Merenneitoja, merirosvoja, kadonneita poikia ja Peter Pan

Edellinen Peter Pan -musikaalin harkoista kertonut juttu Jalalla koreasti Peter Panin seurassa (linkki) olikin hyvin suosittu - se on kerännyt tähän mennessä yli 1330 lukukertaa, joten se on luetuin tämän blogin jutuista ikinä! Ja ylivoimaisesti luetuin harkkajuttu; yleensä suurinta kiinnostusta ovat saaneet ensi-illoista kertovat jutut. Kiitos teille kiinnostuksesta - on palkitsevaa kirjoittaa innokkaalle yleisölle!

Peterkin tuulettaa blogijutun kiinnostavuutta! ;D

Joten viikko edellisten Peter Pan -harkkojen jälkeen olen jälleen katsomossa. Tällä kertaa harjoitusten ensimmäisellä puoliskolla läsnä on myös opettajaopiskelijoita seuraamassa harjoituksia. Aluksi ohjaaja Hanna Kirjavainen esittelee itsensä ja työryhmän pääpiirteittäin, sekä kertoo missä vaiheessa ollaan menossa.

Hannan kertoman mukaan tässä vaiheessa kyse on paljolti siitä, että näyttelijät tuottavat käsikirjoituksen pohjalta materiaalia, jota ohjaaja ja koreografi prosessoivat. Materiaali jakautuu kolmeen pääelementtiin - liikkeeseen, musiikkiin ja näyttämötyöskentelyyn - ja nämä kaikki halutaan saada synkronoitua ja täytettyä näytelmän jokainen hetki. Kesän aikana ohjaaja käy siihen mennessä tuotettua aineistoa läpi, hauduttelee ideoita, pohtii mihin tarvitaan jotain lisää, missä kenties on jotain liikaa - syksyllä prosessia sitten jatketaan tältä pohjalta. Tämä käsillä oleva vaihe on etenkin ohjaajalle haastava, mutta toisaalta myös antoisaa, sillä harjoitusten tähän vaiheeseen kuuluu paljon leikkiä ja kokeilua. Leikki ja peli ovatkin kaikenkattavia teemoja, etenkin kun tehdään näytelmää lapsille.

Leena, Peter ja Jukka.

Harjoituksen alussa Hanna ja kapellimestari Lasse Hirvi keskustelevat laulun ja repliikkien painotuksista ja lomittumisista Merenneitojen laulussa. Kyseisestä kohtauksesta ja sitä seuraavista tapahtumista puhutaan koko työryhmän kesken; kenellä on kiirevaihto edellisen kohtauksen jälkeen, kuka milloinkin tulee lavalle ym. Hanna ja koreografi Kira Riikonen käyvät vielä keskenäänkin kohtausta läpi - ja lavalla käy aikamoinen porina näyttelijöiden jutellessa ja naureskellessa keskenään. Hanna käy yhden näyttelijän kanssa vielä läpi hahmon motivaatioita ja tunnetiloja - koko työryhmä seuraa tarkasti, jotta muutkin osaavat myödätä oikein. On myös hauskan näköistä, kun Hanna eläytyy kokonaisen ryhmän toimintaan ja esittää itse ryhmän reaktioita. Lavalla keskustellaan vielä kohtauksen ytimestä ja tarkoitusperistä. Näyttelijät pohtivat Hannan kanssa vaihtoehtoisia tyylejä toteuttaa kohtausta.

Hanna (oikealla keltaisessa paidassa) ohjaa näyttelijöitä.

Ja sitten menoksi. Hanna huhuilee vielä merirosvoille; "oottekste nyt paikalla? Oottekste kaikki siinä?" jolloin kulisseista kuuluu "on meitä muitakin, voidaan lisääntyä jos haluat!" Kohtausta mennään pieni pätkä eteenpäin, kunnes Hanna keskeyttää ja ohjeistaa näyttelijöitä. Samaan aikaan Kira hioo merenneitojen liikekieltä. Jälleen edetään pätkä ja Hanna keskeyttää; ohjaa tunnetasoa, iskuja, käyttäytymistä ja eleitä.

Kapteeni Koukku ja hirveitä merirosvoja.

Ja sitten taas eteenpäin. Kohtausta käydään läpi useamman kerran, aina vaan pidemmissä pätkissä. Välillä nauran hyvinkin räkäisesti - voi tosin olla, että kyseinen komiikka ei ihan samassa muodossa valmiiseen teokseen päädy, mutta ei se varmasti tylsäksi jää... Tunnelma on riehakas niin lavalla kuin katsomossakin, ja myös harjoitusta seuraamassa olevat opiskelijat nauravat ääneen. Koska kohtaus (tai oikeammin kyseessä on kaksi peräkkäistä kohtausta) on vielä hyvinkin alkuvaiheessa, siihen liittyy kaikenlaista kokeilua ja se muuntuu kerta kerralta.

