torstai 5. joulukuuta 2019

Kummitus kummittelee mielessä - jälleen

Kävin jälleen katsomassa Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalin. Edellisestä kerrasta oli kulunut reilut pari kuukautta. Musikaali on tietysti toiselta sama, mutta huomasin myös pieniä muutoksia; joihinkin kohtiin on tullut lisää eläväisyyttä, pieniä eleitä tai muuta vastaavaa.

Riku Pelo (Erik) ja Saara Jokiaho (Christine).
Kuva: Jiri Halttunen

Tällä kertaa istuin rivillä 8, josta kokonaisuuden näkee varsin optimaalisesti. Kiinnitin ihan eri malliin huomiota muunmuassa siihen, miten hienosti joissakin kohtauksissa käytetään lavan takaosassa olevaan kangasta varjokuvien luomiseen. Esimerkiksi kummitus kierreportaissa on vakuuttava näky!

Saara Jokiaho (Christine) ja Heikki Niininen (Oberon).
Kuva: Jiri Halttunen

Phantomin musiikkia kuuntelee mielellään useammankin kerran, ja nyt osaan jo paremmin kiinnittää huomiota siihen, miten tietyt teemat toistuvat musiikissa tapahtumien ja henkilöiden mielenliikkeitä kuvaten. Edelleen nautin kovasti joukkokohtauksista kuten kappaleesta jossa valmistaudutaan ensi-iltaan, musiikkinumerosta jossa kauhistellaan "on oopperamme valloittanut aave" sekä nuoresta balleriina-laulajasta kertovasta koskettavasta kohtauksesta.

Naispääosaa Christineä esitti tällä kertaa Saara Jokiaho. Hänen näyttelemistään on ilo katsoa; kuinka roolihahmon tunteet ja mielenliikahdukset näkyvät pienissä ilmeissä ja eleissä, näkyvissä mutta liioittelemattomina. Kuten Saaran aiempia roolitöitä nähneet tietävät, hän on erittäin liikunnallinen - esimerkiksi Peter Pan oli tästä loistava esimerkki. Christinen hahmossa ei ole niin paljon näyttävää liikettä, mutta kyllä jalka nousee tarvittaessa ja vauhtia löytyy. Saarahan on aina ollut hyvin vahva laulaja, mutta nautinnokseni huomasin että hyväkin voi parantaa entisestään - myös muutamat korkeat äänet, jotka kauden alussa kyllä tulivat, soljuivat nyt entistä vaivattomamman oloisesti.

Saara Jokiaho (Christine).
Kuva: Jiri Halttunen

Riku Pelon esittämä kummitus on edelleen hyvin kiehtova ja viehättävä hahmo kaikessa ristiriitaisuudessaan ja jopa hämmentyneisyydessään. Mies, joka ei koskaan ole päässyt kasvamaan mieheksi normaalissa maailmassa vaan piilossa. Mies, jolla toisaalta on korkea moraali, toisaalta ihan omat säännöt sen toteuttamiseen. Toisaalta pelottava ja raakakin hahmo, toisaalta huomaavainen, kovin herkkä ja jopa herttainen. Haavoittuvaisuudessaan hän saa helposti sympatiat puolelleen. Ja Riku Pelohan laulaa aivan mielettömän hienosti.

Ehdottomasti haluan yhtälailla nähdä uudestaan Johanna Isokosken Christinen roolissa - tätä varten liput ovat alkuvuoteen jo varauksessa. Phantomin kevätkausi on siis myynnissä ja täyttyy kovaa kyytiä - jos et tätä vielä ole nähnyt, ota nyt hyvä ihminen ja varaa lippusi!

Phantom - Pariisin oopperan kummitus Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti