Vuoriston kaunotar

Tänään perjantaina ensi-iltansa sai Vuoriston kaunotar. Näytelmän on käsikirjoittanut Martin McDonagh ja Jyväskylän kaupunginteatteriin sen on ohjannut Anssi Valtonen. (Itse en valitettavasti aikataulusyistä ensi-iltaan päässyt, vaan kävin aiemmin viikolla katsomassa koeyleisönäytöksen sekä torstain ennakkonäytöksen.)


Piia Mannisenmäki (Maureen) ja Hanna Liinoja (Mag).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Esittelyn mukaan on kyseessä on draama, jossa käsitellään toisiinsa takertuneiden äidin ja aikuisen tyttären kipeitä suhteita. Kuvaus pitää toki paikkansa, mutta kyllä tämä kasvaa lisäksi täyden jännitysnäytelmän suuntaan. Anssi Valtosen ohjaus on erittäin tiivis, ja etenkin toisella puoliajalla tunnelma on ajoittain niin tiheä, jännitteinen ja vangitseva, että ei voi kuin tuijottaa henkeään pidättäen.


Piia Mannisenmäki (Maureen).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Hanna Liinoja esittää näytelmässä Mag-äitiä ja Piia Mannisenmäki Maureen-tytärtä. Molemmat tekevät erittäin paneutuneet roolityöt henkilöiden osoittaessa aitoakin kiintymystä, mutta paljon myös kieroon kasvanutta suhdetta, epätoivoa ja jopa julmuutta. Naiset repivät toisiaan (ja itseään) kappaleiksi; siinä missä tytär kaipaa omaa elämää ja rakkautta, äiti ei halua luopua tyttärensä hallitsemisesta. Antti Niskanen Paton roolissa on sympaattinen, kiltti mies hauraine tunteineen ja toiveineen - monologiosuus on hienoa seurattavaa kerronnan ja tunteiden vaihdellessa. Markus Virtasen rooli nuorena Rayna on ajoittain hilpeän ylilyövä, mutta ei liiallisuuksiin asti. Roolihenkilöiden kokonaisuus on toimiva ja tasapainoinen, ohjattu ihmistä ja tämän heikkouksia ymmärtäen.


Antti Niskanen (Pato) ja Piia Mannisenmäki (Maureen).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Roolihenkilöiden ulkoasusta vastaavat puvustuksen suunnitellut Tuovi Räisänen sekä kampaukset ja maskeeraukseen suunnitellut Suvi Taipale. Ulkoiset oletukset ovat hyvin onnistuneita; nuhjuinen vanha äiti, arjen kuluttama tytär, tavallisen miehen perikuva Pato ja maaseudun nuorisoa edustavaa Ray.

Markus Virtanen (Ray).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lavastuksen on suunnitellut Minna Kauhanen ja heti alussa siinä esiintyy hieno efekti, jollaista en ole teatterissa ennen nähnyt! Lavastus on yhdistelmä vain viitteellisiä elementtejä ja täysin tarkkaa ympäristöä. Läpinäkyvyys antaa hyviä mahdollisuuksia ilmaisuun. Lavastusta täydentää tunnelmia korostava, Jonna Rautalan suunnittelema valaistus - ja pimeys.


Hanna Liinoja (Mag) ja Piia Mannisenmäki (Maureen).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Jani Lappalaisen äänityöt ovat ennenkin tehneet minuun vaikutuksen, ja tässäkin äänimaailma on hienovaraisen olennainen osa kokonaisuutta. Ei päällekäyvä, vaan sävyttää ja luo tunnelmia, kertoo tarinaa omalta osaltaan.


Hanna Liinoja (Mag) ja Antti Niskanen (Pato).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ennakkonäytöksessä seuranani oli ikääntyvä äitini, joka ihasteli todella paljon sitä, miten taitavasti näyttelijät laittavat itsensä likoon. Häneen(kin) teki vaikutuksen myös se, miten ennalta-arvaamaton tarina on.

Vuoriston kaunotar antaa paljon enemmän kuin osasin odottaa - ja tällainen yllätys on aina hyvästä. Näytelmässä on myös äkkiväärää huumoria, osa hyvinkin mustaa. Toivon todella, että draamasta pitävien lisäksi myös jännitysnäytelmien ystävät löytävät tämän esityksen! Miellyttäväksi Vuoriston kaunotarta ei juuri missään kohtaa voi sanoa, mutta aina välillä tekee hyvää tulla hieman ravistelluksi. Minusta tämä on todella mieleenpainuvaa, elämyksellistä teatteria!

Vuoriston kaunotar Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)