Eturivin kuningattaren blogi

Tampereen Työväen Teatteri esittää Eino Salmelaisen näyttämöllään näytelmää Kummitusjuttuja Tampereelta. Sen on käsikirjoittanut Juho Gröndahl, dramaturgina toiminut Hanna Suutela ja ohjannut Esa-Matti Smolander. Janne Kallioniemi ja Teija Auvinen. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri Näytelmä on rakenteeltaan jaksottainen; sehän on kummitusjuttujen kertomista. Kaksi valomestaria on töissä Eino Salmelaisen näyttämöllä vielä puolen yön aikaan ja kertoo juttuja toisilleen. Kehystarinan kummitusjutut heräävät eloon pienoisnäytelminä, kiehtovina pätkinä. Paloittaisesta rakenteesta huolimatta Smolanderin ohjaus saa kokonaisuuden pysymään hyvin kasassa. Kehyskertomus ja kummitusjutut vaihtelevat notkeasti ja kokonaisuus rullaa sujuvasti eteenpäin. Kuvassa Eriikka Väliahde ja Pentti Helin. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri Lavalla nähdään näyttelijät Pentti Helin, Eriikka Väliahde, Samuli Muje, Teija Auvinen, Janne Kallioniemi sekä Hiski Vihertörmä. He kaikki

Tampereen Työväen Teatteri esittää suurella näyttämöllään hittimusikaalia School of Rock, jonka on säveltänyt musikaalisäveltäjäguru Andrew Lloyd Webber. Sen on käsikirjoittanut Julian Fellowes, laulujen sanat Glenn Slater, ja se perustuu Mike Whiten käsikirjoittamaan samannimiseen elokuvaan. Suomennoksen on tehnyt Hanna Kaila. Työvikselle School of Rockin on ohjannut musikaaliguru Samuel Harjanne. Kuten odottaa voi, ohjaus on Harjanteella loistavasti hyppysissä. Tarina etenee hyvällä rytmillä, niin isot kuin pienemmätkin kohtaukset toimivat tyylikkäästi ja henkilöohjaus niin aikuisten kuin lasten osalta on kohdillaan. Kokonaisuus on kertakaikkisen varmaa laatutyötä. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri School of Rock -musikaalin näkyvin piirre ja kantavin voima ovat lapsiesiintyjät sekä aikuispääroolissa Dewey Finninä nähtävä Jaakko Wuolijoki. Tämä on heidän show'nsa - muutkin aikuisnäyttelijät ovat ilman muuta tarpeellisia, mutta jäävät auttamatta tämän porukan s

Jyväskylän kaupunginteatteri esittää Paviljongilla Ahti-näyttämöllään näytelmää Voitto kotiin. Sen on käsikirjoittanut Oliver Bukowski, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen ja Jyväskylään ohjannut Satu Säävälä. Lavalla nähdään Paavo Honkimäki ja Anneli Karppinen. Anneli Karppinen ja Paavo Honkimäki. Kuva: Jiri Halttunen Säävälän ohjaus katsoo ihmistä sekä ihmettelevällä, ymmärtävällä että huvittuneella katseella, arvottamatta kuitenkaan liikaa mihinkään suuntaan. Ihminen on myös typerästikäyttäytyvä, luotaantyöntävä, kenties säälittäväkin räpistellessaan haaveidensa ja onnettomien ideoidensa kanssa. Paavo Honkimäki ja Anneli Karppinen esittävät pitkään yhdessä ollutta pariskuntaa, jonka elämä ei suinkaan kulje siellä kadun aurinkoisella puolella. Paljolti kyse on kuitenkin miehen ja naisen omista valinnoista - ja alkoholin maistuvuudesta. Pariskuntana he eivät muista tai välitä arvostaa toisiaan, mutta eivät silti osaa tai koe tarpeelliseksi erkaantuakaan. Kielenkäyttö on usein karkea

