Kolmen sisaren aika - ja meidän aikamme

Kävin katsomassa Kolme sisarta nyt kolmannen kerran. Tai oikeammin tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin siitä ihan varsinaisen esityksen - aiemmat kerrat olivat ensi-iltaviikolla läpimenoharjoitus ja teatterin henkilökunnan läheisille suunnattu ennakkonäytös. Tuolloin kirjoitin näytelmää varsinaisesti esittelevän jutun (linkki).

Ennakkonäytöksessä esitys vaikutti jo valmiilta, eikä siihen muutoksia ole tässä kuukauden aikana tullut; pientä hioutumista toki joissakin kohdin. Tällä kertaa pyrin tietoisesti seuraamaan enemmän niitä hahmoja, jotka ovat kussakin kohtauksessa hieman taustalla; heidän ilmeitään, reaktioitaan, kehonkieltään. Sieltäkin löytyy paljon reagointia päähuomion kohteena oleviin tapahtumiin, dialogiin ym. Helposti sitä katsoo aina esimerkiksi keskustelevia henkilöitä - eikä sikäli ehdi kiinnittää niin paljon huomiota taustahenkilöihin.

Tsehovin kirjoittama Kolme sisarta -näytelmä sai ensimmäisen ensi-iltansa vuonna 1901, ja sen ajankuvakin sijoittuu niille main. Oikeastaan tosin tuntuu, että sisarista vain keskimmäinen, Masha, elää todella kiinni näytelmän nykyisyydessä.Vanhin, Olga, muistelee paljon mennyttä kun taas nuorin, Irina, tavoittelee tulevaa - aivan kuten ihmiset nykyaikanakin usein tekevät.

Masha (Tytti Vänskä) harrastaa lukemista.
Kuva: Jiri Halttunen

Kolmen sisaren ajasta meidän aikaamme löytyy muitakin ajatuksia herättäviä vertailuja. Tuolloin ihmiset kokoontuivat yhteen kohtaamaan toisiaan; filosofoimaan, musisoimaan, pelaamaan korttia... Tai sitten harrastettiin vaikkapa lukemista. Eikä kukaan kuvitellutkaan vaipuvansa omaan virtuaalikuplaansa oman ruutunsa äärelle, kenties valittamaan miten ihmiset eivät nykyään kohtaa aidosti.

Soljonyi (Henri Halkola), Irina (Saara Jokiaho), Olga (Hanna Liinoja) ja Andrei (Aaro Vuotila).
Kuva: Jiri Halttunen

Tässä ajassa on paljon ollut mediassa pinnalla naisiin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu - tosin kohteenahan voivat olla muutkin kuin naiset. Joku puuttuu tilanteeseen sellaisen nähdessään, joku hämmentyy ja katsoo ohi, joku nauraa kuin hyvällekin vitsille. Näytelmässä hyvältä tuntuu se, miten vastaavassa tilanteessa kaikki läsnäolevat miehet nousevat yhdessä puolustamaan naista, puuttumaan peliin ja osoittamaan selkeää paheksuntaa teolle.

Niin Kolmessa sisaressa kuin nykyäänkin löytyy ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat toisia hädässä, kokevat toisten kriisin omanaan - olisihan se voinut sattua omallekin kohdalle. Ja yhtälailla eri aikoina löytyy heitä, joita toisten hätä - niin kauan kuin se on toisten, ei oma - ei kosketa. Pääasia, että tukka on hyvin ja ettei vain kukaan kuvittele kaunottaren lihonneen.

Natasha (Anne-Mari Alaspää), Irina (Saara Jokiaho), Soljonyi (Henri Halkola) ja Olga (Hanna Liinoja).
Kuva: Jiri Halttunen

Kolmessa sisaressa työntekoa ihannoivat eniten he, jotka eivät ole työtä päivääkään tehneet. Vapaapäiviä taas arvostavat he, jotka omakohtaisesti tietävät mitä työnteko on. Helppo on hehkuttaa raadannan ihanuutta jos ei ole itse tarvinnut. Ja nykyäänkin ihmisillä on paljon sanottavaa ja arvosteltavaa töistä, joita he eivät tunne omakohtaisesti - esimerkiksi hoitoalan työntekijöiden tai opettajien töihin puututaan kärkkäästi vailla sen syvempää alan tuntemusta.

Etualalla Olga (Hanna Liinoja).
Kuva: Jiri Halttunen

Entä kun Kolmen sisaren aikalaiset filosofeeraavat siitä, millaista elämä on heidän jälkeensä, parin-kolmensadan vuoden kuluttua? "Meidän jälkeemme lennetään ilmapallolla ja keksitään ehkä kuudes aisti ja kehitetään sitä. Mutta elämä on yhä sitä mitä on: vaikeaa, salaisuuksien täyttämää ja onnellista elämää. Ja ihminen huokailee aina vain 'ah, raskasta on elämä'." Pariakaan sataa vuotta ei vielä ole kulunut, joten kuudetta aistia odotellessa... Mutta muuten kuvaus tuntuu tutulta. Elämä on muuttunut noista ajoista paljon - ihminen ehkä vähemmän?

Tusenbach (Miikka Tuominen) ja Kulygin (Jouni Innilä).
Kuva: Jiri Halttunen

Kautta aikojen ihminen on tavoitellut onnea - kuka menestyksekkäämmin, kuka huonommalla tuloksella. Ja onnellisuuden saavutettavuus tai saavuttamattomuus jättää jälkensä jokaiseen.

"Jos ihminen saa onnensa pala palalta,
silloin unohtaa ihmistavat ja muuttuu."


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)