Hiuskarvan varassa (Tampereen Teatteri)

Tampereen Teatteri esittää Tuulensuun Palatsissa murhamysteerikomediaa Hiuskarvan varassa. Näytelmän on kirjoittanut Paul Pörtner. Tämän sovituksen ovat tehneet Mika Eirtovaara, Sakari Hokkanen ja työryhmä. Sovituksessa käytetty tukena Sonja Sorvolan tekemää raakasuomennosta. Hokkanen on myös näytelmän ohjaaja.

Se, että näytelmän on ohjannut juuri Sakari Hokkanen, oli minulle yksi selkeä vetovoimatekijä - tiedän entuudestaan, että Hokkasella on juuri sellainen kirkkaanterävä komediantaju, joka iskee myös minuun. Enkä todellakaan pettynyt!

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Hokkasen ohjaus on tiivis, tapahtumat rullaavat vauhdilla eteenpäin. Näytelmän erityislumo perustuu siihen, että se on yhdistelmä harjoiteltua esitystä sekä improvisaatiota. Ennalta harjoiteltu tarkkuus ja improvisaatio sulautuvat toisiinsa saumattomasti. Tekstiä on istutettu näppärästi Tampereelle monin tavoin, mutta ei mitenkään sisäpiiriläisesti niin, etteikö ulkopaikkakuntalainenkin osaisi nauraa jutuille.

Katsojan mielenkiinto, valppaus ja uteliaisuus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ei herpaannu hetkeksikään. Eikä riemu - tämä ei ole välttämättä hahhahnaurattaja vaan ennemmin tuottaa jatkuvasti virkeää iloa. Katsojien osallistaminen pitää yleisön ihan erityisellä tavalla otteessaan.

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Kaikki näyttelijät tekevät kerrassaan taitavaa työtä. Risto Korhonen antiikkikauppiaan roolissa on komedianäyttelijänä lyömätön, yhtä aikaa tarkkaan harkittu ja hetkessä elävä, verrattoman ilmeikäs niin kasvoiltaan kuin koko olemukseltaan. Arttu Ratinen ja Lasse Viitamäki muodostavat toimivan työparin poliiseina. Etenkin Ratiselle lankeaa tässä suuri tehtävä saada näytelmä etenemään samalla, kun hakee syötteitä yleisöltä - tämä toimii sujuvasti, suvantoja ei synny. Ville Majamaa tekee oivallista työtä nallekarhumaisena mutta kiivastikin tulistuvana kampaussalongin omistajana. Elina Rintala luo eläväisen kuvan iloisen naisellisesta kampaajasta, josta löytyy myös särmää. Eeva Hakulinen esittää onnistuneesti arvonsa tuntevaa hienostorouvaa, joka kuitenkin heittäytyy mukaan kaikenlaisiin tilanteisiin.

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Hiuskarvan varassa on varmasti vaativa työ näyttelijöille. Näytelmä on toisaalta tarkasti ohjattu farssimaisine piirteineen, jotka vaativat tiukkaa ajoitusta. Toisaalta näytelmä taas on improvisaation juhlaa - silloin näyttelijöiden tulee elää hetkessä sen mukaan, miten tilanne kehittyy ja millaisia syötteitä yleisö antaa. Tämä yhdistelmä vaatii monenlaista taitoa - roolissa täytyy pysyä vaikka mitä tapahtuisi ja pystyä pitämään homma kasassa, vastattava mihin tahansa mitä yleisöstä eteen heitetään.

Kuusikon yhteistyö toimii tarkasti kuin kellokoneisto myös improssa. Katsoja ei voi tietää, kuinka pitkälle erilaisia skenaarioita on mietitty etukäteen, mutta sillähän ei ole väliä, kun homma toimii näin varmasti ja säröttömästi - juuri kuten on tarkoituskin.

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Maarit Kalmakurjen suunnittelema yksityiskohtainen lavastus tarjoaa yhden viimeistellyn, muuttumattoman huoneen tapahtumien paikaksi. Valoilla, jotka on suunnitellut Raimo Salmi, tilaan luodaan tunnelmaa ja dramaattisuutta kuin kilpailuohjelmissa konsanaan. Samoin toimii Hannu Hauta-ahon suunnittelema ääniraita, joka toki sisältää myös mm. tarpeelliset musiikkipätkät. Puvustus, joka sekin on Kalmakurjen suunnittelema, tuo eri hahmoihin ulkoisia merkkejä heidän asemastaan, ilakoi mutta on varsin realistinen - samoin kuin Johanna Vänttisen suunnittelemat kampaukset ja maskeeraukset.

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Seuranani ollut parisuhdemies sanoi, että tämä oli hänelle tämän vuoden näytelmistä jaetulla ykkössijalla! (Ai mikäkö se toinen oli? Kansallisteatterin esittämä Jäniksen vuosi.) Olimme ehdottoman samaa mieltä siitä, että tämä olisi mielenkiintoista nähdä moneenkin kertaan; miten eri tavoin näytelmä kokonaisuudessaan kulkisi ja mihin se päätyisi.

Tämä todella kannattaa nähdä, kun haluaa sekä iloa, yllätyksellisyyttä että mukavaa jännitystä, irtautumista loskapimeästä, hilpeää ja samalla hyvin taitavaa teatteriviihdettä. Kerta kaikkiaan nautittava teos!

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Hiuskarvan varassa Tampereen Teatterin sivuilla (linkki).

JK. Suomenkielinen, huolella tehty teatteri on valtava ilo - eikö sinustakin? Hallituksen leikkaukset kulttuurin rahoitukseen uhkaavat rampauttaa pahoin myös teatteria. Sakset seis! - suuri kulttuuriadressi vastustaa näitä leikkauksia. Jos et vielä ole adressia allekirjoittanut mutta haluat osallistua, pääset sinne tästä (linkki). Pyydä mukaan myös kamut ja kaimat, suku ja seutu! Aikaa on 4.12. saakka.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Vuonna 85 (Vantaan Näyttämö)

Ensikorvallinen Bossladya