Lou Salomén tarinan salomaita luotaamassa

Jyväskylän kaupunginteatteriin on helmikuun alkupuolella tulossa ensi-iltaan näytelmä Lou Salomé, joka kertoo samannimisen naisen elämäntarinaa. Näytelmän on käsikirjoittanut Aina Bergroth ja Jyväskylään sen ohjaa Liila Jokelin. Pääsin seuraamaan paria harjoitusta ja haastattelemaan ohjaajaa sekä nimihenkilön näyttelijää, Anna-Maija "Ammi" Okaa.

Harjoitus 12.1. ja ohjaaja Liila Jokelin

Tässä vaiheessa näytelmän ensi-iltaan on hieman vajaa kuukausi. Tällä kertaa harjoitellaan sellaisia kohtauksia, joissa kaikki näytelmän näyttelijät eivät ole mukana, vaan kohtauksissa on kahdesta kolmeen näyttelijää. Harjoiteltavat kohtaukset sijoittuvat näytelmän loppupuolelle. Näyttelijät ovat harjoituksissa enimmäkseen omissa vaatteissaan. Lavastus on vasta viitteellinen, ja valot sekä videoprojisoinnit ovat suunnitteluvaiheessa, samoin kuin äänien työstäminen.

Hegy Tuusvuori ja Anna-Maija Oka.
(Kuva harjoituksesta.)

Harjoituksen aluksi kohtauksen teksti käydään läpi ilman toimintaa - eli "luetaan", vaikkakaan näyttelijöillä ei ole plareja lavalla. Kuiskaaja auttaa tarvittaessa. Liila antaa vielä ohjeita Ammille, ja hän sekä käyvät kohtauksen kerran läpi. Liila ohjaa, miten tekemistä muokataan, mm. repliikkejä ja toimintaa osin liittämällä, osin samanaikaistamalla, ja missä kohdin repliikeissä pidetään tauot toiminnan mukaan. Tällä tavoin saadaan korostettua sitä, mikä ilmaisussa on milloinkin tärkeintä; mihin kiinnitetään huomiota, mikä puolestaan jätetään taustalle. Kohtausta käydään läpi kolme kertaa. Lisäksi keskustellaan mm. valoista, joista valosuunnittelija Japo Granlund kertoo ajatuksiaan - miten valot vaikuttavat kohtauksen tunnelmaan ja tunnekuljetukseen. Puhutaan myös Lousta tosielämän henkilönä taustaksi roolihenkilön motiiveille. Keskustellaan myös kohtausvaihdon toteuttamisesta, mm. siihen liittyvistä valoista ja musiikista, kuinka ne vievät tapahtumia eteenpäin ja kertovat katsojille kohtauksen ja tunnelman vaihtumisesta.

Anna-Maija Oka ja Anneli Karppinen. (Kuva harjoituksesta.)

Seuraavassa kohtauksessa mukana ovat Ammi, Jouni Salo ja Anneli Karppinen. Kohtausta käydään jälleen ensin puhuen läpi. Työryhmässä keskustellaan myös Loun ammatillisesta suhteesta Sigmund Freudiin, jota Jouni Salo näyttelee. Tällä tavoin saadaan pohjustettua hahmoille totuudenmukaisia tapoja reagoida ja suhtautua toisiinsa.

Sitten kohtaukseen otetaan toiminta mukaan. Kohtausta edetään pienissä pätkissä - Liila keskeyttää aina tarvittaessa ja ohjaa, mitä ja miten milloinkin muokataan. Kohtausta ei siis ole tarkoituskaan vetää heti kerralla läpi, vaan sitä työstetään pysähdellen. Näin työskentelyn huomio suunnataan rytmiin, henkilöiden välisiin suhteisiin ja tunnelman rakentamiseen, eli siihen, millaisia merkityksiä kohtauksesta halutaan nostaa esiin. Kun nämä tarkennukset on tehty, kohtaus mennään läpi täydessä mitassaan. Kohtausta kehitteltäessä käydään myös keskustelua näyttelijöiden ja ohjaajan kesken. Kuten Liila sanoo: "harjoitukset ovat luova, tarkka ja yhteinen tutkimusprosessi." Tunnelma on lämminhenkinen ja usein varsin hilpeäkin.

Anna-Maija Oka ja Jouni Salo. (Kuva harjoituksesta.)

Taitetta seuraavaan kohtaukseen kokeillaan lennosta, ja sen jälkeen kolmatta kohtausta - jossa ovat jälleen Ammi ja Hegy - työstetään samaan malliin kuin aiempia. Kuiskaaja syöttää tekstiä näyttelijöille tarpeen mukaan.

