Vanhoja poikia

Kaksi viikkoa sitten Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähtiin vierailuesitys Vanhoja poikia - tai itseasiassa kaksi esitystä, joista kumpikin oli loppuunmyyty.

Esko Roine, Puntti Valtonen, Taneli Mäkelä ja Tuomas Uusitalo.
Kuva: Kari Sunnari

Kyseessä oli musiikkipainotteinen komediallinen esitys, jonka pääelementtinä olivat Juha Vainion kappaleet. Kappaleiden ympärille, niitä toisiinsa sitomaan oli kirjoitettu näytelmäteksti. Käsikirjoituksen olivat laatineet Tommi Auvinen ja Seija Holma. Esityksen oli ohjannut Tommi Auvinen. Lavalla nähtiin aimo annos osaamista ja karismaa; rooleissa Esko Roine, Taneli Mäkelä, Tuomas Uusitalo sekä Puntti Valtonen. Heitä säesti Kiharakolmio-yhtye, jossa esiintyivät kapellimestarina ja haitaristina Antti Paalanen, mandoliinissa Heikki Korkeakoski, kontrabassossa Juhani Lautamaja sekä viulussa Kyösti Järvelä.

Tuomas Uusitalo ja Antti Paalanen.
Kuva: Kari Sunnari

Kokeneiden konkareiden esiintymistä oli ilo katsoa. Heidän läsnäolonsa oli omaa luokkaansa; miten tunnelmia luodaan pienellä katseella, äännähdyksellä, ilmeellä, asennon vaihdolla. Aivan erityisesti Esko Roine ja Taneli Mäkelä olivat niin luontevia, että voisi unohtaa heidän näyttelevän. Toisaalta välillä lavalla heittäydyttiin myös täysin erilaiseen rooliin, kuten naiskonduktööriksi tai matkarakastajaksi.

Kuva: Kari Sunnari

Esityksen näytelmällisen osuuden juoni oli melko kevyt; miesporukka kokoontuu saareen ja tekee mielikuvitusmatkan. Tässä tapauksessa juonella ei niin valtavan suurta merkitystä kuitenkaan ollut - äijälähtökohdista kumpuava, hyvin Junnu Vainio -henkinen huumori upposi selvästi yleisöön ja isoimmassa osassa oli musiikki. Tarinassa ja lauluissa muistellaan mennyttä elämää, pohditaan menetettyjä mahdollisuuksia, mietitään nykyistä ja tulevaa. Niin elämässä kuin esityksessäkin vaihtelivat kirkkaammat ja tummemmat sävyt, seesteisyys, riehakkuus ja haikeus. Välillä kosketettiin elämän syvempiäkin kipupisteitä - kuten yksinäisyyttä - joskus vakavasti, joskus huumorin kautta.

Etualalla Esko Roine, takana Taneli Mäkelä ja Tuomas Uusitalo.
Kuva: Kari Sunnari

Koskettavia hetkiä ja kylmiä väreitä tarjoilivat mm. kappaleet Vanhoja poikia viiksekkäitä, Kotkan poikii ilman siipii, Mun sydämeni tänne jää sekä Albatrossi. Esiintyjien äänessä ja olemuksessa oli sellaista elämänkokemusta ja taitoa, että joka sanaan oli helppo uskoa.

Etualalla Esko Roine.
Kuva: Kari Sunnari

Riehakkaampaa puolta edustivat esimerkiksi sellaiset kappaleet kuin Juhannustanssit, Matkarakastaja, Varsinaiset seiväsmatkat, Kauhea kankkunen, Soita mulle Sorpas sekä Yleisessä saunassa. Moniin näihin liittyi myös koreografia, jonka oli tehnyt Jouni Prittinen. Koreografia oli sovitettu siihen nähden, että esiintyjät ovat kuitenkin ensisijaisesti laulajia, eivät sellaisia tanssijoita joilla askel viuhuu ja jalka nousee korkealle.

Kuva: Kari Sunnari

Kiharakolmio-yhtye soi monipuolisen hienosti niin hitaasta ja haikeasta tunnelmasta riehakkaampaankin menoon. Pidin myös siitä, että he pääsivät avaamaan toisen puoliajan instrumentaalikappaleella.

Kiharakolmio-yhtye.
Kuva: Kari Sunnari

Encorena kuultiin "pakollinen" - eli selvästi monen odottama ja toivoma - Käyn ahon laitaa, johon yleisö yhtyi innokkaasti taputtaen ja laulaen mukana, kun esiintyjät siihen kannustivat.

Kaiken kaikkiaan Vanhoja poikia oli selvästi ammattitaidolla tehty hyvän mielen tapahtuma. Yleisö tuntui viihtyvän oikein mainiosti; nauroi, antoi väliaplodeja, taputti kappaleissa mukana - ja lopussa annettiin seisoma-aplodit. Seuranani ollut ikääntyvä äitinikin totesi, että oli niin ihana kuulla sellaisia kappaleita, jotka ovat tuttuja jo pitkältä ajalta - ja vielä kun esiintyjät ovat niin karismaattisia ja taitavia.

Taneli Mäkelä, Tuomas Uusitalo, Esko Roine ja Puntti Valtonen.
Kuva: Kari Sunnari

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)