Eturivin kuningattaren blogi

Kävin katsomassa Kolme sisarta nyt kolmannen kerran. Tai oikeammin tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin siitä ihan varsinaisen esityksen - aiemmat kerrat olivat ensi-iltaviikolla läpimenoharjoitus ja teatterin henkilökunnan läheisille suunnattu ennakkonäytös. Tuolloin kirjoitin näytelmää varsinaisesti esittelevän jutun (linkki) . Ennakkonäytöksessä esitys vaikutti jo valmiilta, eikä siihen muutoksia ole tässä kuukauden aikana tullut; pientä hioutumista toki joissakin kohdin. Tällä kertaa pyrin tietoisesti seuraamaan enemmän niitä hahmoja, jotka ovat kussakin kohtauksessa hieman taustalla; heidän ilmeitään, reaktioitaan, kehonkieltään. Sieltäkin löytyy paljon reagointia päähuomion kohteena oleviin tapahtumiin, dialogiin ym. Helposti sitä katsoo aina esimerkiksi keskustelevia henkilöitä - eikä sikäli ehdi kiinnittää niin paljon huomiota taustahenkilöihin. Tsehovin kirjoittama Kolme sisarta -näytelmä sai ensimmäisen ensi-iltansa vuonna 1901, ja sen ajankuvakin sijoittuu niille main. O...

Näin Ternimaitokeisarin nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2012 osana Voittamattomat -esitystä, joka koostui kolmesta pienoisnäytelmästä. Toinen kerta oli muutama viikko sitten, kun esitystä lämmiteltiin taas esittämiskuntoon ( linkki juttuun ). Mutta nyt näin "Terniksen" ensimmäistä kertaa itsenäisenä teoksena yleisön läsnäollessa. Ja kyllä porukkaa olikin mukavasti paikalla! Lauantai-illan iloksi pienen näyttämön katsomo oli hyvinkin täynnä, en tiedä olisiko ollut jopa loppuunmyyty. Sakari Hokkasen käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän tähti on Hannu Lintukoski, joka esittää 34-vuotiaana kuollutta ja nyt kuolleista noussutta Petteri Jussilaa. Niin että ketä? "No ettehän te ole voineet unohtaa!" Kuva: Riku Suonio Esityksessä Hande saa toteuttaa voimakasta ilmaisuaan täysillä. Ääni raikuu, ilmeet ja keho elävät, fyysisyys puhuu. Hande todistettavasti kykenee hillittyynkin ilmaisuun (kuten vaikkapa viime kaudella värisyttäneessä Papin perhees...

(Kursivoidut tekstilainaukset konsertissa kuulluista Ismo Alangon kappaleista.) Ismo Alanko eri kokoonpanoineen on yksi pitkäikäisimpiä musiikkirakkauksiani. Herran olen nähnyt erilaisilla keikoilla moooooonta kertaa yli 20 vuoden aikan, mutta tämä Yksin-konsertti oli vielä kokematta. Ja nyt on sekin puute paikattu. Olihan tämä myös sikäli juhlapäivä, että päivälleen kaksi vuotta sitten - 15.10.2015 - vietettiin kruunajaisia, joissa minut virallisesti julistettiin Jyväskylän kaupunginteatterin Eturivin kuningattareksi! Mikäpä olisikaan parempi paikka juhlistaa vuosipäivää kuin teatterilla - vaikkakaan esitys ei ole teatteria. Mutta asiaan. Jyväskylän kaupunginteatterin suuren näyttämön katsomo oli aivan täynnä, loppuunmyyty jo aikaa sitten. Kuten eräs kaverini Facebookissa totesi: "Ismo Alanko yksin, katsoja ei!" Väkeä oli monenikäistä, Ismon musiikki vetoaa niin nuoriin kuin vanhempiinkin kuulijoihin. Lavalla oli valmiina kaksi kitaraa ja kosketinsoitin, ja niillä Is...

Tällä kertaa onkin jotenkin erilainen olo mennä katsomaan ensi-iltaa. Toisaalta Pesärikko ei tunnu vierailulta, onhan siitä tulossa monta esitystä ja Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijäkin - Taina Reponen - on mukana. Ja kuitenkin Pesärikko tulee Jyväskylän kaupunginteatteriin ulkopuolelta, sitä ei ole täällä harjoiteltu - eli minäkään en ole harjoituksia nähnyt - ja sitä on jo esitetty muuallakin. Mutta tämähän ei oikeastaan ole edes olennaista. Olennaista on, että nyt on tarjolla vahva näytelmä, väkeviä tunteita ja ennenkaikkea vaikuttavaa näyttelijäntyötä - intensiivinen kokemus. Mikko Roiha on dramatisoinut ja ohjannut Orvokki Aution alkuperäistekstistä tarinan, jossa elämä ei ole helppoa kenellekään ja huumorissakin on mukana synkkä pohjavire. Laimi (Taina Reponen) ja Olavi (Veli-Matti Karén). Kuva: Moe Mustafa Henkilöhahmot ovat inhimillisessä pienuudessaan, suuruudessaan ja erehtyväisyydessään - sekä kuvitellussa erehtymättömyydessään - eläviä ja rosoisia. Armi (Sa...