Simpauttaja (Teatteri Eurooppa Neljä)

Kesän kolmas kesäteatterini on Kartano Kievarissa Teatteri Eurooppa Neljän esittämä Simpauttaja. Kyseessä on alunperin Heikki Turusen romaani vuodelta 1973, tähän produktioon sen on dramatisoinut ja ohjannut Antti Lattu.

Kuva: Jiri Halttunen

Näyttelijät tekevät hyvää työtä, monet useampana kuin yhtenä hahmona. Nimiroolissa Simpauttajana nähdään Pertti Koivula, jonka roolityö on todella luontevaa olemista - ikäänkuin hän vain kävelisi lavalle elämään. Karismaa löytyy niin yleisolemuksesta, ilmeistä kuin äänestäkin. Simpauttajan kokeneen olemuksen vastapainona on aikuisuutta opetteleva Imppa Ryynänen, jota näyttelee sopivalla herkkyydellä ja innolla Emil Kihlström. Samaa nuoruuden hehkua ja roolihahmoon kuuluvaa epävarmuutta ilmentää Clara Kinnunen Marketta Willmanina.

Kuva: Jiri Halttunen

Monen ihailemana emäntänä Juuli Taivaisena nähdään Neija Välilä, joka saa hahmoonsa luontevasti niin komiikkaa kuin tragediaa, elämänharmautta ja intohimoa. Jukka-Pekka Mikkonen tekee ihastuttavaa työtä Kuuno Taivaisena. Hän saa taitavasti ladattua hahmonsa toimintaan paljon komiikkaa, niin vakavissaan kuin hahmo toimiikin. Ja pakko sanoa, että illan hilpein iloilme on Jukkiksella porkkanatanssissa! Aaro Vuotila tekee sympaattisen, lämpimän roolityön Otto Ryynäsenä - ja ikäänkuin sen vastapainoksi ei kovinkaan sympaattisena Jomppa Kaunismäkenä. Näytelmässä on monta rehevää hahmoa, jotka osaavat näyttelijät saavat hyvin erotelluksi toisistaan. Osa hahmoista on luontevia, osa tarkoituksellisesti hyvinkin karikatyyrisiä.

Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän tekstissä onkin pureskeltavaa - tai ehkä oikeammin sen henkiinherättelemässä ajankuvassa. Naisiin suhtautuminen on varsin silmäänpistävää nykyajan perspektiivistä katsottuna. Toisaalta esimerkiksi maaseudun autioituminen tai alkoholiongelmat ovat ajankuvassaan aitoja, vaikka niitä käsitelläänkin myös naurunaiheina. Huumoria ylipäätään on monen tasoista; osa naurattaa aidosti, jotkut kakka-, pieru-, viina- ja panojutut tuntuvat väsyneelle. Loppua kohti tarina käy traagisemmaksi - tai ainakin itse koin sen niin. Osa yleisöstä löysi naurunaiheita loppuun saakka. Ehkä tällaisen klassikkotekstin tekeminen lavalle nykyaikana on haasteellista - toisaalta moni haluaa, että klassikossa on mukana ne tietyt asiat, toisaalta jonkinlainen raikastaminen joiltain osin olisi ainakin minusta ollut tervetullutta.

Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmässä on mukana myös musiikkia. Toni Matti Lepistön luotsaaman nelihenkisen bändin soitto rullaa hyvin. Soitto on myös mukavan vaihtelevaa. Mukaan on valittu monenlaisia kappaleita. Näyttelijät suoriutuvat lauluosuuksistaan kautta linjan hyvin. Erityisen hyvin harkittuna mieleen jäi viimeisenä esitetyn kappaleen jako, eli kuka hahmo laulaa mitkäkin sanat.

Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän lavastus on kohtuullisen yksinkertainen mutta hyvin toimiva. Ihmisvoimin kääntyvä pyörönäyttämö tuo lisää muuntuvuutta. Lavastuksessa/tarpeistossa aivan erityisesti pidin yksityiskohdissa esiin tuodusta konkreettisesta ajankuvasta; T-marketin mainos, elintarvikkeiden pakkaukset ym. Lavastuksen on suunnitellut Ville-Matti Laine, tarpeisto on työryhmän yhteistyötä.

Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän puvustuksen on suunnitellut Raija Niiniaho. Puvustus sopii hyvin ajankuvaan ja tapahtumapaikkaan. Puvustus myös osaltaan tukee osuvasti erilaisten roolihahmojen olemusta.

Kuva: Jiri Halttunen

Simpauttaja Teatteri Eurooppa Neljän sivuilla (linkki). Esityksiä 6. elokuuta saakka.

---