Miika, Emil ja Che

Jyväskylän kaupunginteatteri on syksystä alkaen esittänyt Evita-musikaalia. Evitan roolissa vuorottelee kaksi näyttelijää, Saara Jokiaho ja Anna-Maija Oka. Neljään muuhun keskeiseen rooliin - kertoja Che, tangolaulaja Agustin Magaldi, Evitan puoliso Juan Perón sekä Juanin rakastajatar - on treenattu myös understudy. Understudy on näyttelijä, jolla on oma rooli näytelmässä, mutta joka on myös harjoitellut toisen, isomman roolin, pystyäkseen paikkaamaan esimerkiksi sairaspoissaolon.

Teatterin mainos Emilin understudy-esityksestä. Kuva: Jyväskylän kaupunginteatteri

Jokaista understudya mainostetaan yhtä ylpeänä vuorollaan. Kuvat: Jyväskylän kaupunginteatteri

Evita-musikaalissa nimiroolin lisäksi toinen suurin rooli on Chellä, joka on todella ison osan ajasta lavalla - etenkin toisella puoliajalla on pitkä jakso, jolloin hän poistuu vain lyhyeksi aikaa näkyvistä. Rooliin kuuluu paljon laulua; Evita-musikaalihan on läpisävelletty, joten repliikkejä siinä ei ole.

Miika ja Emil

Jyväskylän kaupunginteatterin produktiossa Chen roolin näyttelee Miika Laakso. Roolin understudyna on Emil Pohjanen. Tätä juttua varten haastattelin heitä yhdessä ja kävin myös katsomassa näytöksen, jossa Emil teki Chen roolin. Tässä produktiossa kaikille understudyille on annettu sekä syksyllä että keväällä kullekin yksi näytös, jossa he pääsevät suunnitellusti tekemään roolin yleisön edessä. Haastattelu tapahtui reilua viikkoa ennen kuin Emil esiintyi Chenä. Miika kävi syksyllä katsomassa Emilin roolityön.

Miika Laakso Chen roolissa. Kuva: Jiri Halttunen

Miika ja Emil ovat alusta asti luoneet Chen hahmoa yhdessä. He saivat musatreeneihin paljon aikaa kahdestaan opetella ja harjoitella Chen lauluosuuksia. Miika kehuu Emilin olevan niin lahjakas oivaltamaan asioita nopeasti ja löytämään oikeat tavat tehdä, että hän "pölli törkeästi" Emilin ideoita. Roolissa on mm. paljon pieniä tiheitä sävelvaihteluja, joiden kohdalleen saamisessa he ovat oppineet toinen toisiltaan. Ylipäätään rooli on kummankin mielestä haastava. Miika sanoo, että oltuaan lavalla lapsesta asti hänellä on noin 30 vuotta kokemusta, ja vain yksi nykyooppera on ollut pahempi kuin tämä. Emil kokee ensisijaisesti Miikan luoneen hahmoa ja että hän tuli perässä - ja Miika antoi hyvin tilaa tehdä. Molemmat kiittelevät sitä, että harjoitusvaiheessa kumpikin on saanut tehdä paljon - sekä yhdessä että yksin - ja Miika on päässyt myös näkemään harjoituksia; ilman understudya se ei olisi ollut mahdollista. Luonnollisesti tärkeitä hahmon ja tekemisen kehittymiselle ovat olleet ohjaaja Jukka Keinonen, koreografi Jouni Prittinen sekä kapellimestari Lasse Hirvi. Harjoituskaudelta Miika ja Emil antavat kiitosta myös lauluvalmentaja Susanna Tuhkalalle sekä harjoituspianisteille eli Janette Rantaselle ja Katrina Borgille.

Harjoituskaudella Emil on siis opetellut sekä oman roolinsa että tämän Chen roolin. Miika on tehnyt Chen henkilöhahmoa syvemmin ja Emil "pompannut siihen mukaan". Miika kertoo, että hahmon "esiinkaivaminen" on lähtenyt musiikista, kaiken musiikillisen runsauden keskeltä. Vaikka he ovat tehneet paljon pohjatyötä aidosta historiasta, Chestä on saanut tehdä omannäköisensä - missään kohtaa käsikirjoitusta ei esimerkiksi sanota, minkä ikäinen Che tässä on. Oikeassa elämässähän Ernesto "Che" Guevara ei koskaan tavannut Evitaa, ja hänen diktaattorikautensa toteutui Evitan jo kuoltua. Miika nauraa, että heitä on tässä ikään kuin kaksien kuuluisien kuvien versiot; on se t-paitojen kuvissa esiintyvä nuorempi Che sekä myöhemmissä valokuvissa näkyvä vanhempi Che, joka polttaa jatkuvasti paksuja sikareja ja asustelee metsässä sissileirissä.

Emil Pohjanen Chenä syksyn esityksen loppukiitoksissa. Kuva: Isabel Pohjanen

Miten Miika ja Emil sitten valmistautuvat Chen rooliin? Miikallehan tämä on toistuva esitys; hän kertoo, että syödä täytyy riittävän ajoissa, ettei joudu lavalle täydellä mahalla. Samoin kahvi pitää ajoittaa oikein, ettei esityksessä ole ylivireänä. Nesteytys on tärkeää, sillä rooli on kokonaisuudessaan iso urheilusuoritus. Emil kertoo, että jos hänelle tulee ilmoitus Chen näyttelemisestä, hän käy koko esityksen päässään läpi. Muutenkin hän tekee näin joka ilta pitääkseen kaiken tuoreena muistissa. Luottamusta tekemiseen antaa se, että eihän hän yksin lavalle joudu, vaan koko työryhmä tukee toinen toistaan yhteistyössä. Miika sanoo että omanlaisensa valmistautumisen vaatii myös "Big Five" eli viisi peräkkäistä suurta numeroa; Sateenkaarikiertue, Kuorotyttö, Seteleitä sataa, Santa Evita sekä Chen ja Evitan valssi. Vanhat näyttelijät kuulema sanovatkin, että jokaisessa näytelmässä on "iso kivi" - kun siitä pääsee yli, loppu on helpompaa. Emil huomauttaa kuitenkin, että liikaa ei pidä helpottua, jotta on oikealla iskulla aloittamassa Big Fivea seuraavaa monologia. Miika toteaa vielä, että kiitos 109 treenikerran, hyvin harjoiteltu rooli "kumpuaa sieltä jostain ytimestä", vaikka yksittäisiä epävarmuuden hetkiä joskus tulisikin.

Mikä Chen roolissa sitten inspiroi? Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että näin iso haaste sekä inspiroi että on pelottavaa ja raskasta - mutta tyydyttävää, sillä valtava työmäärä myös palkitsee. Emil vastaa lisäksi omalta osaltaan, että hänelle tämä on ensimmäinen understudy-rooli, joten se on vienyt hänen osaamistaan ja kehittymistään suurin harppauksin eteenpäin.

Miltä Emilistä sitten tuntui ottaa vastaan Chen roolin understudy-pesti? Emil kertoo että puhelin tippui kädestä, hän kiljui innosta, häntä pelotti ja jännitti, tuntui että ei pysty - mutta kun alkuun pääsi, hän tunsi että hyvä tästä tulee. Aluksi hän koki hajontaa oman ja Chen roolin harjoittelun välillä, mutta sai niihin kumpaankin hyvän tuntuman.

Emil Pohjanen yhtenä oman roolinsa hahmoista Sara Pitkäsen kanssa. Kuva: Jiri Halttunen

Entä onko Emilin vaikea pysyä Chen roolissa silloin, jos kyseessä on kohtaus, jossa hän olisi muuten toisessa roolissa mukana? Emil kertoo, että hänen on helppo pysyä Chenä. Roolista riippuen tuntuu kuin tekisi kahta eri näytelmää; oma tuttu rooli menee "ihan heittämällä", Chen rooliin pitää keskittyä "satasella". Tietysti minkä tahansa roolin hän haluaa tehdä mahdollisimman hyvin.

Jos Emil tekee esityksessä Chen roolin, hänen roolilleen ei ole yhtä paikkaajaa vaan yksittäiset ihmiset tekevät eri asioita, "palasia roolista". Samoin toimitaan silloin, kun joku ensemblestä on poissa. "Kaikki paikkaa kaikkia", kuten Emil ilmaisee. Miika täydentää, että paikkaukset hoidetaan jakamalla ja ihastelee, miten upea verkosto lahjakkaita esiintyjiä tässä on mukana. Jokainen joustaa tarpeen mukaan. Käytännössä tanssikapteeni Saara Östman ja laulukapteeni Sami Ulmanen tekevät listan muutoksista, jolloin kaikilla on selkeästi tiedossa, kuka tekee mitä. Miika mainitsee, että näin selkeä toiminta ei ole lainkaan itsestäänselvyys; joistakin muista työpaikoista hänellä on varsin erilaisia kokemuksia.

Tuntuuko Emilistä Chen roolissa, että hän esittää Chetä vai että hän esittää Miikaa esittämässä Chetä? Emil toteaa, että ensialkuun tuntui, että hänen pitäisi enemmän kopioida Miikan tekemistä, mutta roolista on tullut oma - eli hän esittää Chetä. Tottakai monet asiat, tapahtumat, iskut ym ovat tarkkoja, mutta silti on mahdollista elää tilanteessa, näytellä itse eikä kopioiden. Tähän mennessä Emilin ei ole tarvinnut paikata Miikaa, mutta joka kerta teatterille tullessaan hän kuulemma Miikan nähdessään julistaa "Miika on paikalla, kaikki hyvin!" Miika kertoo, että katsoessaan esimerkiksi joulun jälkeisessä muistiharjoituksessa Emilin Chetä hän huomasi, että Emil tekee joitakin samoja pikkueleitä joita Miika on rooliin tuonut; "hyvin on läksyt tehty!"

