Reino ja siskot

Jyväskylän kaupunginteatterin ihka oikean teatteritalon pienellä näyttämöllä on syyskuun 24. päivä saamassa ensi-iltansa musikaali Kysy siskoilta. Susanna Haaviston, Anna-Mari Kähärän ja Satu Rasilan luomasta musikaalista Jyväskylän produktion ohjaa Reino Bragge, ja siinä esiintyy sekä talon omia että vierailevia näyttelijöitä. Lavalla nähdään Katriina Honkanen, Tytti Vänskä, Saara Jokiaho, Paula Honkimäki ja Anna-Maija Oka seuranaan vuorottelevat muusikot Hanna Turunen ja Ilona Rimpilä sekä kapellimestari Lasse Hirvi.

Musaharkka menossa. Vasemmalta pianossa kapellimestari Lasse Hirvi, pystybassossa Ilona Rimpilä, seisomassa Saara Jokiaho, Anna-Maija Oka ja Paula Honkimäki, istumassa Katariina Honkanen sekä Tytti Vanskä.

Pääsin seuraamaan harjoituksia sekä ennen niitä haastattelemaan ohjaaja Reino Braggea. Miten Kysy siskolta on tullut Jyväskylän kaupunginteatterin ohjelmistoon, ja kuinka Reino päättyi sitä ohjaamaan? Reino kertoo "Teatterinjohtaja Marietta Kunnaksen kanssa oli puhe, että vierailisin täällä vuosien jälkeen. Pyörittelimme monenlaisia vaihtoehtoja, ja Kysy siskoilta tuntui oikealta. Tämän kantaesitys oli Turun kaupunginteatterissa, ja sama versio on nyt Aleksanterin teatterissa (Helsingissä - Blog. Huom.) tällä hetkellä - vähän eri casting siinä tällä kertaa on. Tätä on esitetty myös Espoon, Hämeenlinnan ja Porin teatterissa. Tämä tuntui sopivalta vastapainolta suuren näyttämön Aino A:lle. Tässä on erinomaiset roolit viidelle naiselle - ja juttuhan on hyvä!"

Mikä tässä teoksessa erityisesti inspiroi? Reino vastaa "Viimeisenä vuotenani Jyväskylän kaupunginteatterin johtajana (2010 - Blog. Huom.) ohjasin ja näyttelin kolmen miehen näytelmässä nimeltä Faijat. Siinä otetaan vahvasti kantaa miesnäkökulmasta. Tässä taas puhutaan varsin paljon naisten häpeästä - täysin turhasta, tarpeettomasta häpeästä, josta pitäisi päästä irti! Puhutaan myös siitä, miten hormonit vaikuttavat naisiin. Tämä on hauska - ja Anna-Mari Kähärän musiikki on fantastisen hienoa! Ei helppoa, mutta tässähän on erinomaisen hyvät laulajat, joiden kanssa uskaltaa ryhtyä tällaiseen. Porissa Christian Lindroos oli ensimmäinen mies, joka tämän on ohjannut. Meillä tässä on myös mieskapellimestari Lasse Hirvi sekä mieskoreografi Jouni Prittinen. Ei silti voine sanoa että tuomme itse esitykseen miesnäkökulmaa, mutta tehdessä katsomme ehkä asioita ainakin joiltain osin vähän toisin."

Aiemmin haastatellessani teatterijohtaja ja Aino A. -näytelmän ohjaaja Marietta Kunnasta kysyin häneltä, mitä hän kysyisi tällaisessa haastattelussa Reino Braggelta. Toinen Marietan ehdottamista kysymyksistä olikin, että kun Kysy siskoilta on keski-ikäisten naisten tarina, miltä tuntuu tehdä sitä miesohjaajana? Reino kommentoi "Ainahan esityksestä pyritään löytämään ydin ja tekemään se uskottavasti, ymmärrettävästi ja koskettavasti yleisölle. Ei siinä oikeastaan sukupuoli paljon vaikuta. Itse kun on ollut naimisissa kohta 45 vuotta ja tässä iässä tuntee paljon keski-ikäisiä naisia, niin kyllä tässä näytelmässä monet asiat tuntuvat kovin tutulta. En ole aihetta vierastanut, päinvastoin - ja tätä on ollut tällä ryhmällä tosi kiva tehdä!"

Mikä tämän esityksen tekemisessä on ollut mieleenpainuvinta? Reino tuumaa "Varmaankin se, miten musiikki ja tekstistä tuleva maailma nivoutuvat hienosti yhteen. Koreografihan ei ole vielä edes käynyt harjoituksissa, vaan hän tulee pääsiäisen jälkeen, niin saadaan vielä liikekielikin mukaan!

