Semmarit

DUM DUM DUM OOUUUU-JEEEAAAAAAA! Astuessani suuren näyttämön henkilökuntaovesta sisälle lavan sivustassa olevat kaiuttimet jytäävät jo täysillä. Toki olen usein ollut teatterilla siihen aikaan kuin suuri yleisö ei, mutta tällä kertaa vuorossa on aivan uusi kokemus. Tänä iltana täällä esiintyvät Semmarit, ja minähän olen ollut fani jo vuodesta -95 kun näin heidät ensimmäisen kerran Ruisrockissa, Miljoonasateen kanssa "maailman vanhimpana lapsikuorona" laulamassa Lapsuuden sankarille. Toki kuoro esitti tuolloin myös omia kappaleitaan - erityisesti ensivaikutelmana mieleeni jäivät miehet vihreissä sukkahousuissa!

Harjoituslähteellä.

Mutta takaisin tähän päivään - siis viime sunnuntaihin. Olen siis päässyt seuraamaan, miten Semmarit valmistautuvat konserttiin - ja olen aivan tohkeissani. Tässä vaiheessa kuorolaisia ei vielä näy, mutta tekniset miehet roudaavat tavaraa ja setvivät johtoja. Valot pyörivät ja välkkyvät kun niitä testataan. Kaiuttimista jyrisee alkunauha. Kuulen keskustelunpätkän "termi on 'uhkaava alaetuvalo', miten tämä sijoitetaan?" Näen lavalla joitakin tarvikkeita, joista arvaan mitä kappaleita settiin ainakin kuuluu; surffilauta, polkupyörä ja laakea vesiastia.

Lavan ja headsetin laittoa.

Soitinryhmä virittelee.

Kuorolaisia saapuu teatterille. Liityn Turkka Saarikosken seuraan, kun hän kiertää katsomassa lavan ja moikkaamassa tekniikan miehiä. Tarkistetaan polkupyörän räpätin, joka sekin on kuulema mikitetty. Turkka kertoo, että Semmareilla on ollut harjoitusviikonloppu, eli perjantaista asti on treenattu uutta materiaalia syksyn kiertuetta varten. Turkan mukaan treeniviikonloppuna päässä on yhtenä mylläkkä fraaseja, sanoja ja säveliä. Teatterin stage on vielä vaiheessa, ja Turkka kehottaa minua jututtamaan kuoronjohtaja Reima Viitalaa, joka osaa parhaiten kertoa mitä nyt tehdään.

Harjoituksia lavalta katsottuna - ja löydyn sieltä ihan keskeltä minäkin!
Kuva: Turkka Saarikoski

Hymyharjoitus!

Juttelen Reiman kanssa tapahtumien kulusta ennen konserttia. Äänet on tänään avattu jo valmiiksi treeniviikonlopun merkeissä. Nyt teatterilla vielä rakennetaan lavaa ja tehdään soundcheck. Reima muistelee, että edellisestä teatterikonsertista on pitkä aika. Hän ja Turkka muistavat molemmat lämmöllä Sateenkaari-konserttia, jossa koko kuoro seisoi aluksi piilossa nostolavan päällä ja nousi savusta esiin konsertin alussa.

Semmareiden riveihin palannut Tuomo Rannankari sai konsertissa
huimat aplodit soolostaan kappaleessa Viimeinkin kahden.

Valoa kansalle!

Jussi Oksala näppäilee kitaraa lavan sivussa. Kaikilla on soudcheckissä tietenkin headsetit mukana - siinä onkin kohtalainen määrä tekniikkaa vyöllä. Miesten määrä lavalla lisii, puhe sorisee, soittimia tapaillaan, tanssimattoja teipataan, savua hiipii lavalle pieni tupsaus. Kuuluu eskinäistä hyväntahtoista naljailua "käännä hei karismaa vähän isommalle, kai sulla on nappi sitä varten?" Sitten pohditaan, voisiko karismansäätönapin saada miksauspöytään - ja kuinka hyvin sellainen keksintö myisi. Sieltä täältä kuuluu huulenheittoa, naurua, yksityiskohtien varmistelua.

Seistääs nyt kunnolla!

Ei koko aikaa seistä tarvitse.

Ja sitten alkaa soundcheck; "hyvää iltaa, hyvää iltaa hyvät naiset ja hyvät herrat!" -laulu kajahtaa. Soundcheckissä käydään koko illan ohjelmisto läpi; muutama kappale kokonaan, suurimmasta osasta vain alku ja mahdollisesti jokin tietty kohta jota halutaan tutkailla. Välillä Reima myös ohjaa laulamista. Spiikkien paikkoja sovitaan. Koreografiat ovat toki jo mielessä, mutta asemointeja lavalla varmistellaan vielä. Myös soitinten soundcheck tehdään samalla. Mietitään Tainan potpuriin uuden laulun lisäämistä; "Hei ketkä on Taina-ukkoja?" "Mä laulan tänään lähtee." "Kohtahan meillä on jokaisella oma laulu!" Soundcheckissä on muutaman kerran mikki- tai kaistaongelmia joita selvitellään. Soundcheckin lopuksi lavalle tuodaan Vintage ja retro -kappaleen korit ja puhutaan vielä koreografiasta. Kuoro lähtee valmistautumaan ja vaihtamaan vaatteita, minä siirryn yleisölämpiöön palatakseni kohta takaisin saliin.

