tangolaulaja Agustin Magaldi esittää kyseisen kappaleen. Encorena kuultiin Samin itse tekemä kappale Lentokentän jouluyö, joka oli hyvin osuvaa mustaa komediaa.

Muutamissa kappaleissa kuultiin Lassen upeita pianosooloja, jotka kyllä saivat ansaitut väliaplodit. Keikan lopussa Lasse totesi, että tämä Samin setti oli säestäjälle yksi vaativimmista klubeista koskaan.

Yleisö vaikutti oikein ihastuneelta keikan antiin. Jokainen kappale sai reippaat aplodit, usein kannustuskiljahduksien kera. Myös loppukiitokset olivat lämpimät ja runsaat.

Sami

Keikan jälkeen haastattelin vielä Samia. Hän kertoi, että solistikeikasta lauluklubille oli Lassen kanssa puhe jo yli vuosi sitten, mutta silloin sopivaa aikaa ei kalentereista löytynyt. Tämä helmikuu oli otollista aikaa, kun ei ollut ensi-iltaa kohti tiivistyvää harjoituskautta päällä. Ohjelmistoa Sami oli ryhtynyt pohtimaan jo tuon ensimmäisen keskustelun jälkeen, mutta lopullisen settilistan hän kasasi noin kuukautta ennen keikkaa. Omaa treeniä Samilla oli muutaman iltapäivän verran, sillä monet kappaleista olivat ennalta tuttuja eli perusteellista treeniä ei tarvittu, vaan kevyempi mieleenpalauttelu riitti. Lassen kanssa Samilla oli kaksi yhteistreeniä, kahtena keikkaa edeltävänä torstaina parin tunnin "rykäisyt". Ensimmäisellä kerralla he katsoivat biisien rakenteet ja muut vastaavat asiat kuntoon, toisella kerralla he menivät ohjelmiston läpi ja tekivät viimeiset viilaukset. Keikkapäivänä oli vielä sound checkissä hetki virittäytyä tunnelmaan, kun he kokeilivat pienen pätkän jokaisesta kappaleesta.

Sami oli tyytyväinen keikkaan; fiilis oli hyvä - ja jälkeenpäin myös helpottunut. Sami sanoi pistäneensä itsensä ammattitaitonsa äärirajoille, mistä seurasi onnistunut keikka, jossa yleisö viihtyi. Kappalelistan Sami kertoi koonneensa niin, että se "ei ole mitään karaokekamaa", vaan jotain erilaista, ammatillisesti mielenkiintoista, haastavaa ja merkityksellistä.

Samin omia suosikkeja olivat Jason Robert Brownin kappaleet. Hän kuvailee, että kyseisen tekijän musiikki on todella hienoa; ei laulajalle teknisesti helppoa, mutta toisaalta helposti eläydyttävää ja tehtävää siinä mielessä, että musiikissa ja tekstissä on selkeä yhteys.

Aivan erityisen kontaktin yleisön kanssa Sami koki saaneensa King of the World -kappaleessa. Se on sanoiltaan ajankohtainen ja tarina selvästi kolahti kuulijoihin, synnyttäen hyvän ja välittömän yhteyden. Kappaleessahan maailman kuningas, kansan palvelija, joutuu vankilaan menettäen kaiken. Kertoessaan kappaleesta välispiikissään Sami toi esiin selkeän yhteyden naapurimaassa aivan hiljattain vankilaan kuolleeseen hahmoon, joka yritti vastustaa diktaattoria.

Toinen erityiseksi yleisökontaktiksi noussut kappale oli Tuhattähtinen yö. Sami totesi, että Evitassahan hän ei koskaan näe yleisöä, joka on paljon kauempana ja jää tummaksi hahmomereksi lavavalojen osuessa laulajaa silmiin. Nyt oli mukavaa kun yleisön näki selvästi ja he istuvat melko lähellä laulajaa.

Lopuksi Sami iloitsi vielä, että oli hienoa päästä osaksi 105 klubin ketjua, suureen joukkoon jossa on monia hienoja artisteja. Sikäli hän halusi panna parastaan sekä ohjelmiston valinnassa että lavalla.

"You're the voice, try and understand it
Make a noise and make it clear
Oh, whoa
We're not gonna sit in silence
We're not gonna live with fear
Oh, whoa"
~ John Farnham ~

---