Lontoosta kajahtaa

Kävin huhti-toukokuun vaihteessa Lontoossa ja tottakai reissuun sisältyi runsaasti teatteria; kaksi puhenäytelmää ja viisi musikaalia. Jälleen tietenkin jäi myös sellaisia esityksiä, joista voi vain todeta että hitsi kun ei mahtunut ohjelmaan.

Käyn tässä blogijutussa näkemäni läpi katsomisjärjestyksessä, huomattavasti lyhyemmin kuin mitä yleensä näytelmistä kirjoitan. En myöskään erikseen kerro joka näytelmän kohdalla, että esiintyjät tekevät hyvää työtä, sillä kyllähän näihin on kerätty niin valiojoukkoa, että heikkoja lenkkejä ei ole. On hyviä ja vielä parempia. Tarkat tekijätiedot jokainen voi penkoa nettisivuilta ihan itse. ;) Lähes kaikista esityksistä löytyy sivuiltaan hyvin kuvia ja videoita, kannattaa käydä katsomassa jos kiinnostaa! Kaikki nämä teatterit sijaitsevat Lontoon keskustan, julkisen liikenteen Zone 1:n alueella.

Tämä kuva on edelliseltä Lontoon-reissultani, keväältä 2019, mutta se sopii tähän aloitukseksi niin hyvin että käytetään nyt vanhempaa kuvaa. Siinä on sentään neljän musikaalin kyltit, komea vanha rakennus ja punainen kaksikerrosbussi - eli paljon Lontoon West Endiä samassa kuvassa! :D Kuva Shaftesbury Avenuelta.

Operation Mincemeat

Aiheena on brittien toisessa maailmansodassa tekemään operaatio, jolla harhautettiin natseja. Operaatioon sisältyy muun muassa keksityn miehen konkreettinen ruumis. Esitys sijoittuu enimmäkseen salaisen palvelun tiloihin, joskin välillä pistäydytään mm. Espanjassa sekä natsiupseerien luona. Otetaan siis tosipohjainen vakava aihe ja tehdään siitä komediallinen musikaali. Ristiriita on niin huisa, että eihän tämä voinut olla muuta kuin kiinnostava valinta - ja kyllä kannatti mennä! En muista milloin olisin viimeksi huutonauranut sitä tahtia kuin tässä esityksessä!

Viiden laulavan näyttelijän voimin esitetty musikaali tuntui kokoaan selvästi suuremmalta. Ja mitä roolinvaihtoja, yhdessä vilauksessa hahmosta toiseksi! Vauhtia ja käänteitä riitti, ja huumori upposi paitsi minuun myös muuhun yleisöön. Musiikkinumeroiden tehtävä oli olla kiinteä osa juonenkuljetusta - mikä ei yhtään vähennä laulun ja koreografian taitavuutta. Hyvänä lisäjuonteena kerronnassa oli tuon ajan naisten halu ja kyky tehdä jotain merkityksellistä - muutakin kuin keittää miehille teetä. Visuaalisesti musikaali oli enimmäkseen vaatimattomahko mutta erittäin toimiva - ja sitten kun repäistään niin repäistään kunnolla!

Mainoskuva uutiskirjeestä.

Kokoaan ja puitteitaan selvästi suurempi esitys, joka minulle jäi mieleen ennen kaikkea järjettömän hyvänä komediana ja vasta toissijaisesti musikaalina. Unohtamatta notkean osaavaa näyttelemistä! Kappaleista ei jäänyt yksikään pyörimään mieleen, fiiliksistä ja näyttelijäsuorituksista paljonkin.

Operation Mincemeat / Fortune Theatre (linkki).

Brittien suorittama Operation Mincemeat Wikipediassa (linkki).

Operation Mincemeat -musikaalin logo on minusta yksinkertaisen nerokas.
Kuva musikaalin sivulta.

Harry Potter and the Cursed Child

Olen nähnyt näytelmän kerran aiemminkin (muistaakseni 2018), mutta silloin istuin aika kaukana lavasta ja mietin, että haluaisin nähdä lähempää. Lisäksi en ihan täysin pysynyt juonessa mukana - välillä on niin lyhyitä kohtauksia ja nopeita leikkauksia, että putosin kyydistä. Joten toista kertaa varten valmistauduin lukemalla näytelmän (suomeksi) etukäteen sekä varaamalla paikan niin ajoissa, että pääsin mitä parhaimpaan kohtaan permannolle viidennen rivin keskelle eli keskikäytävän viereen.

