Isoisä avoimena

Vuorossa on Kun isoisä Suomeen hiihti -näytelmän harjoitus. Menossa on neljännen harjoitusviikon alkupuoli. Näytelmä perustuu Daniel Katzin samannimiseen romaaniin, ja sen on dramatisoinut ja ohjaa vierailija Tommi Auvinen. Pääosissa nähdään keväällä eläkkeelle jäävä Jouni Innilä (tästä tulee siis hänen viimeinen ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterin kiinnitettynä näyttelijänä!) ja Anneli Karppinen sekä vierailijat Arja Koriseva (ensimmäistä kertaa vierailulla Jyväskylän kaupunginteatterissa) ja Ari-Kyösti Seppo.

Ennen harjoituksen alkua näyttelijät kokoontuvat lavalle; osa juttelee, osa muistelee koreografiaa joka vaikuttaa varsin nopealta liikesarjalta - yhä useampi liittyykin tähän menoon. Osa näyttelijöistä on ainakin alustavissa rooliasuissa, osa omissa vaatteissaan.

Koreografian pyörteissä. Etualalla punaisessa paidassaan koreografi Jouni Prittinen.

Harkan ensimmäinen tunti on tällä kertaa avoin, eli kuka tahansa saa tulla seuraamaan harjoitusta. Yleisöä saapuu muutama kymmen. Tommi esittäytyy ja esittelee teoksen - minullekin selviää, että hän on dramatisoinut tämän aiemminkin, toistakymmentä vuotta sitten. Näytelmän tarina on tosi. Näyttelijät esittelevät itsensä, ja mitä rooleja he esittävät. Arja Koriseva ei ole tällä kertaa paikalla. Seuraavaksi itsensä esittelee koreografi Jouni Prittinen, todeten että "koreografiaharkat on aloitettu tänään päivällä - mahtavaa kun jo toiseen harjoitukseen tulee yleisöä!" Lopuksi yleisöä tervehtii kapellimestari Lasse Hirvi, joka vastaa tämänkin näytelmän musiikin sovittamisesta ja johtamisesta sekä soittaa harjoituksissa pianoa.

Jouni Innilä eläytyy.

Aluksi treenataan tanssia, jota on tähän mennessä harjoiteltu kuulema kokonaiset kolme tuntia. Meno näyttää vauhdikkaalta! Ohjaaja sanookin jossain välissä, että ihaillen ihmettelee, miten näyttelijät pystyvät omaksumaan koreografian niin hyvin niin lyhyessä ajassa - samaa mietin minä. Aluksi koreografiaa kerrataan ilman musiikkia koreografi Jounin laskiessa tahtia. Jouni myös tanssii soolo-osuutta Ari-Kyöstin rinnalla, malliksi hänelle. Sitten mennään musiikin kera. Seuraavaa sarjaa harjoitellaan ensin hitaasti, sitten nopeuttaen. Joku huikkaa "ja tähän sitten koko yleisö mukaan" mikä herättää hilpeyttä enimmäkseen hieman ikääntyneessä ja ehkä vähän vähemmän nopsaan liikehdintään taipuvaisessa yleisössä. Lasse ehdottaa, että "tätä vois vetää vielä vähän nopeemmin" mikä kirvoittaa lavalta välittömän vastakommentin "Lassekin voisi sitten opetella tän ja paikata aina tarvittaessa!" Keskinäinen naljailu on virkeää ja hyväntahtoista.

Jotain iloista tekeillä...
(Juho Rantonen muistuttaa minusta livenä hämmentävän paljon muusikko Jarkko Martikaista.)

Kun tanssia on treenattu sopivasti ja näyttelijät tasanneet hetken hengitystään, Lasse istuu pianon ääreen ja kuuluttaa että "Seuraavaksi treenataan Ympärileikkauspolkkaa!" Ja sitten lauletaan. Tahti on jälleen kiivas, ja nopeutuu loppua kohti. Hupaisalta näyttää, kun Saara ajaa "kahdeksan päivän ikäistä poikalasta" lavalla takaa sormista muodostettujen "saksien" kanssa! Tätä tuskin nähdään sitten varsinaisessa esityksessä.

