Hiirenloukku uudelleen vireeseen

Agatha Christien kirjoittama ja Anssi Valtosen ohjaama murhamysteerinäytelmä Hiirenloukku oli hyvin suosittu Jyväskylän kaupunginteatterissa kaudella 2022-23. Kyseinen näytelmä tekee paluun kevätkaudeksi 2025 Paviljongin väistötiloihin Aune-näyttämölle. Pääsin seuraamaan Hiirenloukun harjoitusta.

Ohjaaja on edelleen Anssi Valtonen. Käytössä ovat samat Karmo Menden suunnittelemat lavasteet ja puvut. Anssi kertoo, että lavastus sopi melkein sellaisenaan Aune-näyttämön lavalle, siihen piti tehdä vain pieni muutos. Japo Granlundin suunnitteleman valaistuksen valotilanteet ovat sinänsä samat, joskin ne on toki pitänyt tarkistaa tälle näyttämölle. Lauri Malinin äänisuunnittelu on muuttunut hieman sikäli, että nyt näyttelijöillä on käytössä mikit - aiemminhan niitä ei ollut. Anssi kertoo, että tällöin myös musiikkia voidaan käyttää eri lailla, kun repliikit saadaan kuulumaan kunnolla vaikka näyttelijä puhuisi tilanteeseen sopien hiljempaakin.

Porukalla katsotaan kun Markus Virtanen ja Hegy Tuusvuori kokeilevat sopivinta kulkureittiä. Vasemmalla selin ohjaaja Anssi Valtonen.

Anssi itse sanoo, että hän ei ole aikaisemmin tehnyt tällaista produktiota, joka on suunnitellun esityskautensa jälkeen pari vuotta "pakkasessa" ja käynnistetään sitten uudelleen vireeseen. Lavalla nähtävistä kahdeksasta näyttelijästä viisi on samoja kuin edellisellä esityskaudella, kolme on uusia. Anssi sanoo, että aiemminkin mukana olleilla näyttelijöillä kyse on paljolti entisen muistamisesta, uusilla mukaan pääsemisestä. Uusi kierros ja uudet olosuhteet ovat toki tarjonneet kaikille mahdollisuuksia virittää tulkintaan myös uusia sävyjä ja yksityiskohtia. Näin tulkinta on sekä tuttu että tuore.

Sohvalla käydään moninaisia dialogeja.

Harjoitus tapahtuu täydessä lavastuksessa mutta yllään näyttelijöillä on omat vaatteet. Tällä kertaa näytelmä mennään läpi pitkissä pätkissä - Anssi ilmoittaa etukäteen, missä kohtaa pysähdytään, ja pysäyttää etenemisen myös tarvittaessa. Näitä "lisättyjä" pysähdyksiä ei tule kuin yksi.

Taistelevat metsot? Sami Ulmanen ja Jussi-Petteri Peräinen, taempana Hegy Tuusvuori.

Ennen ensimmäisen pätkän alkua Anssi antaa aiempien harjoitusten perusteella palautetta siitä, mitä vielä pitää hioa. Nämä koskevat mm. ilmaisun suuntaa ja sävyä sekä joidenkin yksityiskohtien varmistelua. Kunkin pysäyksen kohdalla Anssi käy läpi näytellyt kohtaukset ja antaa kustakin palautteen. Anssin huomiot koskevat mm. ilmaisun sävyä ja rytmiikkaa sekä rekvisiitan käyttöä. Jossakin kohdassa Anssi pohtii jännityksen ja komiikan tasapainoa. Työryhmän kesken keskustellaan myös tunnetilan ajoituksesta, kulusta ja tasosta. Lisäksi pohditaan joidenkin repliikkien poistoa tai mukaanottoa sekä tarkennetaan sanamuotoja. Välillä näyttelijät myös käyvät repliikkejään läpi kuiskaajan kanssa. Muuan näyttelijöistä pohtii Anssin kanssa oman hahmonsa toimintaa. Erästä tekemistä näyttelijät suunnittelevat keskenään ja saavat sitten Anssilta siunauksen.

Tätä harjoitusta seuraavana päivänä oli vuorossa jo ensimmäinen läpimeno, johon oli tulossa yleisöäkin.

Saara Jokiaho ja Jussi-Petteri Peräinen.