Tarina sijoittuu parisenkymmentä vuotta Harry Potter -kirjojen (ja elokuvien) aikaa myöhemmäksi, eikä pääosassa olekaan Harry Potter vaan Harryn ja Ginnyn poika Albus Potter sekä Draco Malfoyn poika Scorpio Malfoy. Toki Harry, Hermione, Ron, Ginny ja monet muut tutut hahmot ovat tarinassa olennaisesti mukana. Saadakseen tästä näytelmästä kaiken irti on siis todella syytä tuntea aiemmat tarinat ja henkilöt.

Ja onhan tämä näytelmä todella hieno, etten sanoisi maaginen! Esitykseen kuuluu sellaisia teatteriefektejä, joista kaikista en edelleenkään osaa aavistaakaan miten ne on tehty. Näistä huikeista visuaalisista näkymistä täytyy aivan erityisesti antaa henkiset seisoma-aplodit kaikille niille työryhmän jäsenille, joita itseään ei lavalla näe - vain heidän työnsä tulokset. Lavastuksen, tarpeiston, puvustuksen ja maskeerauksen suunnittelu ja toteutus. Valaistus ja äänimaailma. Koreografiset liikkumiset ovat komeita - ja liikkumiseen ylipäätään liittyy monenlaisia ihmeitä.

Tästä näytelmästä tekisi mieli hehkuttaa vaikka mitä, mutta sen kummemmin en lähde avaamaan, koska "keep the secrets" velvoittaa, enkä halua spoilata.

Kuva: Manuel Harlan

Näytelmä esitetään kahdessa osassa - part one ja part two - ja ne on todellakin syytä nähdä molemmat ja oikeassa järjestyksessä; muutenhan näkisi vain puolikkaan näytelmän! Kumpikin osa kestää reilut kaksi ja puoli tuntia (sisältäen lyhyen väliajan) ja jos ne katsoo samana päivänä (kuten minä), osien väliin jää sopivasti sen verran aikaa, että siinä ehtii käydä syömässä - teatterin lähellä on lukuisia ravintoloita. Muuta ohjelmaa tauolle ei juuri kannata suunnitella, sillä teatterille suositellaan saapumaan aina tuntia ennen näytöksen alkua.

Harry Potter and the Cursed Child / Palace Theatre (linkki).

Palace Theatre on pyhitetty Harry Potter and the Cursed Child -näytelmälle, ja sen huomaa hyvin myös ulkopuolelta.

Witness for the Prosecution

Kyseessä on Agatha Christien kirjoittama oikeussalidraama, jota esitetään aidossa vanhassa oikeussalissa County Hallissa. Puitteet ovat siis kerrassaan vakuuttavat! Suurin osa näytelmästä sijoittuu oikeussaliin ja ne osat, jotka sijoittuvat muualle, lavastetaan yhdessä hujauksessa. Lavasteiden liikuttelussakin on oma, harkittu koreografiansa.

Näytelmään on mahdollista päästä osalliseksi, sillä juryn paikat ovat myynnissä siinä missä muutkin katsomopaikat. Ennen esityksen alkua juryn pöydissä istuvilta otettiin kultakin vala oikeudenmukaisesta toiminnasta ja "oikeudenkäynnin" lopussa he saivat myös äänestää syyllisyydestä.

Tarina on taattua Christietä, vangitsevan (pun intended) kiehtova yllättävine juonenkäänteineen. Suosittelen varauksettomasti Christien tarinoiden ja muutenkin jännitysdraaman ystäville!

Witness for the Prosecution / Old County Hall, Chamber (linkki).

Oikeudenistunto käynnissä.
Kuva näytelmän sivuilta.

