Vuokko Hovatta ja Aulikki Oksanen: Rakkaus, Kointähti! (Jyväskylän Kesä)

Elävä kulttuuritapahtuma yleisön kera! Tätä on odotettu. Kyseessä oli Vuokko Hovatan ja Aulikki Oksasen esitys Rakkaus, Kointähti! joka oli osa Jyväskylän Kesän ohjelmistoa. Lavalla nähtiin Vuokko Hovatta (laulu), Aulikki Oksanen (runot, lausunta), Lasse Hirvi (piano, kapellimestari, sovitukset), Johannes Lintunen (kitarat), Veli-Matti Silanterä (basso), Hannu Leppänen (lyömäsoittimet).

Esitys koostui Aulikki Oksasen runoista, joita Hovatta lauloi ja Oksanen itse esitti lausuen. Kappaleet olivat hyvin tarinallisia. Säveltäjiä on ollut useita, mm. Tuure Kilpeläinen, Aki Sirkesalo, Marzi Nyman ja Kerkko Koskinen - sekä itse monipuolinen taiteilija Aulikki Oksanen. Lasse Hirven upeat sovitukset antoivat musiikin soinnille paljon tilaa laulun ohella, ja tätä tasapainoa oli ilo kuulla.

Bändi soi, etualalla oikealla Vuokko Hovatta laulamassa.

Tekstien ja kappaleiden tunnelmat olivat kepeitä, koskettavia, maalailevia, villejä... Hovatan ääni soi ja elää kauniisti. Toden ja epätoden rajamailla liikkunut Lumottu veli (säv. Aki Sirkesalo) kertoi kiehtovan tarinan ja soi kuulaasti. Hilpeämpiä kappaleita olivat Marjalude (säv. Tuure Kilpeläinen) ja Lempieläimiä (säv. Kerkko Koskinen). Liaani ja Ateenan rakastavaiset (molemmat säv. Tuure Kilpeläinen) kertoivat mielenkiintoisia, vangitsevia rakkaustarinoita. Aivan erityiset kylmät väreet sai aikaan kaunis ja koskettava Satakieli (säv. Marzi Nyman), kertomus hullusta tytöstä.

Aulikki Oksasen eläytyneesti lausumat runot saivat yleisön herkeämättömän huomion; osin kevyesti säestettynä lausuttua sävyttäen, osin puhtaasti sanojen voimalla. Runoista villeimmät suosionosoitukset sai rytmisesti säästetty intohimoinen Afrikka, johan Oksanen heittäytyi itsekin riehakkaasti mukaan. Julmuus-runo kosketti toisella tapaa; "Ihmisen julmuuksista yleisin / on julmuuden suvaitseminen."

Aulikki Oksanen lausumassa runoaan.

Encorena kuultiin Kaj Chydeniuksen säveltämä uskomattoman kaunis kappale Sinua, sinua rakastan. Tunnistaessaan kappaleen alkusoinnuista yleisö tervehti sitä aplodein.

Illan kuluessa oli hienoa nähdä taiteilijoiden kunnioitus ja lämmin suhtautuminen toisiaan kohtaan. Erityisesti Hovatta ja Oksanen tuntuivat nauttivan toistensa esityksistä, ja yhtä lailla he antoivat arvoa myös muusikoille - ja toisin päin.

Yleisöä konsertissa oli runsaasti. Yhteinen ilo ja nautinto elävän kulttuurin äärellä elää ja hengittää voimakkaasti - vaikka maskien läpi. Yleisö kiitti jokaisesta kappaleesta ja runosta innokkain aplodein, ja lopussa iso osa väestä osoitti suosiotaan seisaaltaan. Poislähtiessä moni kuului puhuvan miten hieno konsertti oli ja miten tällaista onkaan kaivattu.

Loppukiitoksissa vasemmalta Lasse Hirvi, Veli-Matti Silanterä, Hannu Leppänen, Vuokko Hovatta, Aulikki Oksanen ja Johannes Lintunen.

 Kuvat otettu järjestävän tahon luvalla.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)