Eturivin kuningattaren blogi

Myyty! Olin katsomassa Jekyll&Hyde -musikaalia kolmatta kertaa. En ole koskaan nähnyt mitään näytelmää (tai musikaalia) näin montaa kertaa, joskus harvoin jonkun kahdesti. Mutta aina siitä saa uutta irti, ja toisaalta voi nauttia jo tutuista elementeistä. Ja kolmas(kin) kerta toden sanoo: on se vaan miun maun mukkaan. Samaa sanoivat aiemmatkin kerrat. Katsomo oli täynnä, yhtään tyhjää tuolia ei ollut - ovat muutkin huomanneet että tämä kannattaa nähdä! Kun esityksen näkee useamman kerran, on mielenkiintoista seurata sitä, miten se muuntuu - tai muuntuuko. Elävien näyttelijöiden työ on elävää, toisin kuin katsella vaikka samaa elokuvaa useamman kerran. Nyt minusta tuntui, että joihinkin kohtiin oli tullut lisää alleviivaavuutta esiintymiseen. Kaikista pienistä elementeistä en muista, oliko niitä aiemmin vai ei - osa kuitenkin tuntui uusilta. Kun katsoo musikaalia useamman kerran, tulee hieman samanlainen olo kuin kuuntelisi hyvän bändin levyä ja menisi sitten keikalle; niitä ...

Eturivin Kuningattaren ominaisuudessa olin jälleen maanantaina 25.1. Radio Jyväskylässä Timo Lievemaan haastateltavana, ja haastis on kuultavissa myös netissä. Ensin oli vuorossa Timon sanoin Oodi pienelle näyttämölle, aiheina Katoava maa sekä Ruokahissi (linkki) . Toisessa pätkässä juteltiin kuningatarhommista (linkki) . Ja samalla vinkki: tiistaina 2.2. klo 19 teatterilla esitellään kevään ohjelmistoa - eli Esirippu aukeaa. Näytillä myös minä. Ja ennenkaikkea paljon parempiakin esiityjiä, ihan ammattilaisia! :D Linkki tapahtumaan teatterin sivuilla Linkki tapahtumaan Facebookissa

Pääsin seuraamaan Elämänmeno -näytelmän läpimenoharjoitusta vajaat pari viikkoa ennen ensi-iltaa. Ennen läpärin alkua hengailen siellä täällä; istuksin kampaamossa taustalla, vaihdan muutaman sanan tuttujen kanssa - muunmuassa Anne-Marin, joka esittää Elämänmenossa Marja-tytärtä. Kurkin lavasteisiin ja tutkailen ison näyttämön ylösnostettua lavaa - tai oikeammin sitä monttua siellä alla, kuinka syvä se onkaan. Siinä vaiheessa minusta jo huolestutaan; varo menemästä sinne, reunalla on vaarallista kuikkia. Ystävällisesti saksinosturisysteemiä kuitenkin esitellään - on se vakuuttava. Käyn myös tervehtimässä ohjaaja Kaisa Korhosta, kun hänellä on sopiva hetki - noin muuten kaikenlaista sutinaa tuntuu olevan menossa. Kaisa juttelee siitä, miten draama on aina tavallaan myös jännäri - tarinan kulku sekä henkilöiden väliset suhteet ja jännitteet luovat intensiteettiä. Kaisa puhuu myös siitä, miten teattereissa saisi enemmän tuoda esiin omia näkemyksiä näytelmiä esiteltäessä. Tässä kohtaa mi...

Ase. Astiat. Epäilys. Haave paremmasta. Hanasta tippuva vesi. Hierarkia. Hämärä valo. Ihmetys. Irrallisuus. Kirkas valo. Kärsimättömyys. Miesten välinen eripura. Miesten välinen toveruus. Muisto. Odotus. Punkka. Putkien kohina. Sanomalehti. Seinät. Tee. Tehtävä. Turhautuminen. Valmistautuminen. Yllätys. Harold Pinterin absurdi näytelmä Ruokahissi on nyt ensi-illassa. Näytelmän on ohjannut Sini Moila, ja näyttelijät ovat Sauli Suonpää (Gus) ja Henri Halkola (Ben). Ensimmäistä kertaa eläissäni olen katsomassa näytelmää, josta olen nähnyt myös harjoituksia, työstövaihetta ja jonka työryhmään olen tutustunut. Näytelmä on varsin lyhyt (kesto vain reilun tunnin, ei väliaikaa), mutta sitäkin tiiviimpi. Yhtään turhaa hetkeä, repliikkiä, elettä ei ole, ja paljon asioita jää hautumaankin. Koska itse olin nähnyt tätä aiemminkin ja kuullut analyysia monesta kohdasta, olin hyvin perillä mitä milloinkin tapahtuu sekä mihin mikäkin asia liittyy ja johtaa. Loppuratkaisu on a...