Back to the Future

Musikaali pohjautuu vuonna 1985 valmistuneeseen samannimiseen elokuvaan (suomeksi Paluu tulevaisuuteen). Elokuvan tarina on tuotu teatterin lavalle ammattitaidolla ja hyvillä resursseilla ja saatu aikaan takuuvarmasti viihdyttäväksi tehty tuote, jota lienee matalalla kynnyksellä helppo mennä katsomaan heidänkin, jotka eivät ehkä yleensä paljon teatterissa käy. Olihan tämä eittämättä visuaalisesti komea, mukavasti hauska ja sujuvasti rokkaava. Etenkin DeLoreanin liikkuminen oli kuvattu todella taitavasti - oivaltava yksityiskohta oli myös hetki, jolloin Doc kiipeää portaita. Tässä on kaikenlaista mitä hyvältä musikaalilta voisi odottaa; seikkailua, romantiikkaa, näyttäviä joukkokohtauksia, jännitystä, huumoria - ja tietenkin vetävää musiikkia. Yleisö tuntui viihtyvän hyvin lukuisista väliaplodeista ja kannustuskiljahduksista päätellen.

Back to the Future / Adelphi Theatre (linkki).

Kuva: Sean Ebsworth Barnes

Cabaret

Musikaalin tarina sijoittuu toisen maailmansodan alla Berliinin, jonne amerikkalaiskirjailija saapuu ja rakastuu Kit Kat -klubin laulajattareen. Natsiliikkeen nousu ja sodan vääjäämätön uhka - joista henkilöt eivät voi olla varmoja mutta jotka katsoja tietää - sävyttävät kaikkea.

Teatterin sisätiloissa valokuvaaminen on kokonaan kielletty, mutta mielikuvia jää sitäkin enemmän. Sisäänkäynti on sokkeloinen kuin salakapakkaan menisi ja itse teatterisali on todellakin rakennettu klubiksi. Pyöreä lava on keskellä, sen kahta puolen on pöytäpaikkoja sekä parvet. Itse istuin dress circlellä eli ensimmäisellä parvella ja samassa tasossa lavan kahta puolen jakautuneena olivat soittajat.

Kuva Cabaret-musikaalin sivuilta.

Teatteri ohjeistaa saapumaan paikalle tuntia ennen esitystä - ja niin todellakin kannattaa tehdä! Ennen esityksen alkua esiintyjiä lipuu yleisön seassa; joku tanssii, joku soittaa haitaria tai saksofonia. Ajoissa paikalle meneminen varmistaa, että tästä kaikesta ehtii kunnolla nauttia.

Itse musikaalihan vaihtelee tunnelmiltaan - kuten moni tietää - riehakkaan riettaasta, jopa irvokkaasta ilottelusta surullisen syvälliseen. Katsoja tietää mitä kohti tapahtumat vääjäämättä vyöryvät ja sikäli monien henkilöhahmojen puolesta tulee voimattoman surullinen olo. Ristiriita rivon riemun, vilpittömän rakkauden ja synkän tulevan välillä on onnistuneen raaka.

Tässä toteutuksessa ei ole lainkaan lavasteita, vain kolmiosainen nouseva ja laskeva pyörölava. Lavasteettomuus toimi kuitenkin hyvin, kun mielikuvat kulloistenkin tapahtumien paikoista luotiin muuten selkeiksi.

Cabaret ei todellakaan ole sitä kädenlämpöisintä viihdykettä, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Cabaret / Kit Kat Club eli Playhouse Theatre (linkki).

Kit Kat Clubin sisäänkäynti.

Moulin Rouge! The Musical

Piccadilly Theatren sali on tehty Moulin Rougea varten huikean näyttäväksi - kannattaa tulla ajoissa katselemaan! Jo ennen esitystä esiintyjät kulkevat unenomaisina lavalla ja lavan sivuissa.

Moulin Rouge! The Musical pohjautuu Baz Luhrmannin  samannimiseen elokuvaan vuodelta 2001. Juoni on pääpiirteissään sama, mutta kappalelistaa on osittain päivitetty. Kuulostaako tutulta: säveltäjä-sanoittaja saapuu yökerhoon ja rakastuu klubin laulajattareen.

Kuva: Matt Crockett / Johan Persson

Moulin Rougen musiikki on mielenkiintoinen kokoelma uutta ja vanhaa - esitykseen on sovitettu yhteen huima määrä eri kappaleita. Joitakin kuullaan pitkästi, joitakin vain yhden säkeen verran, joistakin on lainattu rivi puhutuksi repliikiksi. Näistä on hauska bongata tuttuja kappaleita! Helposti löytyvät mm. Elton Johnin, Adelen, The Beatlesin, Sian, A-han, Elviksen ja Queenin osuudet - ja paljonpaljon muuta.

