Luotto (ensi-ilta)

Lopultakin päästään taas teatteriin! Jyväskylän kaupunginteatterin syyskauden avasi pienellä näyttämöllä esitettävä komedia Luotto. Kyseessä on kertomus pankkilainan hakemisen uskomattomista kiemuroista, jotka leviävät henkilöiden yksityiselämään odottamattomalla tavalla. Luotto on sekä pankista saatavaa rahallista luottoa että luottamusta toiseen ihmiseen. Näytelmän on kirjoittanut Jordi Galceran ja suomentanut Sanna Niemeläinen. Jyväskylän kaupunginteatteriin sen on ohjannut Anssi Valtonen.

Hannu Lintukoski (vas.) ja Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Valtosen ohjaus on hyvin tiivis, tyhjäkäyntiä ei ole kun tapahtumat lähtevät rullaamaan heti alun "esittäytymisposeerauksista" alkaen. Ollaan vuoroin asiallisia, romanttisissakin tunnelmissa, jännärin äärellä, välillä touhu on liki absurdia mutta aina napakasti hallinnassa. Leikkaus tunnelmasta toiseen voi tapahtua silmänräpäyksessä. Huumori kukkii herkeämättä, osuen ja upoten yleisöön.

Hilpeän pinnan alla on vakavampiakin teemoja. Valtaa käyttää se jolla valtaa on, mutta mitä valta oikeastaan on ja miten sitä voi saada? Rahan valta on perinteikäs ja ilmeinen, mutta ei suinkaan ainoa. Entä mistä itseluottamus rakentuu, miten se ilmenee ja kuinka kestävä tai hauras se on? Mistä luottamus toiseen syntyy? Harjoitukset rakkaalle viestimisen jalossa taidossa naurattavat, mutta toisaalta tilanteessa huutaa suuri hätä.

Jukka-Pekka Mikkonen (vas.) ja Hannu Lintukoski.
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Näytelmässä näyttelevät pankinjohtajan roolissa Hannu Lintukoski sekä asiakas Antoni Viidan roolissa Jukka-Pekka Mikkonen. Kumpikin pääsee näyttämään ja käyttämään kykyjään, antamaan täyslaidallisen ammattitaitoista, suvereenia heittäytymistä. Ilmaisu on monimuotoista; joskus liioiteltua fyysistä kohkaamista ja äänenkäyttöä, joskus vakavalla naamalla heiteltyjä pieniä koukkuja, hienovaraisia eleitä ja ilmeitä, pientä ja suurta sanatonta ilmaisua... Pienellä näyttämöllä, yleisön ollessa lähellä, näyttelijöiden ilmeikkyys pääsee hyvin esiin. Skaala vaihtelee asiallisuudesta naurattaviin asiattomuuksiin ja hurmokselliseen julistamiseen. Miesten yhteistyötä on ilo katsoa, niin hetkessä elävän yhteistä ja saumatonta se on.

Jukka-Pekka Mikkonen (vas.) ja Hannu Lintukoski.
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Tellervo Syrjäkarin suunnittelema puvustus tuo henkilöhahmojen olemukset ja erot osuvasti esiin. Siinä missä pankinjohtaja on huoliteltu, vallan- ja rahanhajuinen pukumies, Viita edustaa vapaampaa - ja edullisempaa - pukeutumista. Pankinjohtajan asun yksityiskohdat jopa sointuvat hänen konttorinsa väreihin, mikä kiinnittää hänet selkeästi tapahtumapaikkaan siinä missä asiakas on vain käymässä. Kampaukset ja maskeeraukset ovat Suvi Taipaleen käsialaa, ja ne täydentävät hahmojen ulkoisen olemuksen. 

Annina Nevantauksen suunnittelema lavastus on realistinen; pankinjohtajan huone asiaankuuluvine kalusteineen. Lavastus kuitenkin "levittää" huonetta niin, että liikkeelle on tilaa ja ilmaisu pääsee senkin puolesta vaihtelemaan. Jonna Rautalan suunnittelema valaistus tukee niin lavastusta kuin ilmaisuakin. Tunnelma muuttuu tarvittaessa nopeasti kovastikin, ja valoilla korostetaan hienosti tiettyjä hetkiä. Tuukka Toijanniemen äänisuunnittelu tukee ja korostaa tapahtumien kulkua, tunnelmointia ja jännitteitä.

Hannu Lintukoski (vas.) ja Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ensi-illassa yleisö eli ja hengitti täysillä mukana intensiivisessä esityksessä. Ja voi sitä naurun määrää! Komedia todellakin herää henkiin yleisölajina, kun katsomollinen ihmisiä reagoi ihastuneen riehakkaasti. Eräälle hulvattomalle monologipätkälle annettiin myös raikuvat väliaplodit. Loppuaplodeista ja kannustushuudoista ei meinannut loppua tulla, kun esiintyjät ja muu työryhmä taputettiin aina uudelleen lavalle.

Hannu Lintukoski (vas.) ja Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Käykää itse toteamassa, miten elinvoimaista ja virtaa antavaa teatteri edelleen on, kaikista alaan suunnatuista lannisteista huolimatta!

Luotto teatterin sivuilla (linkki).

---