Joko mennään?!

Yleisölämpiössä käy kuhina. Ovet aukeavat ja sali täyttyy ääriään myöten. Alkunauha alkaa pauhata, ja herrat saapuvat lavalle innokkaiden aplodien ja hurrausten saattelemana. "Tervetulolaulu" soi ja sitä seuraa Vintage ja retro.

Rokkikukon elkeitä Life is a Highway -kappaleessa.

"Kun käännän kahvaa alkaa silloin jytiseen..."

Eräässä vaiheessa välispiikissä puhutaan siitä, että syksyllä kuoro tekee 30-vuotisjuhlakiertueen. (30 vuotta - se on pitkä aika!) Samalla yleisöltä kysytään, onko joukossa sellaisia, jotka ovat kulkeneet kuoron mukana jo 20 vuotta. Meitä on hyvänmoinen määrä jotka innoissamme nostamme kätemme. Pitkään Semmareita seuranneet tunnistavat monet kappaleet jo pienistäkin eleistä, kuten vaikkapa Lintubongarin twistin siitä, kun Joel Linna astuu porukan eteen vakavan näköisenä. Tai Nuoruuden lähteeseen -kappaleen lavalle roudattavista kuntoiluvälineistä.

"On urosnainen koiraana harvinainen."

Eikö jaksa? Onko nuoruus mennyttä? ;)

Seuranani ollut parisuhdemies on hänkin nähnyt Semmarit useita kertoja - yhdessä olemme käyneet kuoroa katsomassa yliopistolla, Paviljongilla, Lutakossa, yliopiston pihassa... Parisuhdemies suosii erityisesti nopeatempoisempia kappaleita kuten Life is a Highway, Pant Legs Flap Around, Kuuletko ja Nuoruuden lähteeseen. Näissä onkin upea energia - etenkin Kuuletko-biisin raivoisassa soinnissa. Toisaalta itse pidän myös rauhallisempaan muhkeaan sointiin perustuvista kappaleista, kuten ikisuosikistani Paska maanantaista, mutta myös iloisesta menosta kuten I Don't Mind.

"Oh baby I'm a walking piece of glory!"

"Jäänyt ois myös kuulematta laulut tuulen tuntematta
nauramatta naurut suuret."

Kuoro on tosiaan ollut yhdessä 30 vuotta, vaikka miehistössä on välillä ollut vaihtuvuuttakin. Mutta kyllä sen kuulee, miten komea sointi on hioutunut vuosien varrella. Niin sooloja kuin yhteissointiakin on nautinnollista kuunnella - minua itseäni eniten sykähdyttävät koko joukon yhteiset, täyteläiset lauluosuudet. Pitkästä urasta huolimatta musiikki on edelleen tuoretta.

"Pienet linnut, oksille jäätyneet, eikö luonto voisi heitä armahtaa!"

Ainoa asia, mitä konserttiin jäin kaipaamaan, olisi ollut uusien kappaleiden yllätyksellisyys - aikoinaanhan Semmareiden konsertit koostuivat lähes joka kerta ennenkuulemattomista esityksistä, nyt kattaus oli tuttu. Vaikka toki tuttuja suosikkejakin on ihana kuulla livenä - silloin aikoinaan kaipasin sitten niitä. (Eipä ole fanilla koskaan helppoa... ;D) Uusien kappaleiden makuun päästään kuulema marraskuun konsertissa.

"Nautitaan hyvässä seurassa!"

Joitakin kappaleita on myös päivitetty, kuten soittimilla ja potpurilla maustettu Taina. Monet biiseistä soivat yhtä tuttuna kuin aina. Mukana on kuoron aivan ensimmäisiin kappaleisiin kuuluva Kesäleirirock - ja edelleen se toimii ja ilahduttaa "kitarasooloineen" kaikkineen!

Kesäleirirock ja kitarasoolo.

"Dance to the beat!"

Vaikka musiikki on tietysti pääasia, myös visuaalista antia kelpaa katsella. Kuoro elää, tanssii ja liikkuu. Komeat valot luovat elämyksellisiä tunnelmia.

"Siel' oli ihmiset terveitä niin,
nuoria, vetreitä, kauniitakin!"

"Missä nyt mennään? Hei, tää on vasta intro."

Yleisö on innokkaasti mukana koko sydämestään. Kaikille kappaleille taputetaan äänekkäästi, usein myös ulvotaan ihailua. Pari tuntia menee yhdessä hujauksessa, ja jälkeenpäin olo on kuten viimeisessä encoressa sanotaan: onnellinen.

"Mut tänään ei enää tummat pilvet meiltä aurinkoa peitä."

Ehkä vielä virren veisaan

ehkä kerran lentoon lähden

poutasäähän päälle pilven

siivilleni kellumaan

korkealle kiljumaan.

Illan setti.

* * * * * *

Kevään 2019 sunnuntaikonsertit

• Tapiola Big Band feat. Mari Palo - Diiva Svengaa! 7.4. klo 18
• FORK on Tour 2.0 5.5. klo 18

Konsertit, muut vierailut ja yhteistyöt Jyväskylän kaupunginteatterin sivulla (linkki).

---