Onko Reinolla tässä esityksessä jotain lempikohtausta, jonka hän voisi nimetä - spoilaamatta lukijoita? "Loppua kohden tämä vakavoituu. Eilen musaharjoituksissa kuuntelin, kun Katriina Honkanen laulaa pesän tyhjenemisestä ja vanhenemisesta. Ajatuksena siinä oli, että vaikka nuoruus katoaa, sydän roihuaa edelleen - ja sen päälle lauletaan että 'ihminen on vain tomua'. Kaiken katoavaisuus koskettaa." Reino miettii.

Kysy siskoilta -musikaalin lavastuksen pienoismalli, jonka on tehnyt lavastussuunnittelija Marjatta Kuivasto.

Miten harjoituksiin vaikuttaa se, että nyt treenataan vielä väistötiloissa, mutta esitys tulee teatteritalon uudelle pienelle näyttämölle? Reino sanoo "Täällä on hyvät tilat. Vaikka olisimme teatteritalolla, lavastus ei olisi vielä valmis - kuten se ei yleensäkään ole tässä vaiheessa. Tuleva lava on hieman pienempi kuin tämä millä nyt harjoitellaan, mutta tätä rajataan sermeillä, joita saadaan tämän teoksen käyttöön nyt kun Rakkauden viisi vuotta -musikaalin esityskausi päättyy. Tarkoitus olikin, että keväällä saadaan ensin musa valmiiksi mahdollisimman pitkälle, jotta koreografi pääsee tekemään töitään. Kohtausharjoituksia on ollut vähemmän, mutta kaikki kohtaukset on kuitenkin jo käyty kertaalleen läpi. Tänään päivällä oli ensimmäistä kertaa sekä musaa että kohtauksia yhdessä, ja tuntui, että heti ne rupesivat toimimaan."

Toinen Marietan ehdottama kysymys Reinolle oli: miltä tuntuu palata ohjaajana Jyväskylän kaupunginteatteriin? Reino vastaa "Olin täällä johtajana vuodet 2007- 2010. Tänne on ollut tosi kiva palata! Täällä on vieläkin joitakin henkilöitä, jotka olivat silloin jo töissä täällä - heitä on ollut mukava nähdä. On myös ollut kiva tuntea itsensä tervetulleeksi. Ei tunnu olevan vanhoja kaunoja kellään! On ollut myös kiva tutustua uusiin ihmisiin, joita toki on nähnyt lavalla. Tekniikassa on paljon sellaisia ihmisiä, joita en ole tavannut ennen. Minulla on ainoastaan hyvää sanottavaa ihmisistä ja meiningistä täällä. Täytän toukokuussa 70, mutta jos järki pysyy päässä ja fyysinen kunto kestää, en varmaan koskaan jää kokonaan eläkkeelle. Keksin aina jotain tekemistä - se pitää virkeänä. Ohjaaminen on tavattoman kivaa ja luontaista minulle. Mutta kun muistelen niitä aikoja, jolloin olin täällä johtajana ja ohjasin samalla - siihen ei kyllä enää pystyisi. Aamusta hallinnollisia töitä, sitten päiväharjoitus, iltapäivällä yleensä kokouksia ja päälle vielä iltaharjoitus. Käytännössä kaksi täysipäiväistä työtä yhtä aikaa. Mutta tämähän on leppoisaa; saa keskittyä pelkästään tähän, eikä ole paineita enää todistaa mitään siinä mielessä, että seuraava ohjaustyö riippuisi näytöistä. Jos seuraavaa ei tule niin ei tule! Se täytyy vielä sanoa, että teatterijohtajissa on paljon tuttua kaartia - huomasin itsekin, että on kiva ottaa vieraileviksi ohjaajiksi entisiä johtajia, sillä heidän kanssaan ei koskaan tarvitse kinata typeristä asioista ja he pysyvät budjetissa!"

Onko Reinolla vielä jotain muuta sanottavaa Kysy siskoilta - musikaalista? Hän pohtii "Tämä on sillä tavalla jännä näytelmä, että se on syntynyt, kun Satu Rasila kysyi Facebookissa vaihdevuosiin liittyviä kirjavinkkejä, ja sai sitten yli 100 vastausta tyyliin 'et sä nyt kirjoista mitään löydä, vaan kysy siskoilta!' Vakavasta aiheesta voidaan tehdä humoristinen esitys, eikä sen tarvitse olla millään tavalla lyttäävä, vaan se voi olla ymmärtävä ja rakastava. Edellisessä versiossa tästä varmaan 95 % katsojista oli naisia ja heistä keski-ikäisiä neljä viidestä. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että joku näytelmä osuu tiettyyn kohderyhmään; 'tämä kertoo meistä!' Aikanaan Faijoissa eronneet miehet olivat katsomossa tippa linssissä. Siinä käsikirjoittaja Olof Willgren oli käyttänyt taustana todellisia tapahtumia, ja samoin tässä kerrotaan ihmisten aitoja tositarinoita."

