Ansa ja avoimet harjoitukset

Tällä kertaa Ansa-musikaalin harkoissa on avoimet ovet - tunnin ajan. Vaan mitäpä tapahtui ennen avointa harjoitusta, sen aikana ja sen jälkeen? Harkkahan kestää yhteensä neljä tuntia. Mukana on suunnilleen sama kokoonpano kuin viimeksi - lavalla näyttelijät ja bändi - vahvistettuna lauluvalmentaja Juho Eerolalla. Nyt siis ohjaavia tahoja on neljä; Juhon lisäksi ohjaaja Fiikka Forsman, koreografi Sonja Pakalén ja kapellimestari Lasse Hirvi.

Tarjan ja Hannan kohtaus, josta siirrytään eteenpäin...

Aluksi harjoitellaan Tarjan ja Hannan kohtauksesta seuraavaan johtavaa siirtymämusiikkia. Seuraava kohtaus on suurella joukolla toteutettu, näyttävä puhe-, laulu- ja tanssikohtaus. Fiikka ohjaa jälleen mm. puheen suuntaa, kontaktin läheisyyttä puheessa sekä tempoa - kohtauksessa tahdin pitää pysyä ripeänä ja asioiden edetä. Sonja ja Fiikka pohtivat yhdessä keskustellen, miten esiinnostettavien henkilöiden esiinnostoa korostetaan - mikä on paras ratkaisu. Juho painottaa äänenkäytön ankkurointia, läsnäoloa myös äänen kautta.

Tässä täytyy todella luottaa kavereihin! Hyppy (kuka mitenkin päin) toisten käsien varaan - ja aina he ottivat kiinni.

Ensimmäisen tunnin harjoitusten jälkeen pidetään minipaussi, ja sillä aikaa katsomo tulvahtaa täyteen väkeä. Montaa tyhjää paikkaa ei salissa näy - Ansa kiinnostaa selvästi! Fiikka esittäytyy, ja esittelee näytelmän tarinan pääpiirteissään sekä produktion olennaisia henkilöitä, mm. pääosan esittäjän, Tarja Matilaisen. Avoimessa harjoituksessa käydään läpi alussa treenattua kohtausta, joka sisältää Kun tyttö on hyvä -musikaalinumeron. Kohtaus saa iloiset aplodit. Fiikka ohjaa yleisön läsnäollessa samaan tapaan kuten muutenkin; muunmuassa kohtauksessa merkittävän hahmon habituksen esiintuomista ("Ole leveä! Rintakehä puoltoista metriä!"). Sonja hioo yksittäistä liikettä, jonka kaikki näyttelijät tekevät yhtäaikaa - katsomostakin huomaa, että eri variaatioilla on eroa. Juho kommentoi jälleen läsnäoloa ja äänenkäyttöä, sekä miten ankkurointi pidetään myös fyysisesti vaativampina hetkinä. Numero mennään uudelleen läpi äsken annetun palautteen mukaan, ja Lassen ehdotuksesta musiikin tempo on aavistuksen hitaampi.

Aina välillä asiaan kuuluu puheen pitäminen. Piia puhuu etualalla.

Seuraavaksi siirrytään Nordic Walk -musikaalinumeroon. Kyseessä on hyvin reipas "jortsu" (olen oppinut uuden sanan musikaaliharkkojen myötä!). Tämäkin numero herättää hilpeyttä ja saa innostuneet aplodit. Numeron edellisestä läpikäynnistä on kuulema aikaa, joten on nähtävissä että kaikki ei ole kaikilla ihan kristallinkirkkaana mielessä. Asiaan suhtaudutaan kuitenkin rennosti, ja etenkin Sauli ja Joni heittävät numerosta huulta yleisön kanssa. Juho ohjeistaa Jonia: "mieti pistävämpää ääntä, semmoista minareettihuutoa". Kun numero mennään uudelleen läpi, Jonin lauluosuus on kieltämättä erilainen kuin Jonin laulu yleensä!

Tästä voi jokainen ihan itse arvailla tapahtumien sisältöä, mutta huomatkaa ainakin Saulin söötti pinkki liivi
- ja muidenkin kimalteet!

Tunti on kulunut, ja avoimien ovien osuus päättyy. Yleisö poistuu, vaikka moni varmasti haluaisi jäädäkin. Pidetään tauko, ja jatketaan harjoituksia. Salissa on yleisömassan jäljiltä lämpimämpää kuin harkoissa yleensä - kyllä ihmiset todellakin tuottavat lämpöä isoonkin tilaan!

Johtajisto tarkastaa "laumaansa"; Miikka, Jouni ja Henri.

Seuraavana harjoitusvuorossa on kappale Ystävyys - numero, jonka Tarja laulaa pääosin ja Saaralla on mukana oma osuutensa. Olen kuunnellut kappaletta Tampereen produktiosta tehdyllä levyllä, ja se on ollut minusta "ihan hyvä" - siis ei mitenkään erityinen, mutta ei toki huonokaan. Mutta tämä on harvinaisen selkeä esimerkki siitä, miten konteksti ja live-esitys muuttavat kokemusta. Tarjan ja Saaran esittämänä kappaleeseen syntyy valtava, koskettava tunnelataus, ja tekstikin aukeaa aivan toisella tavalla. Katsomossa on useampia näyttelijöitä (joita ei juuri nyt tarvita lavalla) ja tuntuu että meillä kaikilla on sama fiilis - tässä ollaan jonkin suuren äärellä. Tarjan tunnetila on herkkä, silmissä näkyy vesikierteet, sanaton ilmaisu on täyteläistä ja tunteeseen on hyvin luontevaa mennä mukaan. Kyllä minäkin hengitän värisevämmin. Vahvan kohtauksen rauha ja hiljaisuus ovat käsinkosketeltavia kovemman menon jälkeen. Ja sitten otetaan uudestaan. Ja uudestaan. Ihailen sitä, miten tunnetila luodaan kerta kerran jälkeen vahvana - ja joka kerta ilmassa on ainutlaatuisuuden tuntu. Tarja on lavan etuosassa, mutta myös Saaran osuuden tunne peremmältä lavalta välittyy kuulijalle kirkkaana.

Tarja ja koskettava laulu.

Tällä kertaa viimeisenä harjoiteltavana numerona hiotaan erästä loppupuolen kohtausta, jossa kuullaan ennenkaikkea avustajamiesten laulama kaunis Valenti non fit injuria. Tässäkin kohtauksessa on vahva lataus, joskin hyvin erilainen kuin edellisessä. Miehet laulavat todella kauniisti, ja tämäkin kuuluu niihin helmiin joita arvostaa aivan eri tavalla livenä kuin levyltä. Jälleen täytyy ihailla, millaisesta määrästä taitoa ja ilmaisuvoimaa musikaalissa saa nauttia!

Fiikka (etualalla selin kameraan) ohjaa, näyttelijät ohjaantuvat.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin nämäkin harjoitukset jotka ovat olleet kovin antoisat. Ensi kerralla, kun olen mukana, on vuorossa toinen valmistava harjoitus eli pääsen näkemään kokonaisuuden läpimenon. Odotan innolla!

Rankkaa on näyttelijän työ; välillä pitää huilata. Siispä Saara huilaa.

---