Moulin Rouge -musikaalikonsertti / Gradia

Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä nähtiin viime viikolla Gradian muusikon koulutuksen opiskelijoiden Moulin Rouge -musikaalikonsertti. Esityksiä oli keskiviikkona ja torstaina yhteensä neljä.

Moulin Rouge -musikaalielokuva ilmestyi vuonna 2001 ja näyttämösovitus siitä tehtiin vuonna 2018. Esityksen musiikki koostuu aiemmin tehdyistä kappaleista, jotka on sovitettu uusiksi tarinaan mukaan - kappaleita ei siis ole sävelletty nimenomaisesti tätä musikaalia varten.

Kuva: Helena Minkkilä

Lavalla tanssivia ja laulavia esiintyjiä oli parisenkymmentä, bändissä kymmenkunta soittajaa. Kaikilla oli selvästi into esiintymiseen. Bändi soi hienosti monipuolisella soitinvalikoimallaan. Laulun ohjauksesta esityksessä vastasi Tuija Kiviranta, koreografina toimi Noora Kolanen ja bändin ohjaajana oli Outi Jussila.

Kuva: Helena Minkkilä

Tanssijoista osalle tämä oli luontevampaa, osa oli ehkä hieman mukavuusalueensa ulkopuolella. Osa oli omaksunut koreografian hyvinkin hyvin, joillakin esimerkiksi aksentoinnissa oli eroja. Taitavia laulajia olivat kaikki, eikä laulussa kuulunut se, että välillä fyysinen meno oli samanaikaisesti vilkasta. Kokonaisuus oli ilo niin silmille kuin korville, samoin kuin porukassa väreilevä valtava energia.

Kuva: Helena Minkkilä

Musikaalikonsertin tunnelmat vaihtelivat kappaleesta toiseen; riehakkaasta kaihoisaan, hellästä kovempaan.

Ennakkoon ehkä eniten odottamani kappale El Tango De Roxanne toimi hienosti bändin, kahden miessolistin ja naisista koostuvan tanssiryhmän voimin. Tunnelmassa oli juuri sitä mustasukkaisuutta, kovuutta ja kohtalokkuutta kuin tässä pitääkin.

Toinen kappale, josta pidin aivan erityisesti, oli naissolistin yksin bändin kanssa laulama Your Song - herttainen, vilpitön, vähän ujo, hieman kujeileva.

Kuva: Helena Minkkilä

Suurimmaksi suosikikseni nousi Backstage Romance - vangitsevan yksinkertaisesta, verkkaisesta alusta tehtiin upea kasvatus vauhtiin ja mahtipontisuuteen! Alussa oli vain yksi solisti bändin kanssa, mutta sekä soittoa, tanssia että laulamista lisättiin komeasti!

Vajaan tunnin mittainen esitys oli niin mukaansatempaava ja viihdyttävä, että aika hujahti aivan huomaamatta. Katsomosta poistuessamme kuulin erään katsojan kiteyttävän näkemämme oivallisesti ihailevaan sävyyn: "johan oli menoa!"

Kuva: Helena Minkkilä

Kommentit

  1. Moikka Satu! Minkä esityksen kävit tarkemmin katsomassa? Aivan ihana postaus, kiitos! T. Yksi ensemblen jäsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eturivin kuningatar Satu1. toukokuuta 2022 klo 15.03

      Moi! Kiva että pidit tekstistä. :) Kävin katsomassa heti ekan esityksen eli keskiviikkona 20.4. klo 18.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Tulossa: Rauhaa!

Läpi Susanin vaikutuksen