Harjoituksissa on puhetta myös siitä, että näytelmän käsikirjoittaja Aina Bergroth on lähiaikoina tulossa seuraamaan harjoituksia, ja silloin työryhmällä on mahdollisuus kysyä häneltä, jos tekstistä jokin asia ei aivan avaudu. Harjoituksen lopussa Liila toteaa työryhmälle "ihanat harjoitukset, päästiin tosi hyvin eteenpäin!"

Liila Jokelin. Kuva: Jiri Halttunen

Harjoituksen jälkeen jututan Liilaa. Hänhän on Jyväskylän kaupunginteatterissa vieraileva ohjaaja, joten aloitetaan siitä, onko hän työskennellyt Jyväskylässä aiemmin ja miten hän päätyi tähän produktioon mukaan. Liila kertoo: "Olen tehnyt viimeksi Jyväskylän kaupunginteatterilla töitä kun olin 7-vuotias. Isäni Rauli Jokelin johti 90-luvulla tätä teatteria, ja minä olin Sound of Music -musikaalissa pienin Trappin perheen lapsista, Gretl. Tähän tulin mukaan teatterinjohtaja Marietta Kunnaksen pyynnöstä. Pitkään mietittiin, minkä näytelmän tänne tekisin, ja pyöriteltiin erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta Marietta ehdotti tätä Aina Bergrothin tekstiä. Tämähän on tehty muutama vuosi takaperin KOM-teatteriin ja sittemmin Turun kaupunginteatteriin - niitä versioita en ollut kumpaakaan nähnyt, mutta olin kuullut paljon hyvää. Luin tekstin, rakastuin siihen ja halusin tulla tekemään tämän."

Mikä tässä teoksessa sitten inspiroi? Liila vastaa: "Minua inspiroi se, miten Lou on oman aikansa edelläkävijä ja eräänlainen pioneerikin, eli nainen ja henkilö, joka on määritellyt itse oman tiensä aikana, jolloin se ei ollut missään nimessä itsestäänselvyys. Avioliitto ja äitiys olivat normi, jota naiselta silloin odotettiin ja oletettiin. Mutta Lou tiesi jo hyvin nuorena haluavansa omistaa elämänsä ajattelemiselle ja ajatuksille - hänelle suurin rakkaus olivat ajatukset, ajatteleminen ja oma vapaus. Tämä minua inspiroi ja myös samaistun siihen paljon."

Hegy Tuusvuori ja Anna-Maija Oka. On tämä valmistavan harjoituksen näkymä "vähän" erilainen kuin tämän jutun ensimmäinen kuva harjoituksista, vaikka tilanne on täsmälleen sama. (Kuva 1. valmistavasta harjoituksesta.)

Entä miksi tämä näytelmä on tällä hetkellä ajankohtainen ja tärkeä? Liila pohtii: "Edelleen käydään itsemäärittelyn oikeuksista isoja kyseenalastavia keskusteluja, kun katsoo vaikkapa USA:n meininkiä - ja valitettavasti samat ajatukset ovat rantautumassa Suomeenkin. Esimerkiksi aborttioikeuksiin liittyvät kysymykset - jotka liittyvät hyvin paljon oman kehon autonomiaan - ja sitten tietysti transihmisten oikeudet. Lisäksi esimerkiksi trad wife -ilmiö on oma keskustelunsa; onko sekin feministinen päätös, jos joku nainen todella haluaa olla äiti ja vaimo? Ja onko sen hyväksyminen feministinen teko? Itse en vielä täysin tiedä, mitä siitä ajattelen. Sekin on iso rakenteellinen vyyhti, miksi joku nainen päättyy trad wife -elämään. Tai jos nainen vaikkapa ilmoittaa olevansa vapaaehtoisesti lapseton, hän saattaa saada valtavasti vihapostia ja jopa tappouhkauksia. Tässä olisi tarjolla upottava filosofinen tunneli, mutta noin ylipäätään yhteiskunnassamme on julkisessa keskustelussa paljon naisen asemaan liittyviä asioita, naisen rooliin liittyviä odotuksia ja oletuksia. Vaikka luulemme käyneemme läpi ties kuinka monta feminististä vallankumousta, silti tunnumme palaavan näihin samoihin kysymyksiin: miten olla nainen ja millainen on hyväksyttävä nainen tässä yhteiskunnassamme. Lou Salomé oli nainen, joka halusi määritellä oman elämänsä kohdalla sen itse."

