School of Rock (Tampereen Työväen Teatteri)

Tampereen Työväen Teatteri esittää suurella näyttämöllään hittimusikaalia School of Rock, jonka on säveltänyt musikaalisäveltäjäguru Andrew Lloyd Webber. Sen on käsikirjoittanut Julian Fellowes, laulujen sanat Glenn Slater, ja se perustuu Mike Whiten käsikirjoittamaan samannimiseen elokuvaan. Suomennoksen on tehnyt Hanna Kaila. Työvikselle School of Rockin on ohjannut musikaaliguru Samuel Harjanne.

Kuten odottaa voi, ohjaus on Harjanteella loistavasti hyppysissä. Tarina etenee hyvällä rytmillä, niin isot kuin pienemmätkin kohtaukset toimivat tyylikkäästi ja henkilöohjaus niin aikuisten kuin lasten osalta on kohdillaan. Kokonaisuus on kertakaikkisen varmaa laatutyötä.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

School of Rock -musikaalin näkyvin piirre ja kantavin voima ovat lapsiesiintyjät sekä aikuispääroolissa Dewey Finninä nähtävä Jaakko Wuolijoki. Tämä on heidän show'nsa - muutkin aikuisnäyttelijät ovat ilman muuta tarpeellisia, mutta jäävät auttamatta tämän porukan sivuun.

Ja ne lapset! Täysillä heittäytyviä, taitavia, mikä valtava energia ja esiintymisen ilo! Jos ihan kaikki repliikit eivät täysin sataprosenttisen luontevasti tule, sillä ei ole kokonaisuudessa mitään väliä. Lapset eläytyvät kaikkiin eri tunnetiloihin, uskaltavat antaa mennä, soittavat ja laulavat todella osaavasti. Porukasta löytyy myös osuvaa komediantajua. Ryhmädynamiikka on todella kohdallaan.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Yhtä lailla Wuolijoki on roolissaan uskottava ja energinen. Hänellä on loistava kemia lasten kanssa. Wuolijoki tekee hienosti kuvan ihmisestä, joka toisaalta on virallisesti ottaen aikuinen, mutta toisaalta ei anna sen häiritä tai rajoittaa itseään. Wuolijoen Dewey Finn innostuu ja riehantuu siinä missä lapsetkin, ja vaikka Finn aluksi suhtautuu lapsiin hieman vähätellen, hän ja lapset ovat pian tasavertaisia - tämän muutoksenkin Wuolijoki tekee selkeästi. Wuolijoki myös soittaa, laulaa ja liikkuu juuri niin hyvin kuin rooliin kuuluu.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Anne-Mari Alaspää rehtori Rosalie Mullinsin roolissa on ilahduttavan tiukkis sortumatta liialliseen karrikointiin - joskin toki hänkin osaa antaa mennä. Hänen Yön kuningattaren aariansa on uljasta kuultavaa.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Juha-Matti Koskela Ned Schneeblynä ja Pihla Pohjolainen Pattyna ovat toimiva pariskunta, kuvastaen hienosti keskinäisiä valta- ja käskytyskuvioita sekä kummankin oman tahdon voimakkuuden merkitystä.

Ylipäätään koko esiintyjäkaarti tekee hyvää työtä eläytyen ja heittäytyen eri rooleihinsa. No Vacancy -bändi esittää pidäkkeettä kaikki hupaisat genrensä elkeet. Vanhemmat osuvasti toisaalta hössöttävät, toisaalta ovat kuuroja lapsilleen. Opettajat turvautuvat kahvihuoneeseen ja muodostavat ilahduttavan ryhmän kaikessa tärkeilyssään.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Andrew Lloyd Webberin säveltämä musiikki soi riehakkaasti ja innokkaasti, tarvittaessa myös hyvin kurinalaisesti ja hillitysti. Musiikkikattaushan ei ole pelkkää rokkia. Esiintyessään lapset soittavat musiikin itse, muuten siitä huolehtii näkymättömissä oleva livebändi - molemmat toteutukset soivat muhkeasti. Kapellimestarina musikaalissa toimivat Tony Sikström sekä Kalle Ruusukallio.

