Bosslady (ensi-ilta)

Viime lauantaina Jyväskylän kaupunginteatterin Aune-näyttämöllä Paviljongissa koettiin Bosslady-musikaalin maailman kantaesitysensi-ilta. Musikaalin alkuperäisidea, sävellykset ja sanoitukset ovat Maija Vilkkumaan käsialaa. Käsikirjoitus on Vilkkumaan ja Satu Rasilan yhteistyötä. Musiikin sovituksesta ja musiikkidramaturgiasta on vastannut Eeva Kontu.

Kuva: Jiri Halttunen

Musikaalin tekstiin sisältyy sekä nuorten ihmisten arkea että valtava määrä nykyajan ilmiöitä, kuten sukupuolten moninaisuus ja tasa-arvo, erilaiset valtarakenteet, monipuolinen tiedostavuus, sosiaalisen median vaikutus, jatkuva kilpailu työelämässä... Teksti on erittäin vahvasti ajan hermolla. Toisaalta mukana on myös hyvin ikiaikaisia teemoja kuten ystävyys, rakkaus, monenlaiset ihmissuhteet, pettymykset ja unelmat. Tekstistä löytyy runsaasti huumoria, joka on osin itseironistakin.

Rasilan ohjauksessa tarina kulkee tiiviin soljuvasti eteenpäin. Meno on energistä, mutta tarvittaessa asioiden äärelle voidaan myös rauhoittua.

Markus Virtanen (Tommi, Annin poikaystävä) ja Saara Jokiaho (Anni).
Kuva: Jiri Halttunen

Bossladyn päähenkilöt Anni (Saara Jokiaho) ja Elli (Elina Saarela) ovat aitoja ja eläviä nuoria naisia. Sekä Jokiaho että Saarela elävät roolejaan hienosti todeksi erilaisissa tapahtumissa ja tunnetiloissa. Kumpikin pääsee osoittamaan mahtavaa laulutaitoaan - myös räppi kulkee.

Elina Saarela (Elli) ja Saara Jokiaho (Anni).
Kuva: Jiri Halttunen

Lukuisissa muissakin henkilöhahmoissa tuntuisi olevan ainesta vaikka mihin, joskaan suurimpaan osaan heistä ei valitettavasti ehditä paneutua kovin syvällisesti. Koko työryhmä tekee kuitenkin hyvää työtä eläytyen, heittäytyen ja itseään säästelemättä! Sami Ulmanen Annin veljenä Mikaelina piirtää stereotypiasta irtiottoa tekevän nuoren miehen kuvaa. Paavo Honkimäki Annin isänä, Heikkinä, tekee onnistuneen kaksijakoisen roolityön toisaalta hyvin kilpailuhenkisen mainostoimiston johtajana, toisaalta perheen isänä. Annin äitiä Marjaanaa esittää Tytti Vänskä, joka saa feministivaikuttajahahmonsa eläväksi niin vaikuttajana kuin äitinäkin. Honkimäen ja Vänskän yhteistyön luontevuutta pariskuntana on ilo katsoa. Jouni Salo on kovin sympaattinen Ristona, joka yrittää pysyä mukana työelämän kiivaassa nykytahdissa nuoremman polven ylenkatseesta huolimatta. Miika Laakso tekee hahmostaan Santusta juuri sopivasti niin itsetietoisen kusipään kuin rooliin kuuluu.

Tytti Vänskä (Marjaana, Annin äiti), Saara Jokiaho (Anni), Sami Ulmanen (Mikael, Annin veli), Elina Saarela (Elli) ja Paavo Honkimäki (Heikki, Annin isä).
Kuva: Jiri Halttunen

Maija Vilkkumaan musiikki on musikaalissa monipuolista, mutta usein myös selkeästi nimenomaan Vilkkumaan säveltämäksi tunnistettavaa - mikä on hyvä asia. Kaikkien esiintyjien laulua on ilo kuulla! Niin soolot kuin kuoro-osuudet soivat ihastuttavasti. Musiikkinumeroista erityisesti mieleeni jäi mm. ensimmäisen puoliajan päättävä Hyvä ihminen, jossa on mukana hyvin paljon kerrontaa, ristiriitaa ja tunteita. Toinen erityisen mieleenpainuva numero on Sami Ulmasen soolo Mies, joka on sekä sisällöltään, musiikilliselta esitykseltään että visuaalisuudeltaan komeaa seurattavaa. Musikaalin kapellimestarina toimii Lasse Hirvi, jonka johdolla bändi soi nautittavasti.

Elina Saarela (Elli) ja Sami Ulmanen (Mikael, Annin veli).
Kuva: Jiri Halttunen

Bossladyn koreografioista vastaa Lontoon West Endissäkin työskennellyt Chris Whittaker. Koreografiat ovat runsaita eivätkä päästä tanssijoita suinkaan helpolla - niinpä ne ovatkin todella uljasta katsottavaa! Koko ajan tapahtuu paljon joka puolella.

Musikaalin lavastuksesta ja videosuunnittelusta vastaa Tinja Salmi. Lavastus on toimiva, ja se muuntuu pienin kikoin eri tapahtumapaikoiksi. Antti Silvennoisen valosuunnittelu täydentää lavan visuaalista näkymää. Aivan erityisen näyttävää valojen käyttö on musiikkinumerossa Mies - oivaltavine peileineen kaikkineen. Myös valoilla luotavia varjokuvia käytetään tyylikkäästi.

Puvustuksen on suunnitellut Tuomas Lampinen. Puvustuksessa käytetään sujuvasti sekä arkisia elementtejä että erikoisempia lisäyksiä. Roolihahmojen kampaukset ja maskeeraukset ovat realistisia. Ne on suunnitellut Suvi Taipale.

Kuva: Jiri Halttunen

Näinä kulttuurirahoituksen leikkausten ja kulttuurin aliarvostuksen surullisina aikoina Jyväskylän kaupunginteatterissa on ansiokkaasti annettu tilaisuus aivan uudelle kotimaiselle musikaalille - ja se kannatti! Esitys tuo paljon iloa, se koskettaa ja antaa ajattelemisen aihetta. Ensi-iltayleisö tuntui olevan hyvin tyytyväinen näkemäänsä ilmaisten arvostuksensa väliaplodein, innokkain loppuaplodein ja kannustuskiljahduksin.

Miika Laakso (Santtu, copywriter), Paavo Honkimäki (Heikki, Annin isä) ja Paula Honkimäki (Ulla, graafinen suunnittelija).
Kuva: Jiri Halttunen

Somekommenteissa on jo esitetty toiveita siitä, että Bosslady tulisi teattereiden ohjelmistoihin muuallakin Suomessa tai lähtisi kiertueelle. Nähtäväksi jää, miten pitemmällä aikavälillä käy, mutta tällä kaudella suosittelen tulemaan kauempaakin katsomaan tätä Jyväskylään! Täällä on nyt tämä kantaesitys taitavine esiintyjineen, isolla ensemblellä, upeine koreografioineen ja kaikkineen, tekstin läpikotaisin tuntevan käsihirjoittajan ohjaamana, tekijänä alkuperäinen työryhmä.

Edessä Elina Saarela (Elli).
Kuva: Jiri Halttunen

Bosslady Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---