sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Päivän viimeiset säteet

Reilu viikko sitten koitti Päivänsäteiden viimeinen esitys. Olen nähnyt näytelmän ensi-illassa, ja oli mielenkiintoista mennä katsomaan miten se on kenties muuttunut - ja toki muutenkin mielelläni näin sen uudelleen. Päällisin puolin esitys on toki sama - lukuunottamatta sitä, että myös Päivänsäteitä piti muokata lavanostinrikon takia. Päivänsäteissä nostinten vaikutus - ja sikäli muokkaus - on tosin paljon pienempi kuin esimerkiksi Hairissa.

Paljon selvemmin huomasin sen, että lukuisat esityskerrat ovat hioneet kokonaisuutta vielä entistä jäntevämmäksi. Aivan erityinen huomio minulle oli se, että tällä kertaa Päivänsäteet tuntui vielä koskettavammalta kuin ensi-illassa. Miten tylsyyteen jo tyytyneet vanhukset tarttuvat toimeen, löytävät oman arvonsa ja uskovat kriisistä selviytymiseen - sekä parempaan huomiseen, jonka takia kannattaa selvitä. Miten toveruus ja sisaruus yli ikärajojen nousee ja kantaa. Ja jälleen aivan ihana helmi oli St. Michaelin (Anneli Karppinen) liikuttava monologi siitä, miten elämässä on ollut aikaa tehdä kaikenlaista, joten nykyään ei haittaa vain istuskella. Niin ilot ja ylpeydenaiheet kuin surut ja huoletkin ovat unohtuneet. Elämä koostuu kuin konsanaan pienistä palapelin palasista, joita yrittää pitää kasassa. Toisaalta myös vitsit toimivat edelleen ja tuntuivat uppoavan yleisöön. Näyttelijät olivat rooleissaan mainioita. Väliajalla samaan kahvipöytään sattuivat keski-ikäinen nainen ja hänen äitinsä; etenkin äiti kehui näytelmää huikeaksi.

Päivänsäteiden viimeiset loppukiitokset.
Kiitos myös työryhmälle.

Päivänsäteissä avustavaa työntekijää Hope Dailya näytellyt Hegy Tuusvuori kommentoi viimeisen näytöksen tunnelmia Facebookissa erittäin osuvasti (lainaus luonnollisesti Hegyn luvalla).
"Eilen oli Jyväskylän ekan vika. Siis Päivänsäteet taputeltiin esitysten taivaisiin. Päivänsäteet loppuivat sanoihin: 'Nyt sä oot turvassa. Ja nyt sitä mennään.' Istuin lautalla, talossa jo pitkää uraa tehneiden, upeiden näyttelijöiden keskellä ja mietin, että tässä on symboliikkaa kerrakseen."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti