tiistai 17. tammikuuta 2017

Läpi pilvet menevät

Ensi-illan lähestyessä näytelmää aletaan jo esittää ensin pienemmille katsojajoukoille. Kauas pilvet karkaavat -näytelmän ensi-ilta on lauantaina 21.1. Sitä ennen viikolla on tavallisia harjoituksia, kolme pääharjoitusta sekä ennakkonäytös. 2. pääharjoitukseen tulee koeyleisö, ja 3. pääharjoitus on suunnattu henkilökunnalle ja omaisille. Itse olin katsomassa jo 1. pääharjoitusta.

Ennen harjoituksen alkua on hetki, jolloin olen täysin yksin suuren näyttämön katsomossa. Näyttämön paloverho on alhaalla, katsomon valot himmeät, lava pimeä. Paloverhon takaa kuuluu vaimeasti haikeaa tanssimusiikkia; tiedän, että siellä soitetaan ja lauletaan livenä, ei tallenteena. Maaginen tuokio.

Ehdin vaihtaa muutaman sanan ohjaaja Jarno Kuosan kanssa. Hän sanoo, että fiilis produktiosta on hyvä; harjoitukset ovat edenneet sujuvasti ja aikataulussa on pysytty mukavasti.

Katsomossa on tänään vain vähäsen väkeä - viimeinen läpimeno jossa on vain jokunen penkki käytössä. Ja paikallaolijatkin ovat minua lukuunottamatta töissä; ohjaaja, valomies, äänimies, kuiskaaja, lavastaja, kapellimestari - ja minä. Ei muita. Esityksen alkaessa on etuoikeutettu olo; että saankin olla harvojen joukossa näkemässä näiden monien ammattilaisten upeaa työtä. Mutta onneksi pian siitä pääsevät nauttimaan muutkin.

Ilona (Maija Andersson) kohtaa - kenet?
Kuva: Jiri Halttunen

Koska ollaan edelleen harjoitusvaiheessa, en kommentoi näyttelijäntyötä tai muutakaan kovin tarkasti - mutta hienoltahan se näyttää! Aivan erityisesti Maija Andersson Ilonana tekee herkkää työtä eläytyen koko persoonallaan ja olemuksellaan. Samoin kaikki muutkin paneutuvat rooleihinsa, olivatpa ne sitten isoja tai pieniä, edustalla tai taustalla. Tässä näytelmässä monilla näyttelijöillä onkin lukuisia pikkurooleja, ja muutenkin he pääsevät näyttämään monipuolista osaamistaan. Myös näyttämömiehet ovat paljon esillä niin pikkurooleissa kuin lavasteita siirrellessäänkin.


Lehdistä voi lukea kaikenlaista - mm. työpaikkailmoituksia.
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän visuaalinen ilme on omaa luokkaansa. Kuten Jouni Innilä sanookin harjoituksen jälkeen: "Mitään tällaista Jyväskylän kaupunginteatterissa ei ole koskaan ennen nähty!" Ja hän tietää mistä puhuu, onhan hän yksi talon pitkäaikaisimpia näyttelijöitä. Kokonaisuuteen kuuluu runsaasti yksityiskohtia - niiden hallitseminen on taito sinänsä!

Ilona (Maija Andersson) ja Lauri (Jukka-Pekka Mikkonen).
Kuva: Jiri Halttunen

Harjoituksen jälkeen ohjaaja antaa palautetta ja keskustelee näyttelijöiden ja muun työryhmän kanssa. Kerrataan jokin huvittava hetki, pohditaan ehdotettua pientä muutosta, tarkennetaan iskuja. Lisäksi käydään läpi sitä, mitä seuraavan päivän harjoitukset sisältävät.

Kaikesta esityksen monimuotoisuudesta ja hienosta työstä lisää ja tarkemmin sitten ensi-iltajutussa, kun teos on valmis suurelle yleisölle esitettäväksi. Tämä onkin tiivis teatteriviikko, kun ensi-illoissa ovat torstaina Papin perhe ja lauantaina Kauas pilvet karkaavat. Molempia odotan innolla!

Kauas pilvet karkaavat Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti