Eturivin kuningattaren blogi

Jyväskylän kaupunginteatterin sunnuntaikonserttien sarjassa vuorossa oli Samuli Putro. Tupa täynnä, lava pimeäksi, yksi spotti kosketinsoittimeen. Putro kävelee aplodien saattelemana soittimen eteen ja aloittaa kappaleen Tuolla lentää pääskysiä. Samuli Putro. Lavalle mukaan tulevat aikanaan myös Jaakko Kujala, Minttu Hellsten ja Liisa Anastasiadis. He soittavat konsertin aikana kitaroita, rumpuja, Hellsten myös ukulelea ja koskettimia. Kujala on teatterin sivuilla olevan esittelyn mukaan livelooppaaja - he, jotka asiasta ymmärtävät, osaavat varmasti myös nimetä hänen instrumenttinsa. Myös Putro soittaa konsertin aikana useampaakin kitaraa, koskettimia, sekä jonkinlaista syntetisaattoria. Mukana on myös rahiseva vinyylilevysoitin. Ilmeisen olennainen rooli äänimaailmassa on äänisuunnittelija Kari Hyvärisellä. Hellsten ja Anastasiadis ovat myös taustalaulajia useissa kappaleissa. Heidän äänensä soivat todella kauniisti, ja esimerkiksi kappaleessa Pienet rukoukset voisi kuvitella

Kuopion-vierailumme toisena esityksenä katsoimme Piina-näytelmän, joka perustuu Stephen Kingin romaaniin - näytelmäksi sen on kirjoittanut William Goldman. Kyseessähän on erittäin tiivis, lähinnä kahden hengen välillä tapahtuva tarina. Kirjan olen lukenut joskus kauan sitten. Olli-Matti Oinonen on saanut ohjaukseensa painostavan tunnelman, joka tälle tarinalle on olennainen. Helpotuksen hetkiä ei juuri ole, vaan katsoja jännittää koko ajan mitä nyt tapahtuu. Muutaman kerran myös hyppäsin penkissäni. Henna Haverinen ja Seppo Pääkkönen. Kuva: Olli-Matti Oinonen. Seppo Pääkkönen kirjailija Paul Sheldonina ja Henna Haverinen "ykkösfani" Annie Wilkesina tekevät hyvää työtä. Paulin ahdinko ja kivut ovat selkeästi esillä. Hänen puolelleen on helppo asettautua; katsoja sekä pettyy että iloitsee hänen kanssaan. Pääkkönen tekee hahmostaan sympaattisen, mutta ei pelkkää voimatonta uhria. Annieta kohtaan voi toisaalta löytää myötätuntoakin, mutta enemmän hän herättää aivan muit

Aina välillä on virkistävää käydä muuallakin teatterissa. Suuntasimme parisuhdemiehen kanssa Kuopioon, koska siellä on ohjelmistossa kaksikin erittäin kiinnostavaa - ja keskenään täysin erilaista - esitystä: Cabaret-musikaali ja Piina-näytelmä. (Ei sillä etteikö muukin ohjelmisto kiinnostaisi, mutta nämä pistivät ihan erityisesti silmään jo keväällä kun tutkailin tarjontaa.) Ensimmäisenä vuorossa oli Cabaret. Musikaali perustuu Christopher Isherwoodin romaaniin, ja sen on käsikirjoittanut Joe Masteroff, säveltänyt John Kander ja sanoittanut Fredd Ebb. Kuopion kaupunginteatteriin musikaalin on ohjannut Péter Forgács. Koreografiasta vastaa Gergely Csanád Kováts. Hely Nylund, Elina Haikka, Annamari Eerola, Mikko Rantaniva, Leea Lepistö, Annukka Waara ja Maija Pihlajaoja. Taustalla Ritva Grönberg ja Kai Hyttinen. Kuva: Sami Tirkkonen Tarina sijoittuu 1930-luvun lopun Saksaan, KitKat-klubille ja sen läheisyyteen, kertoen cabareen ihmisistä ja heidän läheisistään. Aika ja paikka ov