Mikä harjoituskaudessa on ollut parasta - entä onko ollut jotain erityisiä haasteita? Liila innostuu: "Parasta on ehdottomasti ollut tämä ilmapiiri! Minua on koskettanut ihan sairaan paljon se, kuinka hyvä asenne täällä kaikilla on, kuinka sitoutuneesti kaikki tekevät töitä. Teatterimaailmaan valitettavasti joskus liittyy semmoinen - paremman sanan puutteessa - egoilu, mutta täällä ei ole yhtään sellaista, vaan täällä on täydellinen työrauha. Olen harjoitusten alussa sanonutkin, että minulle ilmapiiriasiat ovat tärkeitä. Se ei tarkoita, etteikö saisi olla huonoja päiviä tai etteikö saisi turhauttaa jos ei tajua jotain - sen ei tarvitse myöskään olla toksista positiivisuutta, että nyt kaikilla täytyy olla kivaa. Koen, että aika nopeasti meillä oli yhteisymmärrys siitä, että jos jokin ärsyttää tai turhauttaa, selvitetään se ja mennään eteenpäin. Näin tämä on mennytkin, ja olen siitä ihan äärettömän kiitollinen, koska taideteoksen valmistaminen on itsessään jo tarpeeksi haastavaa, ja jos siihen tulee vielä sellaisia ulkotaiteellisia konflikteja, se vie suoraan sanottuna pahimmillaan mielenterveyden. Täällä on ollut ihana ilmapiiri, ja kaikki tässä työryhmässä ovat ihan todella lahjakkaita ja antavat kaikkensa! Mitä tulee haasteisiin, viimeisin on nyt ollut, että pakkasella täällä sisälläkin on ollut vähän vilpoisaa, mutta ei se tekemisen temmellyksessä sitten onneksi hirveästi ole myöskään haitannut."

Paavo Honkimäki, Jouni Salo, Jussi-Petteri Peräinen ja Anna-Maija Oka. (Kuva 1. valmistavasta harjoituksesta.)

Mikä näytelmässä on (spoilaamatta) Liilan lempikohtaus? Liila tuumaa: "Vaikea valita vaan yhtä... Kyllä minulla on läikähtänyt sydämessä Loun nuoruusvuosiin liittyvä osio, jossa hän hengailee Paul Réen ja Friedrich Nietzschen kanssa - se nuoruuden energia on koskettanut minua! Lisäksi tykkään näytelmän keskitaitteilla nähtävästä musiikkinumerosta. Pidän kovasti myös näytelmän loppupuolella olevista suurista maailmankuvallisista dialogeista."

Lopuksi Liila haluaa vielä sanoa "toivoisin, että ihmiset joita sana 'feminismi' vielä tänäkin päivänä triggeröi, haastaisivat itseään ja tulisivat katsomaan tätä. Tämä on hauska, ei mitenkään ryppyotsainen, helposti lähestyttävä, vauhdikas ja rapsakka näytelmä. Sopii myös teatterissa vähemmän käyville. Haluan kannustaa ihmisiä maailmankuvallisten kynnysten yli; rohkeasti vaan katsomaan tätä - vaikka ei tykkäisikään, niin onpahan jotain mistä jutella kotona!"

Anneli Karppinen, Jouni Salo ja Anna-Maija Oka. (Kuva 1. valmistavasta harjoituksesta.)

1. Valmistava harjoitus 21.1. ja näyttelijä Anna-Maija Oka

Ennen ensimmäistä valmistavaa harjoitusta näyttämön seudulla on innostuneen odottava tunnelma. Eri osa-alueita varmistellaan; ovatko näyttämötyöntekijät, maskeeraajat, pukijat, valo- ja äänihenkilöt, näyttelijät ja kaikki valmiina. Harjoitus alkaa kuten arki-iltaesitykset nykyään, klo 18.30. Määräaikaan mennessä kaikki on kuten pitää ja läpimeno pääsee alkamaan.

Mieli tekisi oikeastaan kirjoittaa näytelmästä enemmänkin, mutta sen vuoro on sitten ensi-illan jälkeen. Sen kuitenkin mainitsen, että jo tässä vaiheessa näytelmä kiehtoo ja viihdyttää - vaikuttaa olevan hieno teos valmistumassa! On mielenkiintoista nähdä viimeksi harjoituksissa näkemäni kohtaukset nyt valmiimpina, osana näytelmän kokonaisuutta. Ymmärrän myös hyvin, mistä Liila puhui kun häntä haastattelin.

Anna-Maija Oka ja Paavo Honkimäki. (Kuva 1. valmistavasta harjoituksesta.)

