Olohuone-klubi (ensi-ilta, 1/2)

Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä koettiin eilen Olohuone-klubin ensi-ilta. Kyseessä on esityskokonaisuus, johon teatterin omat näyttelijät ovat saaneet luoda kukin sellaista sisältöä kuin haluavat. Monimakuisen, herkullisen kattauksen tarjoilivat tällä kertaa Anneli Karppinen, Miko Helppi, Jussi-Petteri Peräinen ja Paavo Honkimäki. Valot on suunnitellut Jonna Rautala, visuaalinen suunnittelu on Jukka-Pekka Mikkosen tekemä.

Anneli Karppisen esiintyminen jakautui useampaan osaan. Hän esitti lyhyehköjä runoja, joista maalautui tuokiokuvia paikoista, ihmisistä, tunnelmista - jopa säästä. Mukana oli myös musiikkia Jussi-Petteri Peräisen soittaessa haitaria. Karppinen sai taitavasti otettua yleisönsä läsnäolollaan ja eläytymisellään, aitoudellaan ja karismallaan.

Anneli Karppinen.
Kuva: Juulia Puurunen

Jussi-Petteri Peräisen osion nimi on Yksityiskohta matkalta supermarkettiin. Tekstin on kirjoittanut Sam Pink. Peräinen esitti taustanauhan kanssa humoristista mimiikkaa. Hän eläytyi rooliinsa pidäkkeettömästi ja kainostelematta. Meno oli ajoittain varsin absurdia - ihastuttavan äimistyttävää. Kyllä päällisin puolin tavallisesta, arkipäiväisestä asiasta voi saada paljon irti kun osaa ja uskaltaa lähteä irrottelemaan!

Jussi-Petteri Peräinen.
Kuva: Juulia Puurunen

Mikko Helppi esitti kaksi tanssiteosta, joiden nimet ovat Let's Get Physical in North Karelia sekä I Feel the Sprinklers Coming. Laulut - Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjala sekä Zen Cafén Piha ilman sadettajaa - Helppi esitti playbackinä YouTube-artisti eliasdf:n tekeminä mash-up - versioina. Helppi kuvitti lauluja tanssillaan osin varsin "yksi yhteen", osin viitteellisemmin. Tanssi oli vapautunutta, jossain määrin seksuaalisesti latautunutta, heittäytyvää ja riemullista. Helpin esiintymisasu oli varsin räyhäkäs ja takuulla erottuva - sen on suunnitellut Enni Tulla.

Miko Helppi.
Kuva: Juulia Puurunen

Illan viimeisenä esityksenä kuultiin, kuinka Paavo Honkimäki kertoi koskettavasti ja rehellisesti omasta elämänkokemuksestaan, millaista on päästä traumaattisen tapahtuman jälkeen takaisin jaloilleen sekä henkisesti että fyysisesti. Esityksen nimi on kuvaavasti En mä tästä masennu. Tässä "live-äänikirjassa" - kuten Honkimäki esitystään itse nimitti - on hieno tarina, mutta sitäkin tärkeämmäksi nousi kerronta. Vilpittömyys ja avoimuus, joilla Honkimäki eli uudelleen tapahtumia, oivalluksia ja keskusteluja, oli elävää ja herkkää. Myös fyysinen eläytyminen oli tarkkaa. Tämä kaikki liikutti sekä yleisöä että kertojaa itseään. Hengitimme samaan tahtiin; välillä naurahdellen, ajoittain suosiota osoittaen, toisinaan hiirenhiljaa - ja veikkaan että useampikin silmäkulma kostui. Periaatteessa rankasta aiheesta huolimatta tunnelma oli ennen kaikkea lämmin ja - kuten Honkimäki korosti - kiitollinen. Hän oli kiitollinen kokemastaan, me yleisössä kiitollisia siitä, että saimme myötäelää hänen kokemuksiaan.

Paavo Honkimäki.
Kuva: Juulia Puurunen

Kaikissa esityksissä suuri visuaalinen tekijä oli Jonna Rautalan suunnittelema valaistus, joka eli hienosti esitysten mukana luoden ja vahvistaen tunnelmia. Tilanteen mukaan rauhallisena, levottomana, kirkkaana, hämäränä... Tunnelmallinen yksityiskohta olivat myös himmeät valaisimet, joilla katsomoa rajattiin lähemmäs lavaa.

Olohuone-klubi oli hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus tekemistä ja tunnelmia laidasta laitaan, monenlaista nähtävää ja kuultavaa, iloa, äimistystä ja liikutusta.

Miko Helppi.
Kuva: Juulia Puurunen

Esiintyjien omat kommentit esityksistään aiemmassa Olohuone-klubi -jutussa (linkki).

Olohuone-klubia esitetään enää vain yhden kerran, ensi viikon tiistaina 21.3. klo 19.30. Klubi teatterin sivuilla (linkki).

---