Eturivin kuningattaren blogi

Vuorossa on jälleen ensi-ilta, tällä kertaa suurella näyttämöllä. Kun isoisä Suomeen hiihti perustuu Daniel Katzin samannimiseen romaaniin, ja sen on Jyväskylän kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ohjannut ja dramatisoinut Tommi Auvinen. Kävin tällä viikolla katsomassa sekä henkilökuntaennakon (torstaina) että ensi-illan (lauantaina). Auvisen ohjaus on hilpeä ja menevä, mutta vakavoituu vakavien teemojen äärellä - olematta kuitenkaan synkistelevä tai ahdistava. Toisaalta jopa vakavistakin asioista saadaan iloa irti - kuten Suomen hallituksen kohdatessa natsi-Saksan. Kokonaisuus on tiivis ja reilu kaksi tuntia meni yhdessä hujauksessa - kummallakin kerralla! Benno (Ari-Kyösti Seppo) vauhdissa! Kuva: Jiri Halttunen Näyttelijät tekevät hienoa, sydänlämmintä työtä. Ari-Kyösti Seppo on ilmeikäs, jässikkämäinen nuori Benno, heittäytyen täysillä rooliinsa. Arja Koriseva hänen vaimonaan Werana on parhaimmillaan lauluissa, kuten herkässä Rakkauslaulussa mutta myös iloisen reippaa...

Tämä on nyt kolmas kerta kun kävin katsomassa Martti Suosalon ja Mika Nuojuan tähdittämän näytelmän Kiviä taskussa. Edellisestä kerrasta on pari vuotta, ja tuolloin esitysjutun lisäksi myös haastattelin Martti Suosaloa (linkki) . Näytelmä on kymmenettä kertaa vierailulla Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä, ja jälleen kerran tupa oli "piripintaan" täynnä. Tämän näytelmän näkeminen on nopeuslaji - liput varattiin jälleen loppuun ennen kuin suurin osa halukkaista taisi edes herätä siihen ajatukseen että pitäisi toimia. Kuva: Tapio Vanhatalo / Helsingin kaupunginteatteri Kolmannellakin katsomiskerralla Kiviä taskussa antaa uutta nähtävää. Toki tarina - jossa on melko traaginenkin pohjavire - on tuttu ja sikäli osa elementeistä on menettänyt yllättävyytensä. Mutta esitykseen mahtuu sekä paljon helmiä jotka näkee mielellään uudelleenkin, että improvisaatiota, joten kokemus tuntuu tuoreelta. Muutaman kerran miehet yllättivät niin itsensä kuin toisensakin - näy...

Näytelmän Mielipuolen päiväkirja on Sami Keski-Vähälän ja Esa Leskisen tekstistä Jyväskylän kaupunginteatterin pienelle näyttämölle sovittanut ja ohjannut Seppo Honkonen. Ensi-ilta oli eilen, keskiviikkona 7. helmikuuta. Aihe on monelle liiankin tuttu; pienen ihmisen osa työelämän jauhannassa. Putkonen, jonka Excel-osaaminen on erinomaista, uskoo, että "jotakin hyvää tapahtuu vielä". Josko vaikka projektipäälliköksi tai toimitusjohtajaksi, tai organisaatiouudistusten myllerryksessä johonkin korkeammalle oksalle kumminkin. TJ Snushuvud (Jorma Böök) ja Putkonen (Jukka-Pekka Mikkonen). Kuva: Jiri Halttunen Seppo Honkosen ohjaus on tiivis ja kokonainen. Ilo otetaan irti usein pienistäkin asioista, mutta näytelmä ei yritäkään olla pelkkää ilonpitoa. Moniin sinänsä yksinkertaisiin tapahtumiin liittyy yksityiskohtia niin, että katsojan kannattaa olla koko ajan hereillä saadakseen irti mahdollisimman paljon. Tupatun oloinen näytelmä ei kuitenkaan ole. Putkonen (Jukka-Pekk...

Vuorossa on Mielipuolen päiväkirjan ensimmäinen pääharjoitus - aikaa ensi-iltaan on viikko ja päivä. Katsomassa on paljonkin porukkaa, sillä Kun isoisä Suomeen hiihti -näytelmän työryhmällä on tänään ristiinkatselu, eli he pääsevät isolta näyttämöltä seuraamaan pienen näyttämön harjoituksia. Nyt minäkin näen tämän lopulta kokonaan, kun aiemmin olen nähnyt vain ensimmäisen puoliajan ja irrallisia kohtauksia. Talon näyttelijöiden reaktioita katsomossa on hauska seurata, sillä he ilakoivat jo nähdessään kaverin olemuksellaan hilpeyttä herättävässä roolihahmossa, ennen kuin tämä edes sanoo tai tekee juuri mitään. Reaktiot vaikkapa tekstimokiin ovat iloisia ja ehdottoman kannustavia. Toisaalta myös lavalta kuittaillaan välillä katsojille tavalla, jota varsinaisissa näytöksissä ei ehkä tapahdu. Kuva: Jiri Halttunen Näytelmän ensimmäinen puoliaika on muuttunut jonkin verran siitä, kun sen kolmisen viikkoa sitten viimeksi näin. Joitakin asioita on jätetty pois, joitakin tullut lisää. ...

Olen seuraamassa Kun isoisä Suomeen hiihti -musiikkinäytelmän harjoitusta. Harjoituksen alussa pidetään hieman soundcheckiä ja keskustellaan illan kulusta. Suunnitelmana on käydä ensin läpi ensimmäisen puoliajan musiikkinumerot ja sitten tehdä kokonaan ensimmäisen puoliajan läpimeno. Lavalla surisevat useammankin kohtauksen repliikit, joku kertaa lauluja, joku kertaa askelia. Kysellään irtaimistosta; saako tiettyjä tavaroita siirtää, etteivät ne ole tiellä tansseissa. Pukusuunnittelija Tuovi Räisänen käy oikomassa erään näyttelijättären huivia kohdalleen. Melkein koko kaarti ryhmäpotretissa. Kotitehtävä: kuka näytelmän näyttelijöistä ei ole kuvassa mukana? Sitten kuuluu kapellimestari Lasse Hirven komento "No niin, aloitetaan, menkääs kaikki tonne reikään!" ja niin lähtee ensimmäinen kappale. Kyseessä on koko esiintyjäporukan tanssi- ja laulunumero. Heti alussa selviää että esitys on tanakka, vakuuttava ja huumoripitoinen. Kun tämä ensimmäinen musiikkinumero on menty l...