Toisaalta näytelmä ei tietenkään vielä ole valmis. Aina kaikki ei mene ihan putkeen, kun näyttelijöiden kuuluu siirrellä lavasteita. Ihan koko aikaa ei pokka pidä. Välillä tekstiä tarvitsee tarkistaa kuiskaajalta. Myös kuvissa näkyvät visuaaliset elementit kuten puvut, kampaukset, maskeeraukset, lavastus, valot ja projisoinnit voivat muuttua vielä - samoin kuin äänimaailma. Näyttelemistä hiotaan taas tulevissa harjoituksissa.

Kun läpimenon päättyessä lavan valaistus sammuu ja tilalle syttyvät yleistyövalona toimivat kalseat loisteputket, pitää hetken aikaa räpytellä silmiään ja ihmetellä, tältäkö se maailma oikeasti näyttääkin. Lou Salomén visuaalinen näkymä vei selvästi mukanaan!

Anna-Maija Oka. (Kuva 1. valmistavasta harjoituksesta.)

Läpimenon jälkeen haastattelen nimiroolin esittäjää, näyttelijä Anna-Maija "Ammi" Okaa. Mistä Ammi pitää näyttelemänsä Lou Salomén hahmossa - ja onko jotain mistä hän ei pidä? Ammi vastaa: "Pidän ehdottomasti siitä, miten todella rohkeasti hän kulkee ajattelemisen intohimo edellä! Hän ei välitä siitä, mitä ihmiset hänestä puhuvat, eikä yleisistä sovinnaisuussäännöistä. Mutta vaikka hän on superradikaali, hänestä löytyy myös herkkyyttä ja järkeä, joilla hän luovii elämänsä läpi noiden aikojen Euroopassa. Harjoitusten alkuvaiheessa haastetta toi samaistua siihen, miten valtavan älykäs Lou on, mutta flow'ssa voi samaistua ajattelemisen intohimoon - vaikka omat mietteet eivät olisi ihan niin skarppeja, tavoittaa illuusion siitä syvästä analyyttisuudesta."

Mikä tässä teoksessa Ammia inspiroi? "Ainan [käsikirjoittaja Bergroth, blog.huom.] dialogi ja herkulliset hahmot, taitavat kollegat joiden kanssa tätä saa tehdä, Liilan inspiroiva ohjaus yhdessä äänisuunnittelun, lavastuksen, valojen, puvustuksen ja naamioinnin kanssa... Eli todella moni asia! Samoin kuin epäsovinnainen hahmo, joka on oikeasti elänyt - on melkoinen lisä, kun ajattelee, että kyseessä on todellinen henkilö."

Miika Laakso ja Anna-Maija Oka. (Kuva 1. valmistavasta harjoituksesta.)

Onko harjoituksissa ollut jotain erityisen hienoa tai mieleenpainuvaa hetkeä? Ammi pohtii pitkään ja toteaa: "juuri tänään oli mieletön hetki tiettyjen tunnekuljetusten kohdalla. Tehtiin rauhassa kohtauksia, ja pitkä, todella monien kohtausten läpi menevä tunnekuljetus tuntui tosi siistiltä. Lisäksi Pariisin juhlien koreografian tekeminen on jäänyt mieleen."

Mikä on Ammin suosikkikohtaus tässä näytelmässä? Ammi miettii eri vaihtoehtoja, "tässä on hirveästi herkkuja", mutta päätyy lopulta nimeämään lempparikseen kohtauksen, jossa Lou on piknikillä Paul Réen ja Friedrich Nietzschen kanssa.

Miten Ammi kuvailisi tätä näytelmää muutamalla sanalla potentiaaliselle katsojalle? "Lou Salomé on hersyvän intellektuelli, runsas, kaunis, hauska ja ajatuksia mullistava näytelmä."

Entä onko Ammilla vielä jotain, muuta mitä hän haluaisi sanoa? "Tämä on jotenkin tosi erityinen juttu, jota on ilo tehdä. Lou Salomé on myös pelottavan ajankohtainen monien teemojen kautta - esimerkiksi naisen asema on pinnalla."

Paavo Honkimäki, Jussi-Petteri Peräinen, Jouni Salo, Miika Laakso ja Anna-Maija Oka. (Kuva 1. valmistavasta harjoituksesta.)

Lou Salomé -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin tiloissa Ahti-näyttämöllä on lauantaina 7. helmikuuta klo 15. Ennakkonäytös edellisenä iltana. Näytelmä on ohjelmistossa kevään ajan 2.5. saakka. Lou Salomé teatterin sivuilla (linkki).

---