Jyväskylän kaupunginteatterin sunnuntaikonserttien sarjassa viime sunnuntaina 13.10. nähtiin bändi, joka ei ylettömästi ole lavoja kuluttanut - edellisestä kiertueesta on 35 vuotta. The Doorsin musiikkia soittava Love Her Madly ilahdutti yleisöään monipuolisella setillä. Myös yleisön koostumus oli harvinaisen monipuolinen; osa todennäköisesti heitä, jotka ovat Doorsia jo aikanaan aikalaisina fanittaneet, osa sitten paljon tuoreempaa fanikuntaa. Love Her Madlyssa soittavat ja laulavat Tapio Liinoja (laulu), Seppo ”Kala” Alajoki (kitara), Jyrki Honkonen (urut), Juuso Nordlund (basso) sekä Raimo Raappana (rummut). Solistin esitellessä bändiä kävikin ilmi, että kokemusta on yhteensä vaikka mistä ja pitkältä ajalta. Ja kyllä se kuului myös osaamisena. Vasemmalta Jyrki Honkonen (urut), Tapio Liinoja (laulu), Juuso Nordlund (basso), Raimo Raappana (rummut) sekä Seppo ”Kala” Alajoki (kitara). Love Her Madlyn esiintyminen oli rentoa ja rauhallista. Kun soitto ja laulu kulkevat näin ko

Jyväskylän kaupunginteatterin syksyn sunnuntaikeikkojen sarjan avasi 15.9. (lähes) soolona esiintynyt Jarkko Martikainen. Minulla oli ilo ja kunnia päästä haastattelemaan herraa päivällä ennen keikkaa. Aika hurahti nopeasti; Jarkko on erittäin ilmeikäs puhuessaan ja aiheet rönsyilevät vaikka mihin. Niinpä minäkin annan jutun rönsytä ja toivon, että ajatuksenkulku välittyy lukijoille mahdollisimman aitona - otan ilon irti siitä, että blogi on hyvin vapaamuotoinen ilmaisualusta. Osaa kerrotuista asioista kysyin, osa tuli lahjaksi. Haastattelu Miten Jarkko Martikainen valmistautuu keikkaan? Hän kertoo, että harjoitteli edellisenä iltana sekä yksinään että Petri Tiaisen kanssa. Yleensäkin, jos edellisen keikan jälkeen on ollut vaikkapa viikon tauko, Jarkko käy läpi niitä kappaleita joita aikoo laittaa settilistaan, sekä joita harkitsee mahdollisiksi encoreiksi. Tosin aina yleisön toivekappaleet eivät ole mitään sellaista mitä hän on ajatellut; "silloin joutuu hieman taistelemaan

Tämä on ryöstö! sai ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 5.10. Meno oli kerrassaan huikeaa! Kyseessä on Snoopi Sirénin ohjaama komedia, joka kertoo pankkiryöstöstä. Näytelmän ovat kirjoittaneet Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Hills, ja sen on suomentanut Mikko Koivusalo. Ensimmäinen suuri hatunnosto meneekin suomentajalle; en ole lukenut alkuperäistä tekstiä, mutta suomentaja on tehnyt loistavaa työtä siinä, miten sanaleikit toimivat. Tekstiä on hengästyttävän paljon ja nopeassa tahdissa, eikä pelkästään tekstiä, vaan tapahtumia. Koko ajan on meneillään jotakin, välillä montakin asiaa. Näytelmässä on vuolaasti visuaalisia vitsejä, joiden löytämisessä on aina oma hilpeytensä. Snoopi Sirénin ohjaus on tiivis ja vauhdikas, meno lennokasta. Raimo Sokka (Henri Halkola), Isto Kauppinen (Jouni Salo), Oikku (Hegy Tuusvuori) ja Sami Mononen (Asko Vaarala). Kuva: Jiri Halttunen Näyttelijät heittäytyvät tapahtumiin itseään säästelemättä. Kokonais

Tänään lauantaina 5.10 ensi-iltansa saa musiikkiesitys Elämä on juhla. Kyseessä on kantaesitys Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä, ja sen on ohjannut Anssi Valtonen. Musiikki-illan kappaleet työryhmä on valinnut yhdessä. Ennakkonäytöksessä perjantaina tupa oli melko täysi. Markus Virtanen ja "taulussa" Anneli Karppinen, Maija Andersson sekä Taina Reponen. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Ensimmäiset kappaleet seuraavat toinen toistaan niin tiiviisti, ettei väliin aplodeja mahtunut - mutta kun niiden aika tuli, ne olivat hyvinkin innokkaita, ja suosiota myös huudeltiin. Musiikki on sielukkaasti ja tunnelmallisesti esitettyä, usein melankolista - niin kuin suomalainen musiikki tuntuu olevan - mutta mukana on myös iloa, hellyyttä ja uskoa tulevaan. Esitys on draamallinen, ei pelkkää soittoa ja laulua. Tämän myötä esitykseen on saatu huumoria mukaan paljon enemmän kuin lauluillalta uskoisi. Puhu minulle rakkaudesta vasta huomispäivänä sillä jos tänään p