Jyväskylän kaupunginteatterin Aune-näyttämöllä sai lokakuun viimeisenä päivänä kantaesitysensi-iltansa näytelmä Laura. Se on Pasi Lampelan käsikirjoittama ja ohjaama, tehty Jyväskylän kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistyönä - tekijöitä on kummastakin teatterista sekä näyttelijöissä että muussa työryhmässä. Kansallisteatterissa Laura nähdään kevätkaudella 2025 helmikuusta alkaen. Esa-Matti Long ja Piia Mannisenmäki. Kuva: Jiri Halttunen Väkevä draama on henkilöhahmoineen, tapahtumineen ja henkilöiden välisine suhteineen realistinen, joskin tietysti dramatisoitu. Tekstissä kukkii sekä huumoria että aforisminomaisia lausahduksia. Huumori toimii hyvin, ei ole alleviivattua, ja upposi yleisöön joka naurahteli ilahtuneesti. Paljon on tietysti myös vakavaa, painavaa, osin kipeääkin asiaa. Lampelan ohjaus on tiivis ja kulkee hyvässä rytmissä. Tapahtumat ottavat aikansa mutta etenevät kuitenkin reippaasti. Hannu Lintukoski. Kuva: Jiri Halttunen Kaikki näyttelijät tekevä

Helsingin Kaupunginteatteri esittää Astrid Lindgrenin klassikkosatuun Veljeni Leijonamieli perustuvaa samanimistä musiikkinäytelmää. Lindgrenin tekstin on dramatisoinut Alexander Mørk-Eidem sekä suomentanut, sovittanut ja laulutekstit tehnyt Rasmus Arikka. Helsingin kaupunginteatterille näytelmän on ohjannut Jakob Höglund. Mikko Kauppila ja Alexander Wendelin. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Kuten alkuperäinen tarinakin, näytelmä jakaantuu erilaisiin jaksoihin. Alun traagiset tapahtumat ja sairaalakuvaus ovat suorastaan runollisen kauniita. Myöhemmin eri paikkoja kuvataan tuoden esiin kunkin paikan ilmapiiriä ja tunnelmaa monin keinoin. Tengilin joukkoja. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Näytelmässä on paljon voimakkaita, koskettavia teemoja kuten ystävyys, rakkaus, luottamus, yhteisöllisyys ja rohkeus. Kuten Lindgrenin tyyliin sopii, näitä ei liiaksi alleviivata vaan ne kuuluvat luontevasti tarinaan. Toisaalta yhtä luontevina mukana on hyvin painavia teemoja kuten sairaus, kuolema, alist

Helsingin kaupunginteatteri esittää huippusuosittua musikaalia Moulin Rouge. Sen on käsikirjoittanut John Logan ja se perustuu vuonna 2001 ilmestyneeseen samannimiseen elokuvaan, jonka puolestaan käsikirjoittivat Baz Luhrmann ja Craig Pearce. Helsinkiin musikaalin on ohjannut Anders Albien. Albienin ohjaus on eloisa, ja vaikka sopivassa kohdin rauhoitutaankin, koko ajan tapahtuu ja musikaalin jännite pysyy yllä. Esitys on vaihteleva suurista, räyhäkkäistä musikaalinumeroista intiimiin, herkkään tunnelmointiin, ilahduttavaa huumoria unohtamatta. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Etenkin joukkokohtauksissa lavalla tapahtuu paljon ja nähtävää on enemmän kuin kerralla ehtii nähdä. Kannattaa myös tulla hyvissä ajoin teatteriin ja omalle paikalle saliin, sillä lavalla ja katsomon sivuissa alkaa olla näkemistä hyvinkin pian sen jälkeen, kun ovet katsomoon on avattu - ennen kuin esitys varsinaisesti alkaa Päähenkilöhahmot rakentuvat kokonaisiksi tarinan edetessä; katsojalle selviää heidän elä

On näytelmiä, joista on helppo kirjoittaa. Sitten on niitä, joista syystä tai toisesta on vaikeaa tuottaa kokonaista blogijuttuja. Ja joskus harvoin näitä, joista tekisi mieleni vain julistaa Sir Elwoodin Hiljaisten Värien sanoin: "mä en mistään sulle mitään aio kirjoittaa, sun täytyy itse tulla katsomaan". Mutta se ei blogin lukijoita oikein palvelisi, joten kirjoitan kuitenkin. (Siitä en kerro, mistä olen valalla vannonut asioiden pysyvän teatterin seinien sisällä.) Suosittelen silti jo tässä vaiheessa, että älkää minun arvioni varaan jääkö, menkää ja nähkää ihan itse! Kansallisteatteri esittää siis näytelmää Jäniksen vuosi. Näytelmä pohjautuu Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin, ja sen on ohjannut Kristian Smeds. Käsikirjoittajaa ei käsiohjelmassa mainita. Paasilinnan romaanin pohjalta tehdyn elokuvan olen nähnyt joskus kauan sitten - tarinassa on samanlaisuutta siteeksi, mutta tämä on todellakin ihan oma teoksensa. Tommi Korpela ja Marja Salo. Kuva: Stefan Bremer