Harjoituksen jälkeen haastattelin Hegy Tuusvuorta, Miika Laaksoa ja Jussi-Petteri "Jupe" Peräistä, jotka ovat tulleet nyt uusina mukaan Hiirenloukun rooleihin. Pyysin heitä esittelemään roolihahmonsa. Hegy näyttelee Mollie Ralstonia, joka on perinyt kartanon ja perustanut siihen miehensä kanssa täysihoitolan - tämä toiminta on heille uutta ja jännää. Jupen hahmo on Christopher Wrenn, monesta asiasta innostuva mutta usein myös hermostunut nuori arkkitehtiopiskelija. Miika esittää majuri Metcalfea, joka pitkän sotilasuran jälkeen ottaa ilon irti elämän pienistä nautinnoista ja on tullut täysihoitolaan viettämään hiljaista viikonloppua.

Miika Laakso ja Asko Vaarala.

Mistä kukin näyttelijä sitten pitää omassa hahmossaan ja hänen esittämisessään? Entä onko jotain josta he eivät pidä? Miikan mielestä on mukavaa, miten Metcalf nauttii pienistä iloista kuten hyvästä munakokkelista ja kahvista - tämä on Miikan mielestä myös samaistuttavaa. Samoin hahmon rauhallisuus ja leppoisuus miellyttävät Miikaa. Jupe sanoo, että Christopherin roolissa on paljon vapautta tehdä mitä vaan ja siinä saa hiippailla. Christopher on levoton kuten Jupe itsekin, mikä on Jupen mielestä hauskaa. Hegy pohtii, että Mollie on miellyttämishaluinen, uskalias ja hyvää toivova - toisaalta hän on myös hauras muiden mielipiteiden edessä ja päästää asiat iholleen.

Piia Mannisenmäki ja Markus Virtanen.

Millaista sitten on tehdä rooli, jonka joku muu on tehnyt jo aiemmin, verrattuna siihen että aloittaisi "puhtaalta pöydältä"? Miika sanoo kokevansa, että tilanne on erilaisempi jo ennenkin mukana olleelle näyttelijöille kuin heille uusille, sillä ennenkin mukana olleilla on tietyt oletukset aiemman perusteella. Miika ei ole katsonut näytelmästä tehtyä tallennetta, vaan luottaa saavansa ohjausta. Hän kokee saaneensa tehdä rooliaan itsensä kautta, ei toistaen aiempaa. Jupe kertoo katsoneensa tallenteen, mutta ei ainakaan tietoisesti matki aiempaa Christopher-roolityötä. Hän sanoo, että kun asemoinnit pidetään samoina kuin aiemmin, se helpottaa sikäli, että saa keskittyä tekemään vain omaa roolia. Hegy kuvaa, että on sanoitettu, ettei tarvitse toistaa aiempaa roolityötä. Hänen omasta näkökulmastaan tässä produktiossa on jo paljon kaikkea ihanaa valmiina, ja on poikkeuksellista että läpimenoja on jo näin varhain. Läpimenot antavat kokonaiskuvaa näytelmästä myös näyttelijälle. Hegy vertaa että tämä on kuin pääsisi valmiiksi katettuun pöytään, josta saa valkata herkkuja. Miika lisää, että valmiit valot ja lavasteet ovat erittäin positiivinen asia harjoituksissa. Heilläkin kaikilla kolmella on samanlaiset puvut kuin rooleissa aiemmin näytelleilläkin; joillekin sopivat suoraan samat vaatteet, joitakin vaatteita on tarvinnut muokata tai tehdä uusia samannäköisiä.

Markus Virtanen ja Asko Vaarala.

Edellisellä kaudellaan Hiirenloukku oli todella katsojien suosiossa. Millä mielin näyttelijät nyt odottavat uutta kevätkautta? Miika toteaa - muiden nyökytellessä - että on aivan ihanaa jos saadaan salit täyteen. Hän lisää myös, että tämä projekti on kasvattanut hänessä nälkää tehdä jännitys- tai kauhunäytelmiä. Jupe pohtii että olisi kiva tietää, tuleeko yleisöön samoja katsojia, jotka ovat nähneet aiemman version - hän suosittelee kyllä näkemään myös tämän uuden! Hegy iloitsee, että on hauska päästä historiaan mukaan - Lontoossahan Hiirenloukku on pyörinyt (koronavuosia lukuun ottamatta) keskeytyksestä vuodesta 1952 alkaen ja se on todellinen nykyklassikko!

Markus Virtanen ja Saara Jokiaho.

Hiirenloukun uusintaensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa, Paviljongin Aune-näyttämöllä on lauantaina 18. tammikuuta 2025. Koko kevään liput ovat myynnissä. Näytelmä Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---