Lasse johtaa pianossa, viisikko laulaa.

Sitten harjoituksiin. Päivän agendana on musaharkka, jota ohjaa kapellimestari Lasse Hirvi. Kaikilla on omat vaatteet päällään, ja lavan takaseinällä oleva taustakangas kuuluu toiseen näytelmään.

Ensimmäisessä kappaleessa näyttelijäviisikko laulaa pelkästään sormien napsutuksen "säestyksellä". "Ihminen on pelkkää pölyä, vuosien jauhamaa..." Laulu soi niin upeasti, että olen kerrasta myyty - vaikka kyseessä on vasta alkuvaiheen harjoitus. Rytmi menee heti kroppaan ja jalkaan, katsomossa istuessani huojun ja teputan tahtia.

Kappaleita ei käydä kokonaan läpi, vaan niistä otetaan käsittelyyn vain osia. Lasse löytää pienetkin yksityiskohdat, jotka pitää täsmentää, jotta kaikki soi täydellisesti. A cappella -lauluissakin Lasse auttaa tarvittaessa pianolla löytämään oikeat sävelet. Rytmejä luodaan myös taputtaen ja jaloilla tömistäen.

Lasse cajun-rummun päällä, Ilona pystybassossa ja viisikko patarummuissa.

Seuraavaan kappaleeseen otetaan mukaan myös soittimia. Lasse on pianossa, pystybassoa soittaa Ilona Rimpilä. (Joissakin kappaleissa hän soittaa myös sähköbassoa.) Lasse tuo lavalle laatikon, jossa on monenlaisia rytmisoittimia, ja ravistaa sitä tullessaan: "näin näitä voi soittaa kaikkia kerralla!" Laatikon ympärillä käy kuhina, kun näyttelijät valitsevat soittimia. Lasse ohjaa laulajat pysymään vain laulussa, ja he ovat mukakatkerana, koska "ei tässä muskarissa saatu mitään kivaa!" Heidän vuoronsa "helistimiin" tulee sitten myöhemmin. Laatikosta löytyy muun muassa vibraslap, triangeli, lehmänkello, tamburiineja ja "tööttitorvi". Isompia lavalle tuotuja soittimia ovat lautanen ja chimes. (Näin sitä bloggaajakin oppi taas uusia termejä - vaikka osan toki tiesin ennestään!)

Leikinlasku kappaleiden välissä pitää rentoa fiilistä yllä, mutta heti kun keskitytään tekemiseen, keskitytään tosissaan ja taidolla. Seuraavan kappaleen hilpeänräväkkä sanoitus kertoo "punaisista päivistä". Ryhmän kesken yhdessä ehdotellaan ja päätetään, mitä soittimia käytetään ja missä kohtaa.

Kun harjoituksessa edetään kehtolauluun, jossa lauletaan tyhjästä kehdosta, tulevat kylmät väreet ja liikutus - vaikka aihe ei minulle edes ole mitenkään henkilökohtainen, tarinan tunnelmaan on laulajan taitavan tunnevälityksen myötä helppo eläytyä. Kalimba-soittimet sopivat aiheeseen täydellisesti. Aina, kun joku kappale soitetaan kokonaisempana, tekisi mieli antaa aplodit lopussa.

Baaritiskillä rytmiryhmänä vasemmalta Katriina Honkanen, Paula Honkimäki, Anna-Maija Oka ja Saara Jokiaho. Paula kokee selvästi rytmin riemua! Tytti Vänskä laulaa sooloa kuvan ulkopuolella.

Joissakin kappaleissa käytetään myös taustanauhoja, joista huolehtii äänisuunnittelija Teemu Laukkanen. Hän roudaa tarvittaessa myös soittimia, ja hänen kanssaan keskustellaan baaritiskin mikityksestä, jotta sitäkin voisi käyttää rytmisoittimena!

Kaikki soittimet eivät ole tuttuja näyttelijöille, mutta asenne on kaikilla vahva; "vielä en osaa mutta opettelen!" Samoin esimerkiksi flamencotaputukset vaativat treeniä. Osa soittimista on toki hyvinkin hallussa, kuten Tytillä viulu tai Katariinalla melodica.

Kaiken kaikkiaan jo näiden harjoitusten myötä olen aivan vakuuttunut, että tästä tulee loistava esitys. Tunnelmia on laidasta laitaan. Ja Anne-Mari Kähärän luoma musiikki on aivan mahtavaa kuultavaa! Vielä en edes ole kuullut repliikkejä yhtään, mutta syksyllä sitten.

Kysy siskoilta -musikaalin ensi-ilta 24.9.2026 Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Syyskauden liput ovat myynnissä. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---