Laura (ensi-ilta)

Jyväskylän kaupunginteatterin Aune-näyttämöllä sai lokakuun viimeisenä päivänä kantaesitysensi-iltansa näytelmä Laura. Se on Pasi Lampelan käsikirjoittama ja ohjaama, tehty Jyväskylän kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistyönä - tekijöitä on kummastakin teatterista sekä näyttelijöissä että muussa työryhmässä. Kansallisteatterissa Laura nähdään kevätkaudella 2025 helmikuusta alkaen.

Esa-Matti Long ja Piia Mannisenmäki.
Kuva: Jiri Halttunen

Väkevä draama on henkilöhahmoineen, tapahtumineen ja henkilöiden välisine suhteineen realistinen, joskin tietysti dramatisoitu. Tekstissä kukkii sekä huumoria että aforisminomaisia lausahduksia. Huumori toimii hyvin, ei ole alleviivattua, ja upposi yleisöön joka naurahteli ilahtuneesti. Paljon on tietysti myös vakavaa, painavaa, osin kipeääkin asiaa.

Lampelan ohjaus on tiivis ja kulkee hyvässä rytmissä. Tapahtumat ottavat aikansa mutta etenevät kuitenkin reippaasti.

Hannu Lintukoski.
Kuva: Jiri Halttunen

Kaikki näyttelijät tekevät hyvin vahvaa tulkintaa. Kiihkoa syntyy monenlaisissa tilanteissa, joskus se on positiivista, joskus negatiivista. Intohimo eri yhteyksissä on sakeaa. Mukana on teemoja mm. rakkaudesta, pyrkyryydestä, ystävyydestä, petoksesta, yhteydestä, uskollisuudesta, uskottomuudesta, lojaliteetista, itsenäisyydestä sekä monenlaisten unelmien tavoittelusta.

Maria Kuusiluoma.
Kuva: Jiri Halttunen

Esa-Matti Long pyristelee Harrin roolissa kahden naisen välillä - ja samalla velvollisuudentunteen ja onnellisuudenkaipuun välillä. Long ilmentää myös työelämän paineiden taakkaa. Piia Mannisenmäki tekee vahvan roolin Reettana, joka saa syvän haavan sieluunsa mutta pyrkii silti ponnistamaan eteenpäin. Maria Kuusiluoma Lauran roolissa luo onnistuneen kuvan sensuellista, vapaata elämää viettävästä naisesta. Hannu Lintukoski tekee roolin Kaitsuna, henkisesti (ja fyysisesti) vahvana miehenä, josta kuitenkin tarvittaessa lähtee ääntäkin. Tietyissä kohtauksissa Lintukosken läsnäolo puhuu selkeästi vaikka hänen hahmonsa on puhumatta. Jukka-Pekka Mikkosen Mähönen jää muita hahmoja etäisemmäksi, mutta piirtää nopean, selkeän kuvan omanlaisestaan ihmistyypistä. Kaikki näyttelijät ovat rooleissaan hyvin uskottavia ja heittäytyvät pidäkkeettömästi.

Esa-Matti Long ja Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Jiri Halttunen

Tellervo Syrjäkarin suunnittelema puvustus on realistinen. Pidin kovasti siitä, miten etenkin naisten vaatteet noudattavat kumpaakin roolihenkilöä kuvastavaa väri-, tyyli ja materiaalilinjaa. Myös miesten asut kuvastavat kantajiaan. Puvustuksessa myös räväytetään kun on sen aika.

Juuso Voltin suunnittelema äänimaailma ja sävellykset luovat ja sävyttävät tunnelmia. Äänisuunnittelu myös naulaa kohtausten vaihdot selkeästi esiin.

Juha Varis (videolla) ja Esa-Matti Long.
Kuva: Jiri Halttunen

Markus Tsokkisen suunnittelema lavastus on minimalistinen; muutama eri taso ja keskellä pöytä tuoleineen. Japo Granlundin suunnittelema valaistus ja Ville Virtasen videosuunnittelu sävyttävät ja syventävät lavan näkymiä ja tapahtumia.

Ensi-iltayleisö palkitsi esityksen innokkailla loppuaplodeilla. Myös somessa on jo näkynyt kiittäviä kommentteja.

Esa-Matti Long ja Maria Kuusiluoma.
Kuva: Jiri Halttunen

Laura-näytelmä löytyy kummankin teatterin sivuilta; Jyväskylän kaupunginteatterin (linkki) sekä Kansallisteatterin (linkki). Molemmissa liput ovat myynnissä myös keväälle 2025.

Piia Mannisenmäki.
Kuva: Jiri Halttunen

Ps. Kotimaiset kantaesitykset eivät synny tyhjästä, vaan jos suomalaista kulttuuria halutaan vastakin teattereissa nähtävän, kulttuuri tarvitsee rahoituksensa. Mikäli haluat puolustaa kulttuurin rahoitusta, voit allekirjoittaa Sakset seis -adressin (linkki adressiin).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Vuonna 85 (Vantaan Näyttämö)

Evita (ensi-illat)