Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)

Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä sai eilen lauantaina 7. lokakuuta ensi-iltansa farssi Älä pukeudu päivälliselle. Sen on kirjoittanut Marc Camuletti, suomentanut Henri Kapulainen ja sovittanut Jouni Salo, joka on myös tämän Jyväskylän produktion ohjaaja. Näytelmän kantaesitys oli Pariisissa vuonna 1987.

Asko Vaarala (Bernard) ja Anna-Maija Oka (Jacqueline).
Kuva: Jiri Halttunen

Farssissa erityisen tärkeitä ovat tarkka ajoitus ja esityksen tiiviys - työryhmä ja Salon ohjaus onnistuvat loistavasti. Alusta saakka esitys myllyttää tapahtumia eteenpäin kiihtyvällä rytmillä vähääkään kompuroimatta. Vaikka tilanteet ja henkilöhahmot ovat kuinka hervottomia tahansa, niiden esittäminen on tarkkaa ja tiukassa hallinnassa.

Asko Vaarala (Bernard), Paavo Honkimäki (Robert) ja Hannu Lintukoski (George).
Kuva: Jiri Halttunen

Kautta linjan näyttelijät tekevät täsmällistä, taitavaa, hersyvän ilmeikästä, heittäytyvää työtä - ja pokka pitää! Asko Vaarala Bernardina luo notkeasti kuvan miehestä, joka luikertelee uskomattomiin tilanteisiin mutta liukkaasti myös niistä pois - ennen kaikkea omaa etuaan tavoitellen. Vaaralan Bernard on myos fyysisesti toimelias kaikkine liikkeineen. Bernardin vaimo Jacqueline (Anna-Maija Oka) ei jää juonimisessa juuri miestään vähemmälle, joskin itse asettaa itsensä moraalisesti tämän yläpuolelle. Okan vahvat ilmeet sopivat roolihahmolle mitä mainioimmin.

Anna-Maija Oka (Jacqueline).
Kuva: Jiri Halttunen

Paavo Honkimäen Robert, Bernardin ystävä, on sympaattinen, pikkuisen hömelö, hyvään pyrkivä - ja muiden komenneltavissa. Tosin osaa hän myös irrotella riehakkaan hilpeästi kun on sen aika! Vaarala ja Honkimäki Bernardina ja Robertina muodostavat hykerryttävän velikultakaksikon. Elina Saarela tekee Suzannesta, Bernardin rakastajattaresta, sopivasti "bimbon blondin", josta kuitenkin löytyy hyvällä itsetunnolla itsetietoista ytyä moneen lähtöön. Saarela ja Oka yhdessä Suzannena ja Jacquelinena luovat käsinkosketeltavan kihisevää naisenergiaa.

Elina Saarela (Suzanne) ja Anna-Maija Oka (Jacqueline).
Kuva: Jiri Halttunen

Piia Mannisenmäellä on kokki Suzettena herkullinen rooli, jonka hän täyttää loisteliaasti. Todellinen komedienne! Aivan erityisesti Mannisenmäen ja Honkimäen yhteistyö Suzettena ja Robertina on kutkuttavaa. Suzetten miehenä Georgena Hannu Lintukoski tekee hahmoon sopien ronskin ja suoraviivaisen roolityön. Muihin näytelmän henkilöihin verrattuna Georgea nähdään kovin vähän, joten hahmoon ei ehditä tutustua syvemmin.

Piia Mannisenmäki (Suzette) ja Paavo Honkimäki (Robert).
Kuva: Jiri Halttunen

Kuten ihmissuhdesopassa odottaa sopii, hahmojen väliset suhteet ovat kimurantteja ja sellaisena hauskuuttavan monisyisiä. Niin syyt kuin seurauksetkin ovat välillä sellaisessa solmussa, että sen selvittelemiseen tarvitaan paljon myös selittelemistä. Ja selityksiähän tulee!

Asko Vaarala (Bernard), Hannu Lintukoski (George) ja Paavo Honkimäki (Robert).
Kuva: Jiri Halttunen

Älä pukeudu päivälliselle -farssin puvustuksen ja lavastuksen suunnittelusta vastaa Karmo Mende. Visuaalinen kokonaisuus on oikein toimiva. Lavastus on näyttämöntäyteinen ja realistinen; maatilasta remontoitu kartano Ranskan maaseudulla.

Elina Saarela (Suzanne), Anna-Maija Oka (Jacqueline), Hannu Lintukoski (George), Asko Vaarala (Bernard), Paavo Honkimäki (Robert) ja Piia Mannisenmäki (Suzette).
Kuva: Jiri Halttunen

Puvustuksessa on päästy irrottelemaan hieman enemmänkin; hyvänä esimerkkinä erään roolihahmon sanalla sanoen repäisevästi muunnettava asu. Suzannen (Saarela) asukokonaisuus on näyttävä. Hahmojen ajanmukaiseen ilmeeseen kuuluvat olennaisesti myös Suvi Taipaleen suunnittelemat kampaukset ja maskeeraukset.

Elina Saarela (Suzanne) ja Asko Vaarala (Bernard).
Kuva: Jiri Halttunen

Visuaalista näkymää täydentää Antti Silvennoisen suunnittelema valaistus. Osaltaan tunnelmaa luo myös Mika Filpuksen suunnittelema ääniraita, joka toimii tarkasti yhteen tapahtumien ja tarvittaessa myös valaistuksen kanssa. Näyttelijöillä ei ole käytössä mikrofoneja. Itse istuin - kuten yleensä aina - katsomon etuosassa ja siihen kaikki kuului hyvin. Varmasti puhe sinänsä kuuluu hyvin myös taakse, mutta välillä mietin, peittikö yleisön äänekäs nauru joitakin repliikkejä. (Jos istuit katsomon takaosassa, jätä ihmeessä kommentti asiasta!)

Piia Mannisenmäki (Suzette) ja Paavo Honkimäki (Robert).
Kuva: Jiri Halttunen

Farssin ydintehtävä on hauskuuttaa katsojia - ja voi miten tämä sen tekee! Ensi-iltayleisö tosiaan nauroi usein ja äänekkäästi, hihittelystä kunnon rääkynauruun - ja minä tietysti myös! Monessa kohtaa annettiin myös väliaplodeja - niin kohtauksille kuin yksittäisille repliikeillekin - ja esityksen päättyessä iso osa katsomosta osoitti suosiota seisaaltaan. Ensi-illassa seuranani oli parisuhdemieheni. Hän totesi, että etenkin ensimmäisellä puoliajalla tuntui, että on yhtä aikaa pala kurkussa, vesi valuu silmistä eikä saa henkeä kun naurattaa niin kovasti.

Piia Mannisenmäki (Suzette), Hannu Lintukoski (George), Elina Saarela (Suzanne) ja Anna-Maija Oka (Jacqueline).
Kuva: Jiri Halttunen

Älä pukeudu päivälliselle tarjoaa yleisölle taitavasti toteutetun riemukkaat 2,5 h. Näytelmä irrottaa katsojan arjesta tehokkaasti sikälikin, että juonenkäänteitä on niin paljon ja vauhti on huimaa, että ei siinä ehdi mitään muuta ajatella pysyäkseen tiukasti menossa mukana. Nauru tekee ihmiselle hyvää - siispä suosittelen näkemaan tämän!

Älä pukeudu päivälliselle Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Evita (ensi-illat)

(Hiljaista) iloa musiikista