Ympärileikkauspolkka vauhdissa.

Seuraavaa kohtausta on kuulema tähän mennessä harjoiteltu vartin verran edellisenä päivänä. Tämä on puhekohtaus isolla porukalla. Näyttelijöillä on vielä plarit käsissä. Tommi keskeyttää kohtauksen aluksi usein, neuvoo ja ohjaa puhetta; volyymia, tunnetta, pontta. Pari kertaa kohtaus mennään keskeytellen, sitten kokonaan läpi. Tommi on paljon myös lavalla; seuraavaksi hän jututtaa näyttelijöitä yksitellen ja pareittain, ja jälleen kohtaus otetaan alusta läpi. Tommi yllyttää tiukempaan ilmaisuun, ja muistuttaa "vauvaa" pitelevää näyttelijää että "nukke se vaan on!" Tämän kohtauksen jälkeen yleisö poistuu ja harjoituksessa pidetään tauko.

Hannu Lintukoski, roolissaan "intelligentsian edustaja, ulkomailla opiskellut, viisas ja vakaa".

Tauon aikana Tommi kertoo minulle, että ihan kaikkia kohtauksia he eivät vielä ole ehtineet käydä läpi, mutta plarissa on edetty noin kolme neljäsosaa. Koreografiat ja laulut on haluttu harjoitella heti alkuvaiheessa, jolloin eteneminen plarissa mitaten on hitaampaa kuin puhenäytelmässä. Kokonaisuutta käydään läpi rivakkaan tahtiin, jotta se jää sitten alitajuntaan muhimaan joulutauolle.

Pöydän ääressä lukemassa.
Ohjaaja Tommi Auvinen selin ruutupaidassaan.

Seuraavaa kohtausta luetaan ensin läpi pöydän ääressä istuen - Tommi istuu näyttelijöiden kanssa. Samalla neuvotellaan tapahtumien kulusta dialogin ohessa; millaisia tunnetiloja kukin ilmentää, mikä heitä motivoi. Pohditaan puheen sävyä, ilmaisun taustoja, hahmojen kokemusten vaikutusta siihen, miten he puhuvat vakavasta aiheesta. Kun on luettu tarpeeksi, lähdetään liikkeelle; "kävellään läpi" kuten Tommi sanoo. Näyttelijät kyselevät ohjaajalta paljon siitä, miten toimitaan - Tommi neuvoo että "puhe ohjaa toimintaa ja vie kohtausta". Hän neuvoo asemoitumista, puheen painoja, liikkumista. Tommi myös keskeyttää kohtauksen usein; haetaan kohtauksen etenemistä, missä järjestyksessä henkilöt osoittavat reaktioitaan asioihin. Kuka suuntaa puheensa kellekin, kenen pitää vakuuttaa kukakin. Kohtausta käydään näin useamman kerran läpi.

Enemmän lavaelämää.

Kun kohtauksen harjoittelu on saatu tältä erää loppuun, on aika lopettaa tältä päivältä. Tommi antaa vielä palautetta ja kertoo näyttelijöille tulevien päivien harjoitusten sisällöistä.

On tärkeää kuunnella tarkkaavaisesti mitä ohjaaja sanoo.

Tämän näkemäni perusteella näytelmä vaikuttaa eloisalta ja musiikki tempaa mukaansa. On mielenkiintoista nähdä tätä sitten aikanaan enemmän, ja kokonaisena näytelmänä!

Kun isoisä Suomeen hiihti -näytelmän ensi-ilta on Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 17. helmikuuta 2018. Näytelmän sivu teatterin sivuilla (linkki).

Jotenkin vaan tuli välitön Edelfelt-mielleyhtymä tästä naisnäyttelijöiden neuvonpidosta... ;)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)