Mitä kuuluu Marja-Leena? (Mikkelin Teatteri)

Mikkelin Teatteri esittää Naisvuoren kesäteatterissa musiikkikomediaa Mitä kuuluu Marja-Leena?, jossa olennaisessa osassa on Gösta Sundqvistin Leevi and the Leavings -musiikki. Kappaleiden ympärille käsikirjoituksen ovat tehneet Mikko Kivinen ja Otto Kanerva. Myös ohjaus on Mikko Kivisen, koreografina on Elina Lähde. Naisvuori paikkana on minulle uusi kokemus; ihanan luonnonläheistä kesäteatteritunnelmaa.

Kuvassa vasemmalta Teijo Eloranta, Päivi Pylvänäinen, Kalle Pylvänäinen, Tarja Matilainen ja Marko Nurmi.
Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia

Laulavat näyttelijät tekevät hyvää työtä, ollen energisiä ja heittäytyviä. Vaihdot roolista toiseen sujuvat hyvin - roolihahmoista tehdään selkeitä ja toisistaan hyvin erottuvia. Päähenkilö Jouko Kinnusena nähdään Teijo Eloranta, jonka roolisuorituksessa on runsaasti kehollista komiikkaa. Hänen taisteluparinaan Keke Janusena Kalle Pylvänäinen edustaa hieman jäyhempää esiintymistä, vaikka aika velikulta onkin. Sen sijaan Marko Nurmi lukuisissa rooleissaan on hyvinkin letkeä, joustava - ja laulaa komeasti. Tarja Matilainen näyttelee monet roolinsa ilmeikkäästi ja myös hänen laulunsa on ilmeikästä ja herkkää. Päivi Pylvänäinen nousee aivan erityiseen kukoistukseen oopperallisessa lauluosaamisessaan, ja hänestä löytyy niin herkkyyttä kuin dramaattisuuttakin.

Musiikkinumerot on esitetty osaavasti. Lavalla näkyvillä on nelihenkinen bändi; Roope Kopperi, Juho Koskivirta, Aaron Koskelainen sekä Roni Haikala. Soitto rullaa hyvin. Osa kappaleista noudattelee alkuperäistä esitystapaa, osassa on mielenkiintoisia uusia ratkaisuja. Musiikin on sovittanut Tuomas Kesälä. Omia suosikkejani musiikkinumeroista olivat mm. naisten herkästi laulama Raparperitaivas, Amalia sekä koskettavasti esitetty Elämä ikkunan takana. Toisaalta esimerkiksi persoonallisesti sovitettu Unelmia ja toimistohommia sekä Pohjois-Karjala olivat myös merkillepantavia. Musiikkinumeroista ei yhtään heikkoa kohtaa löydy.

Marko Nurmi
Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia

Näytelmän juoni ja henkilöhahmot ovat melko kevytrakenteisia ja huumorin taso vaihtelee. Suurimman osan ajasta viihdyin hyvin, välillä nauroin aivan aidosti, välillä koin hienoista vaivautuneisuutta. Esimerkiksi naisiin tai erilaisuuteen suhtautumista ei aina käsitellä kovinkaan hienovaraisesti - mikä toisaalta sopii viime vuosituhannen ilmapiiriin, josta Sundqvistin sanoituksetkin kertovat. Komediallisuutta toteutetaan monipuolisesti eri tavoin; suoraan kerrotusta vitsistä dialogiin, kaurismäkeläiseen ilmaisuun ja sanattomaan komediaan saakka.

Näytelmän lavastuksen on suunnitellut Veli-Matti Itkonen. Lavastus on varsin simppeli hyvin selkeine väreineen ja muotoineen, mutta toimii joustavasti eri tilanteiden tapahtumapaikkoina. Anitta Tukiaisen suunnittelema puvustus on myös melko yksinkertainen mutta toimiva, ja on mukana yllätystäkin. Aivan erityisesti pidin 70-luvun nuorten pukeutumisen ajankuvasta.

Teijo Eloranta, Tarja Matilainen, Päivi Pylvänäinen ja Kalle Pylvänäinen.
Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia

Mitä kuuluu Marja-Leena? -näytelmän anti katsojalle riippuu osaltaan paljolti siitä, kuinka hyvin Leevi and the Leavingsin musiikki iskee. Tuotantoa ei toki tarvitse sen kummemmin tuntea ennalta. Esitys veti mukaansa koko ajan, turhia suvantoja ei ole. Yleisesti ottaen yleisö tuntui viihtyvän hyvin; naurua kuului tämän tästä ja paitsi musiikkinumeroille, myös joillekin kohtauksille annettiin kuuluvia väliaplodeja liki täydestä katsomosta.

Mitä kuuluu Marja-Leena? Mikkelin teatterin sivuilla (linkki). Esityksiä 30. heinäkuuta saakka.

---