Tervehdys taas, lukijat! Teatterin kesälomat on pidetty ja työ alkanut, ja samoin blogi palaa kesätauoltaan. Ensimmäisiä merkkipaaluja ovat Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä -monologin ensi-ilta torstaina 1. syyskuuta sekä Ansa-musikaalin enska lauantaina 10.syyskuuta. Nyt jatkan siitä mihin keväällä jäin, eli Miehen harkoista.
Tällä kertaa vuorossa on kahden kohtauksen harjoittelu. Menossa on syksyn toinen harjoitusviikko, ja tähän mennessä harjotuksissa on kesän jälkeen käyty läpi näytelmän ensimmäinen puolisko. Läsnä harjoituksessa ovat ohjaaja Anssi Valtonen, näyttelijä Jorma Böök, valo- ja äänimiehet, kuiskaaja/järjestäjä sekä minä.
Kohtaukset ovat verrattain lyhyitä, joten niihin pääsee pureutumaan hyvin harjoitusten aikana. Aluksi Jorma lukee kohtauksen ääneen, ja sitten ryhtyy näyttelemään. Kumpaakin kohtausta käydään läpi ensin pienissä pätkissä, sitten kokonaisuutena. Kohtauksiin sisältyy syviä tunteita ja leikkauksia niistä kevyempiin mielialoihin - sekä yhtä aikaa molempia, traagisuutta joka kuitenkin myös hymyilyttää. On selvästi nähtävissä, miten Jorma tekee töitä vaihtaen tunnetilasta toiseen uudestaan ja uudestaan - ja saa joka kerta ainakin minut mukaansa. Teksti ja tunnelmat kyllä kestävät toistoa. On hienoa nähdä, miten sama tunnetila toistuu tarvittaessa samanlaisena, samansyvyisenä monta kertaa - tai toisaalta, jos siihen tavoiteltiin muutosta, miten pienet nyanssit säätelevät katsojalle välittyvää tunnetta.
 |
| Kaikkea sitä puhelimessa kuuleekin! |
Ohjaaja Anssi kommentoi aina suorituksen jälkeen - missä tunnetta voisi hieman pehmentää, missä korostaa. Millaisella äänellä jokin tietty repliikki kannattaisi sanoa. Millaisella rytmillä liike lavalla tehdään. Mihin puhe suuntautuu - jutteleeko Mies yleisölle vai ennemmin kääntyy sisäänpäin, pohtii asioita itsekseen ääneen. Tekstiä voi ilmentää monin tavoin.
 |
| Mies kokee iloa... |
 |
| ...yksinäisyyttä... |
 |
...ja liikutusta.
Ja katsoja kokee paljon hänen mukanaan. |
Lavasteet ovat tarkentuneet sitten viime näkemän, joskin ne ovat kuulema edelleen joiltakin osin kesken. Valoja ja ääniä haetaan vielä - valoilla on suuri merkitys tunnelmaan, ja niitä kokeillaan eri tavoin. Kuinka valoilla piirretään Miehen hahmo pimeydestä esiin? Miten valot liikkuvat Miehen liikkeen mukana? Myös ääniä ja musiikkia hiotaan - mitä jätetään pois, minkä sävyä muutetaan, milloin musiikki haipuu taustalle ja pois.
On mielenkiintoista seurata tällaista tarkkaa, syvällistä työskentelyä, etenkin kun tietää tarinan kokonaisuuden kaaren, johon nämä nyt hiotut kohtaukset kuuluvat. Ja odotan kovasti näkeväni taas lisää - ensi-iltaa kohti.
 |
| Mies ja valokuvaan kiteytyneet muistot: "Rakastettu, kaivattu." |
Kommentit
Lähetä kommentti