Jari Saarelaisen suunnittelemat koreografiat ovat toimivia ja näyttäviä, sopivan täsmällisiä mutta eivät liian hiottuja, jotta myös vapaalle rokkaamiselle jää tilaa. Eihän rokkiin muodostelmassa eläydytä. No Vacancyn osalta koreografiat ovat suorastaan humoristisia.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Lavastuksen suunnittelu on Peter Ahlqvistin käsialaa. Lavastus on näyttävä, yksityiskohtainen ja tarjoaa kaikki tarvittavat, hienosti muuntuvat, erilaiset tapahtumapaikat. Pyörölava on olennainen osa lavastuksen kätevää muuntuvuutta. Lavanäkymään kuuluu olennaisesti Eero Auvisen suunnittelema valaistus, joka etenkin lopussa pääsee todella näyttävästi valloilleen. Kalle Nytorpin suunnittelema äänimaailma toimii hyvin läpi koko ääniltään varsin vaihtelevan esityksen.

Puvustuksesta on vastannut Pirjo Liiri-Majava, kampauksista ja naamioinnista Emmi Puukka. Puvustus on paljolti realistista, mutta rokkiin liittyen siinä on päästy villittelemään iloisesti. Sama koskee kampauksia ja maskeerauksia. Hahmojen ulkoiset kokonaisuudet ovat oikein onnistuneita.

Esityksen lopussa oli aitoa ison rokkikeikan tunnelmaa. Yleisö seisoi, taputti rytmissä ja ulvahteli kannustustaan. Innostus oli käsinkosketeltavaa.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Kaiken kaikkiaan School of Rock on hyvin viihdyttävä ja hauska. Komediaa syntyy sekä sanallisesti että sanattomasti. Hupia ja oivaltamisen iloa toivat osaltaan myös tekstissä näppärästi käytetyt suomenkielisten tuttujen laulujen säkeet.

Kaiken rokkaamisen ja viihdyttävyyden ohella musikaalilla on myös selkeä sanoma siitä, miten toiset ihmiset - tässä tapauksessa erityisesti lapset - tulisi huomioida omina itsenään, sellaisina kuin he ovat, ei sellaisena kuin heidän haluaisi olevan. Jokaisella on omat haaveensa, eikä heidän tehtävänsä ole toteuttaa muiden haaveita, esimerkiksi jotta vanhemmat pääsivät elämään lastensa kautta omia toteutumattomia unelmiaan. Toisaalta aikuisenakaan elämän ei pitäisi olla liian säänneltyä, vaan siinä tulisi olla aikaa ja tilaisuus myös rentoon irrotteluun ja itsensä toteuttamiseen. Jos jokin asia tuntuu omalta, ei siitä tarvitse luopua siksi, että on jonkin tietyn ikäinen.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Seuranani ollut parisuhdemies hehkutti School of Rockia kovasti. Hänen ensimmäinen kommenttinsa oli "Nämä hattivatit on ihan ylivoimaisia!" Hän kehui, miten "koko esitys on ihan über, siinä ei ole mitään löysäilyä, liikkeessä on hienon näköistä kuinka ryhmä aina tiivistyy ja hajoaa." Pyörölava, lavasteiden muuttuminen ja käyttö tekivät häneen myös vaikutuksen. Lopuksi hän totesi, että hyvä tarina on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

School of Rockin liput myyvät hyvin, enkä todellakaan ihmettele! Tämä kannattaa ilman muuta nähdä, ja sitä varten kannattaa viuhtoa vikkelästi kuin rumpalin kapulat ostamaan lippuja, ettei jää ilman. Myös kevään 2025 liput ovat myynnissä. Musikaali Tampereen Työväen Teatterin sivuilla (linkki).

---