Oopperan kummitus (Suomen kansallisooppera ja -baletti)

Suomen Kansallisooppera ja -baletti esittää musikaalia Oopperan kummitus. Sen on säveltänyt Andrew Lloyd Webber ja sanoittanut Charles Hard sekä lisäksi Richard Stilgoe. Tarina perustuu Gaston Leroux'n romaaniin. Olen nähnyt kyseisen musikaalin Lontoossa kahdesti - vuosina 2002 ja 2015 - ja oli hyvin mielenkiintoista mennä katsomaan myös tämä produktio. Itsehän en ole mikään oopperan asiantuntija vaan innokas teatteriharrastaja, ja tästä lähtökohdasta kirjoitan juttunikin.

Tämän produktion on ohjannut Tiina Puumalainen. Tarina rullaa eteenpäin hyvin sujuvasti, jännite pysyy yllä koko ajan. Puumalaisen ohjauksessa henkilöhahmot ovat eläviä, mistä tietysti kiitos niiden esittäjille. (Joskus olen nähnyt sitäkin, että ammattilaulaja ei välttämättä onnistu näyttelemisessä niin luontevasti, mutta tältä esiintyjäjoukolta molemmat sujuivat hienosti.)

Emma Kajander ja Kevin Greenlaw. Kuva: Suomen kansallisooppera ja -baletti / Emma Suominen

Oopperan kummituksen roolitus on kaksoismiehitetty. Näkemässäni esityksessä Christine Daaéa esitti Emma Kajander, joka toi nuoreen neitoon juuri sopivaa herkkyyttä, kaipausta ja vaikeiden valintojen ristitulessa kamppailua. Phantomin roolissa Kevin Greenlaw toi esiin hahmonsa eri puolet, niin hurjuuden kuin haavoittuvuuden, pettymykset ja silti myös toivon. Hänen esiintymisensä on vangitsevan hallitsevaa, puoleensavetävän uhkaavaa. Olli Tuovinen Raoulin roolissa tarjosi toisenlaisen kuvan rakastuneesta miehestä; valoisamman ja helpommin ymmärrettävän.

Olli Tuovinen ja Emma Kajander. Kuva: Suomen kansallisooppera ja -baletti / Emma Suominen

Oopperan johtajat monsieur Firmin (Sauli Tiilikainen) ja monsieur André (Jussi Miilunpalo) ovat hilpeä kaksikko. Oopperan primadonna Carlotta Ciudicelliä esittävä Hanna-Leena Haapamäki luo roolistaan juuri sopivasti karrikoidun. Kuten todettua, koko ensemble tekee hienoa työtä.

Tässä produktiossa väkeä on lavalla paljon ja sikäli joukkokohtaukset ovat hyvin näyttäviä. Upeimmillaan joukkonäkymä on Masquerade-naamiaiskohtauksessa kekseliäine pukuineen.

Etualalla Juha-Pekka Mitjonen, Jussi Miilunpalo ja Sauli Tiilikainen. Kuva: Suomen kansallisooppera ja -baletti / Emma Suominen

Andrew Lloyd Webberin musiikki on kertakaikkisen ihanaa, ja oopperan suuri orkesteri soi komeasti kapellimestari Nick Daviesin johdolla. Esityksen alkuvaiheessa Overture tarjoilee vakuuttavasti jylhän teeman. Oopperan kummituksessa on monta ikimuistosta upeaa kappaletta, joista nimikappale The Phantom of the Opera on minulle erityisen rakas - ja soi tässäkin niin, että nostattaa kylmät väreet. Rakkauslauluista mm. All I Ask of You sekä Wishing You Were Somehow Here Again kertovat kauniisti rakkauden eri sävyistä. Myös kuoro on muhkeaa kuultavaa.

Osku Heiskasen suunnittelemat koreografiat ovat ilo silmälle, ja kun Suomen kansallisoopperassa ja - baletissa ollaan, balettikoreografiat huoliteltuine liikkeineen ja näyttävine hyppyineen ovat kovin kauniita.

Etualalla Reetta Haavisto. Kuva: Suomen kansallisooppera ja -baletti / Emma Suominen

Oopperan kummitus onkin visuaalisesti komeaa katsottavaa. Teppo Järvisen suunnittelemat lavastukset ovat lavantäyteisiä ja näyttäviä. Oma suosikkini on ensimmäinen matka kummituksen luolaan valtavalta vaikuttavassa, elävästi lavastetussa holviportaikossa - sekä tietysti luola itse. Kyseisessä luolassa huomaa erityisen hyvin sen, miten elimellinen osa lavastusta on myös valaistus. Luolan kymmenet kynttilät näyttävät upeilta. Muutenkin valoilla - ja usein vallitsevalla hämäryydellä - luodaan paljon näyttävyyttä ja tunnelmia, kuten vaikkapa kohtauksessa, jossa muuten eletään lämpimän keltaisessa valossa, mutta kun saadaan viesti kummitukselta, on valo hyytävän sininen. Valaistuksen on suunnitellut Timo Alhanen.

Etualalla Reetta Haavisto ja Joonas Eloranta. Kuva: Suomen kansallisooppera ja -baletti / Emma Suominen

Visuaalisen näyttävyyden olennainen osa ovat tietysti puvut, joita esityksessä on hengästyttävän paljon. Marjaana Mutasen suunnittelema puvustus on monipuolinen ja loistokas. Näkyvä osa hahmoja ovat myös kampaukset ja maskeeraukset - tietoa näiden suunnittelijasta en valitettavasti löytänyt.

Äänisuunnittelusta ovat vastanneet Andreas "Stanley" Lönnqvist ja Sakari Kiiski. Esitys soi muhkeasti. Äänisuunnittelun keinoin elävänä yksityiskohtana myös katsomosalia saadaan joissain kohdin ikään kuin vedetyksi mukaan osaksi esitystä.

Ville Rusanen, toinen Phantomin roolin esittäjistä. Kuva: Suomen kansallisooppera ja -baletti / Emma Suominen

Kaiken kaikkiaan Oopperan kummitus on kerrassaan ihastuttava musikaaliklassikko. Se on koskettava ja jännittävä rakkaustarina, mutta monipuolisesti myös paljon muuta, kuten tarina hyljeksityn yksilön traagisesta elämänkohtalosta. Kuitenkin siinä on myös omanlaistaan huumoria ja teatterin sisäistä säpinää kulissien takana.

Emma Kajander ja Kevin Greenlaw. Kuva: Suomen kansallisooppera ja -baletti / Emma Suominen

Tällaista nähtyään ei taas voi kuin ihmetellä, miten joidenkin päättävissä asemissa olevien mielestä tällainen kulttuuri olisi turhuutta. Oopperan kummitus tarjoaa niin paljon mieltä kohottavaa nähtävää ja kuultavaa, ettei sellainen voi ikinä olla turhaa. Suosittelen lämpimästi näkemään tämän, jos mahdollista, joskin ainakin tähän tietoon koko esityskausi on loppuunmyyty. Sitä en ihmettele.

Oopperan kummitus Suomen kansallisoopperan ja -baletin sivuilla (linkki).

---