Lavastus on monipuolinen ja muuntuva täynnä yksityiskohtia. Visuaalinen kokonaisuus on yltäkylläinen - paljon voimakkaita värejä, valoa ja kimallusta.

Moulin Rouge! The Musical / Piccadilly Theatre (linkki).

Osa Moulin Rouge -salin anteliasta visuaalisuutta. Tässä musikaalissa on mahdollista ostaa lippu cancan-paikoille, eli kuvasta katsottuna aivan tuohon kyltin eteen, jolloin katsoja on todella tapahtumien keskipisteessä ja osa tapahtumista sijoittuu näiden etummaisten istuinten viereen tai jopa taakse!

Totesin hankkineeni kolmen illan sarjan verkkosukkia ja paljasta pintaa. Cabaret ja Moulin Rouge olivat kiinnostava kaksikko nähdä peräkkäin, kun molemmat sijoittuvat yökerhoshowbisneksen maailmaan ja käsittelevät teemoissaan mm. rakkautta ja vallankäyttöä. Tosin siinä missä Cabaretissa on tiettyä piittaamatonta omanarvontuntoa ja se sukeltaa hyvinkin syviin historiallisiin totuuksiin, Moulin Rouge on sisäsiistimpi ja liikkuu yksilöiden henkilökohtaisissa tunteissa ja tunnelmissa. Se kolmas "verkkosukkia ja paljasta pintaa" -esitys eli Rocky Horror Show leijuukin sitten ihan omassa avaruudessaan.

Rocky Horror Show

Puolivuosisatainen klassikko on yhtä vetreä kuin aina. 50-vuotisjuhlakiertue osui juuri sopivasti Lontooseen niin, että pystyin ajoittamaan Lontoon ensi-illan reissuni viimeksi illaksi. Olen monena vuonna toiveikkaasti kyttäillyt, josko onnistuisin Rocky Horror Show'n Lontoossa näkemään - ja nyt se lopultakin toteutui!

Reikäpäinen huumori toimii, musiikki svengaa reippaasti ja henkilöhahmot sekä tapahtumat ovat juuri niin ylilyötyjä kuin tähän kuuluukin.

Aivan oma lukunsa on Rocky Horror Show'n yleisö; osa oli oikein pukeutunutkin näytelmän hahmoiksi, monilla muillakin oli jotain rekvisiittaa kuten höyhenpuuhkia tai kimallehattuja. Etenkin permannon etuosassa osallistuttiin reippaasti huutelemalla tiettyjä perinteisiä repliikkejä - välillä harmitti ainoastaan se, että ihan kaikkia yleisön kommentteja en kuullut. Lavalla oltiin kovasti mukana tässä toiminnassa, vastailtiin ja reagoitiin. Tietysti salissa myös tanssittiin Time Warppia - parvea myöten!

Rocky Horror Show jos mikä kannattaa kyllä nähdä livenä jos siihen suinkin tarjoutuu tilaisuus!

Rocky Horror Show -kiertue (linkki).

Let's do the Time Warp Again!
Kuva musikaalin sivuilta.

"Bonuspiste" V&A: Re:imagining musicals

Victoria & Albert -museossa on musikaaleihin keskittyvä näyttely Re:imagining musicals. Näytillä on mm. kirjoja, pukuluonnoksia ja pukuja. Ihan siinä vieressä on pysyvä teatteriin ja esiintymiseen keskittyvä näyttely - kannattaa käydä katsomassa molemmat! Itse osuin myös kolmen vartin luennolle, jossa museon tutkija kertoi näyttelystä - ja puhui tietenkin sitä oi niin ihanaa yliopistobrittienglantia! Näyttelyn aukiolotiedot löytyvät museon sivuilta, samoin kuin näyttelyyn liittyvien tapahtumien tiedot. Pääsy sekä V&A-museoon että musikaalinäyttelyyn on ilmainen.

Re:imagining musicals / V&A-museum (linkki).

V&A:n musikaalinäyttelyn sisäänkäynti, jota vartioi hahmo The Lion King -musikaalista.

---