Kevätkauden ensimmäinen näkemäni esitys ei olekaan teatteria, vaikka teatteritalossa olin. Vuorossa oli siis ooppera Don Giovanni. Heti alkuun täytyy varoittaa, että vaikka ooppera kiinnostaa minua, en oikeasti ole taidemuotoon juurikaan perehtynyt. En siis osaa oopperasivistyneesti kertoa hienouksista, ja esityksistäkin vertailupohjaa minulla on kovin vähän. Olen nähnyt eläissäni kolme oopperaa: La Cenerentolan Kansallisoopperassa Helsingissä, Naamiohuvit Jyväskylässä sekä Carmenin Viron kansallisoopperassa. Mutta ilolla lähdin kohentamaan kokemuspohjaani, ja kerron siitä tämmöisen tavallisemman katsojan näkökulmasta. Ajattelin myös käsitellä muutaman ennakkoluulon, joita ihmisillä tuntuu usein oopperaa kohtaan olevan. Mutta pakko mainita alkuun, että oli aika sytkäyttävä olo, kun teatterille saapuessani pääoven vieressä olevalla valtavalla screenillä oli tämän blogin mainos, tuo sama tunnuskuva kuin blogin ylälaidassa! :D Toki screenillä kuvat vaihtuvat, ja blogimainos on vain yksi...

Teatterin joulutauko on ohi ja pääsin noiden "välipostausten" jälkeen taas tositoimiin. (Ilman muuta olen hyvilläni että teatterilaisilla on lomansa, mutta täytyy sanoa, että hieman oli minulla jo vierotusoireita kun en päässytkään teatterille hengailemaan. ;) ) Voisi sanoa, että jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta uudesta näkökulmasta: tällä kertaa teatteriaiheena on jälleen Ruokahissin harjoitukset, mutta erityiseksi tämän kerran tekee se, että näissä harkoissa otetaan myös valokuvat näytelmästä. Kuviahan käytetään mm. käsiohjelmassa, markkinoinnissa, mediassa - ja toki myös tässä blogissa! Kuvaajana on tälläkin kertaa Jiri Halttunen, joka tällä haavaa muutenkin kuvaa suurimman osan Jyväskylän Kaupunginteatterin tarvitsemista kuvista. Sain tähän blogiin Jiriltä nämä uunituoreet kuvat Ruokahissistä - nämä ovat erityisesti Jirin suosikkiotoksia, ja minustakin näistä välittyy jotain hyvin olennaista näytelmän tunnelmasta. Myös muut jutun kuvat ovat Jirin omia suo...

Pyhinä oli hyvää aikaa suorittaa kaapistokaivauksia kotikotona. Erityisesti hakeuduin sinne, missä on esiintymä vanhoja teatterin käsiohjelmia. Vanhempanikin ovat käyneet innokkaasti teatterissa, ja minäkin olen päässyt mukaan kun näytelmät ovat olleet ikäkausiin sopivia. Etenkin 80-luvulta löytyi monia käsiohjelmia, joista osasta minulla on omia muistoja, osasta kiinnostuin muuten vaan. Niistä sitten väkersin kuvakavalkadin tähän blogiin, olkaapa hyvät. Mukana on käsiohjelmien kansikuvia ja sisälehtiä. (Kun kuvaa klikkaa, se avautuu suuremmaksi - hyödyllistä etenkin joidenkin yksityiskohtien tutkailemiseksi.) Ensimmäinen ikinä näkemäni näytelmä oli Satupuusatu (1982). Käsiohjelmaan kuului myös paperinukke.  Ette voi ottaa sitä mukaanne (1984) - en minä siitä kovin paljon muista, mutta hauskaa oli, sen muistan! Hiekkaprinsessa ja keitaan aarre (1985) oli pienellä näyttämöllä esitetty nukkenäytelmä.   Noita palaa elämään (1985) oli hyvin jänn...