Sota ja rauha (Lahden kaupunginteatteri)

Lahden kaupunginteatterissa esitetään vahvaa venäläistä klassikkoa, Leo Tolstoin romaaniin perustuvaa draamaa Sota ja rauha. Sen on näyttämölle sovittanut sekä ohjannut Pasi Lampela. Ohjaus on tiivis ja jännitteinen - Lampelan otteessa elämä ja maailma eivät päästä ketään helpolla.

Mikko Pörhölä (Pierre Bezuhov) ja Laura Huhtamaa (Helene).
Kuva: Tommi Mattila

Näytelmän henkilöt riuhtovat ja sinnittelevät politiikan, sodan, ihmissuhteiden, tunteidensa ja muuttuvan maailman puserruksessa, yrittäen parhaansa mukaan selviytyä ja jopa löytää itselleen onnea - mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.

Eeva-Kirsti Komulainen (Kreivitär Rostova), Tapani Kalliomäki (Andrei Bolkonski) ja Tuomas Korkia-Aho (Nikolai).
Kuva: Tommi Mattila

Näytelmä on täynnä paneutuneita, ammattitaitoisia roolisuorituksia. Mikko Pörhölä kuvaa Pierre Bezuhovina oikeamielisen miehen, joka on läheisilleen ystävällinen mutta ei oikein osaa pitää itsestään huolta. Laura Huhtamaa Helenenä puolestaan piirtää kuvan naisesta, joka pitää huolta ennenkaikkea itsestään. Tapani Kalliomäki Andrei Bolkonskina on luotettava mutta mieleltään karheakin hahmo, jota maailma osaltaan murjoo melskeissään. Aki Raiskio tuo hyvin esiin ikääntyvän ruhtinas Bolkonskin, miehen joka takertuu sokeasti menneeseen valtaan ja asemaan. Hänen asenteeseensa joutuu sopeutumaan Maria, josta Saana Hyvärinen luo toisaalta nöyrän, toisaalta salaa vahvan naisen. Janna Räsänen Natashana ja Tuomas Korkia-Aho Nikolaina tuovat hahmoihinsa nuoruuden - siinä missä Natasha on särmikkäämpi mutta turhautuneempi, Nikolai on kirkasotsainen mutta joutuu elämän koulimaksi. Mikko Jurkan Kutuzov on monissa liemissä marinoitunut, parkkiintunut sotilaskomentaja. Myös Eeva-Kirsti Komulainen, Miila Virtanen, Henri Tuominen ja Tomi Enbuska tekevät hyvää työtä laittaen itsensä likoon.

Mikko Jurkka (Kutuzov), Tapani Kalliomäki (Andrei Bolkonski) ja Henri Tuominen (Anatol).
Kuva: Tommi Mattila

Näytelmän puvustuksen ja lavastuksen on suunnitellut Minna Välimäki. Visuaalinen kokonaisuus toimii hyvin. Puvut ilmaisevat asemaa, varallisuutta, elämäntilannetta - kertovat aina myös kantajastaan ihmisenä. Suuren näyttämön tilaa käytetään komeasti niin sivuille kuin ylöspäinkin. Lavastus on enimmäkseen pysyvä, mutta tapahtumapaikat vaihtuvat silti henkilöiden ja tapahtumien myötä. Kari Laukkasen suunnittelema näyttävä, dramaattinen valaistus hyödyntää vapaata tilaa luoden valosta ja varjoista näyttämölle uusia, vaihtuvia, aineettomia elementtejä. Valoilla tiivistetään ja luodaan yksityiskohtia, korostetaan ja häivytetään, suunnataan katsetta kohti ja pois.

Tapani Kalliomäki (Andrei Bolkonski), Mikko Pörhölä (Pierre Bezuhov) ja Janna Räsänen (Natasha).
Kuva: Tommi Mattila

Olennainen osa kerrontaa on myös Tatu Virtamon onnistunut äänisuunnittelu, joka osaltaan kuvailee tapahtumia - esimerkiksi kun maailma sananmukaisesti natisee liitoksissaan.

Tuomas Korkia-Aho (Nikolai), Henri Tuominen (Anatol) ja Tomi Enbuska (Dolohov).
Kuva: Tommi Mattila

Sota ja rauha ei ole mitenkään miellyttämään pyrkivää teatteria, vaan sen sijaan jykevän draaman ystäville se on kaikin puolin komeasti rakennettu teos paikallaan.

Saana Hyvärinen (Maria) ja Aki Raiskio (ruhtinas Bolkonski).
Kuva: Tommi Mattila

Sota ja rauha Lahden kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Läpi Susanin vaikutuksen

Susan vaikuttaa tekstinäkin

West Side Story (ensi-ilta)