Miika Laakso Chen roolissa. Kuva: Jiri Halttunen

Miltä Miikasta sitten tuntuu nähdä Emil Chen roolissa? Hänhän on nähnyt tätä sekä harjoituksissa että syksyn esityksessä. "Tuli tarpeeton olo" Miika tokaisee, mutta jatkaa että nautti, kun sai katsoa ja kuunnella kaikessa rauhassa. Iskut ovat kuitenkin kehossa, eli joka kerta vähän nykäisee lähteä lauluun tai tanssiin, mutta Emil tekee hienoa työtä. Joskus näyttelijät saattavat olla mustasukkaisia rooleistaan, mutta Miika ei ole tällaista kokenut - päinvastoin yhteistyö on ruokkinut kummankin tekemistä ja ollut yhteinen hyöty. Myös Emil toteaa, että ikinä ei ole tuntunut siltä, että Miikaa haittaisi jakaa tekemistä. (Bloggaajana lisään, että Miikaa ja Emiliä haastatellessa välittyy todellakin tunne molemminpuolisesta arvostuksesta ja yhteistyön ilosta!)

Haastattelun loppuun kysyn vielä Miikan ja Emilin lempikohtauksia Chenä. Emil nimeää "Näkemiin, kiitos" -numeron, jossa Che ja Eva käsittelevät Evan miesystäviä. Miika kertoo, että ylipäätään laulettu dialogi on nautinnollista näyttelijäntyöllisesti. Kovin samanlaisina toistuvat säkeistöt hän sen sijaan kokee haasteellisiksi. Yhdeksi omaksi suosikikseen hän nimeää Sateenkaarikiertue-kohtauksen. Sekä Miika että Emil ovat sitä mieltä, että kohtaukset, joissa on komiikkaa, rentoutta ja pääsee revittelemään, ovat hauskimpia tehdä.

ChEmil

Syksyllä en itse päässyt näkemään Emilin esiintymistä Chenä, mutta nyt siis koitti sekin! Emilin roolityö oli energinen ja eläväinen - kaikkiaan ilo katsoa! Esimerkiksi aiemminkin mainitussa Seteleitä sataa -numerossa näki, miten hän nautti päästessään revittelemään. Tanssihan on Emilille hyvin luontaista, näyttävää liikettä, ja sen näkee paitsi suoranaisissa tanssinumeroissa, usein myös muussa liikehdinnässä. Samoin hän laulaa komeasti ja varmoin ottein. Roolityö oli tietysti toisaalta pitkälti samanlainen kuin Miikan, mutta oli siellä selvästi myös Emilin omaa leimaa nähtävissä.

Seurasin myös sitä, miten Emilin oma rooli oli eri kohdissa paikattu - todellakin "pala palalta", kuten aiemmin oli puhe. Ja jos ei asiaa tiennyt ja nimenomaisesti osannut seurata, ei todennäköisesti huomannut, että jotakin on muutettu - niin suvereenisti kaikki sujui.

Iloista joukkoa 10.2. Evitan loppukiitoksissa; vasemmalta Emil Pohjanen (Che), Saara Jokiaho (Evita) ja Paavo Honkimäki (Juan Perón). Kuva: Mirja Niskala

Esityksen jälkeen kuuluu tietysti esittää klassinen kysymys "miltä nyt tuntuu"? Emil vastaili siihen ja muihin kysymyksiini viestitse näin:

Ennen esitystä tuntui hyvin jännittävältä, mutta oli sellainen varma olo. Alan vihdoin päästää irti täydellisyydentavoittelusta ja vähän enemmän nauttimaan esiintymisestä. Sitä alkaa olla enemmän läsnä.

Mulla jäi mun omat unohdukset mieleen, mutta hyvällä tavalla. Tuli jotain unohduksia, mutta sillä ei ollut yhtään mitään väliä. Se on ihmisyyttä. Joskus tulee virheitä ja mitäs sitten. Homma jatkuu ja sain kiinni helposti.

Jälkeenpäin on sellanen olo, että rooli on tosi hyvin hallussa, ja olen ylpeä itsestäni ja siitä työstä, minkä olen tuota varten jaksanut tehdä. Meillä on hieno työryhmä ja hieno teos. Nyt vaan nautimme sen esittämisestä.