Lasse harjoituttaa myös varsinaista merenneitojen laulua - hän soittaa jälleen pianoa ja ohjaa musiikkia. Alttojen ja sopraanoiden osuudet käydään läpi erikseen ja sitten yhdessä. Merenneidot koostuvat naisporukasta ja Pablosta, joka tuntuu olevan tässäkin hahmossa kuin kala vedessä. Tai kuin merenneito vedessä.

Pablo eläytyy neitouteen. Merenneitouteen.

Kira ohjaa kohtauksessa esiintyvien liikettä ja selostaa millaisia näyttämöelementtejä on mukana - vielähän lavasteita ei ole lainkaan. "Merenneidoissa kiinnostavaa on laulu, pyörivä liike ja käsien liike - ja miten ne suhtautuvat toisiinsa." Alan jo löytää koreografioista elementtejä, joita olen nähnyt toisessakin numerossa - tämä tuo kokonaisuuteen yhtenäisyyttä.

Merenneitojen tanssi.

Harjoituksen mittaan käy ilmi, että aseistettujen kadonneiden poikien ei kannattaisi antaa olla liian kauaa valvomatta keskenään - he alkavat "tappaa toisiaan". Vahingoilta kyllä vältytään, vaikka meno on välillä aika villin näköistä.

Ammunta on yhteistyötä.

Seuraavaksi harjoituksessa edetään pitkä pätkä eteenpäin; kolme musiikkinumeroa ja tietysti kaikki puhe- ym osuudet samalta mitalta. Sen jälkeen on puolivälitauon aika. Opiskelijat poistuvat, ja kuuluvat mennessään ihastelevan miten mielenkiintoista oli seurata - ja miettivän, vieläkö esitysporukkaan mahtaisi jotenkin päästä mukaan.

Jukkis keskittyy tekstiin merenneitojen harjoitellessa lauluaan.

Tauon jälkeen harjoitus jatkuu Kiran selvittäessä näyttelijöille seuraavan musiikkinumeron eli Nimenarvausoopperan näyttämöä, lavasteita ja lavaelementtien käyttöä. Saaralle Kira tuumaa: "sä olet tosi nopee lattiatason liikkuja, käytetään sitä hyväksi!" Tosin ei Saara läheskään koko aikaa tunnu lattiassa kiinni pysyvän...

Yleensä Saaran lavapreesens ei ole näin jäykkää.

Aluksi kerrataan pelkkä laulu, ja sitten lähdetään rakentamaan kohtausta. Nimenarvausooppera on yksi suosikkikappaleistani tässä musikaalissa; siihen sisältyvä dialogi on hauska, ja aivan erityisesti pidän mahtipontisesti koko porukan voimin soivasta lopusta! Lasse treenauttaa jälleen eri äänialoja - alttoja, tenoreita ja bassoja - erikseen ja yhdessä. Laulun ajoitusta, stemmoja ja kuoron yhtenäisyyttä käydään läpi. Lasse ohjeistaa erityisesti Henkkaa ja Saaraa. joilla on isommat roolit kappaleessa - laulun rytmiä jäsennetään bändin iskuihin. Ja kyllä soi! Kuorossa on muhkea saundi. On myös hauskan kuuloista, kun Lasse imitoi patarumpusooloa.

Lauluharjoitusten aikana Kira tanssii koreografiaa lavan edessä, ja alkaa sitten käymään liikkeitä läpi eri ryhmien kanssa - miten liikkuvat merirosvot, kadonneet pojat, Kultasen lapset - ja tietysti Peter. Ryhmät jutustelevat ja ottavan tuntumaa liikkeisiin myös keskenään. Välillä nähdään myös improvisoituja tanssipätkiä.

Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu.

Ja sitten tehdään kohtausta. Numero käydään useamman kerran läpi, ja sitä on ilo kuunnella! Kira vetää samalla edessä koreografiaa, jotta näyttelijät voivat tarvittaessa katsoa hänestä mallia. "Salsalantiot liikkuu!" Rivistä kuuluu "Ai kädet on noin isot?" johon Kira vastaa "joo, tehkää ihan järjettömän isoja käsiliikkeitä!"

Jos puheosuudessa näyttelijä unohtaa vuorosanansa, toiminnassa on useimmiten varaa pysähtyä pikkuiseksi hetkeksi jotta kuiskaaja auttaa eteenpäin. Mutta musiikkinumerossa ei pysähdellä, soitto kulkee koko ajan. Tarvittaessa kuiskaaja ennakoi hieman - jos vaikuttaa siltä että vuorossa oleva laulaja ei ehkä heti pääse mukaan - ja tarvittaessa Lasse myös laulaa soittaessaan, jotta laulusta saa kiinni. Näyttelijät auttavat myös toinen toisiaan - yhteishenki ja yhdessä tekeminen on tärkeää! Kuten teatterissa aina.

Peter Pan -musikaalin ensi-ilta on Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 9. syyskuuta 2017. Kts. tarkemmin teatterin sivut (linkki).

---