Evitan näyttelijöistä tuossa nimenomaisessa esityksessä vuorossa oli Saara Jokiaho, joten pyysin häneltäkin kommentteja. Kysyin häneltä viestitse, onko jotenkin erilaista näytellä, kun vastanäyttelijä on roolia vain harvoin tekevä understudy, kuin jos vastanäyttelijä on roolissa varsinaisesti toimiva näyttelijä? Olisiko siinä eroa, onko kyseessä tällainen suunnitellusti understudyn tekemä näytös vai äkillisestä poissaolosta johtuva paikkaus? Saara analysoi asiaa huolella:

Olen aina kokenut vaihtuvat vastanäyttelijät aika neutraalina ja jopa mieluisana asiana, oli sitten kyse suunnitellusta kaksoismiehityksestä (kuten Jekyll&Hyde -musikaalissa) tai understudyista tai pikapaikkauksista. Viime vuonna Suruttomissa oli paljon pikapaikkauksia, ja Evitassa taas suunniteltuja varahenkilöitä, ja kaikkien kanssa on ollut hyvä ja turvallista näytellä. Koen että kun itselläni on oma tehtävä hyvin hallussa, niin vastanäyttelijöiden vaihtuminen ei horjuta omaa tekemistäni, vaan pikemminkin on mielenkiintoista ja omaa tekemistäni ruokkivaa, kun vastanäyttelijä tekee omalla tavallaan ja saan uusia impulsseja. Kun oma rooli on hyvin hallussa pystyn myös olemaan auki, läsnä ja hereillä heitä varten, antamaan tukea ja joskus konkreettista apuakin jos tulee epävarmuuden hetkiä tai unohduksiakin. Tämä kaikki on tietysti mahdollista vain jos itsellä on varma olo - jos kokisin omasta tekemisestä epävarmuutta, kuvittelisin että olisi haastavampaa.

Eroa varsinaisen ja varahenkilön kanssa tekemisessä on ehkä se, että varsinaisen tekijän kanssa voi ottaa vähän rennommin ja luottaa että menee suurinpiirtein tutulla tavalla (toki esityksissä on aina vähintäänkin vivahde-eroja), siinä missä varahenkilön kanssa on ehkä vähän enemmän skarppina ja valmiina muutoksiin ja erilaisiin valintoihin. Itse tykkään siitä, että saan tulla yllätetyksi ja kokea erilaisia versioita, että saan aidosti reagoida juuri sen tekijän tulkintaan. Se pitää myös minun tekemiseni tuoreena ja läsnäolevana.

Evitassa olen saanut tehdä vara-Perónin, vara-Chen ja vara-Magaldin kanssa, ja minua ilahduttavat heidän erilaiset tulkintansa rooleista, jotka toimivat mielestäni aivan yhtä hyvin kuin varsinaisten näyttelijöiden versiot. Edessä, tulevana lauantaina, on vielä esitys vararakastajattaren kanssa.

Pyynnöstäni Saara myös kommentoi Emilin roolityötä. Saara kirjoitti näin:

Emilin ja Miikan versiot ovat muodoltaan, eli reiteiltään ja toiminnoiltaan, samanlaisia, mutta Chet keskenään aika erilaisia persoonaltaan. Emilin versiossa tykkään hänen Chehen tuomastaan leikkisyydestä ja keveydestä. Emilin Che on sekä vekkuli että sarkastisen vittumainen, mikä on aika lystikäs yhdistelmä. Koen että minun ja Emilin yhteistyö myös toimii hyvin ja olemme toimiva vastapari, koska olemme molemmat nopeita ja dynaamisia ja voimme vastata toistemme tarjouksiin aika napakasti. Saimme harjoitella esim. Evan ja Chen valssia kivan paljon myös harjoituskaudella, ja se sekä Seteleitä sataa -numeron tanssi on Emilin kanssa hauskaa ja vauhdikasta.

Ehkä olen ihmisenä sen verran seikkailunhaluinen, että otan tällaiset tilanteet hauskana leikkinä, sen sijaan että jännittäisi tai ahdistaisi!

Saara Jokiaho (Evita). Kuva: Jiri Halttunen

Ensi kaudella emme Jyväskylän kaupunginteatterissa valitettavasti pääse Emilin työskentelyä enää näkemään. Hän suuntaa seuraavaksi Oulun teatteriin, jossa odottavat keväällä 2025 ensi-iltaan tulevassa Kinky Boots -musikaalissa rooli yhtenä Lolan enkeleistä sekä understudy-tehtävä Lolalle - eli ko. musikaalin pääroolille. Sen sijaan Miika ja Saara jatkavat iloksemme Jyväskylän kaupunginteatterissa myös ensi kaudella.

Evita-musikaali Jyväskylän kaupunginteatterin ohjelmistossa 13.4.2024 saakka. Evita teatterin sivuilla (linkki).

---