Tarinoiden lähde

Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijät Jukka-Pekka "Jukkis" Mikkonen ja Jussi-Petteri "Jupe" Peräinen sekä tekninen henkilö Kati Rolamo ovat tämän näytäntö- ja lukuvuoden aikana kiertäneet Jyväskylän seudun kouluilla Tarinoiden lähde -nimisen esityksen kanssa. Pääsin eräälle koululle seuraamaan esitystä ja jututtamaan tekijöitä.

Tarinoiden lähteen tarinaetsivät AL (Jukka-Pekka Mikkonen) ja EL (Jussi-Petteri Peräinen).

Mistä Tarinoiden lähteessä siis on kyse? Jukkis ja Jupe kertovat, että aiemmin kaupunginteatterilla on 11 vuoden ajan tarjottu kaupungin kakkosluokkalaisille koululaisille Leijonan osa -nimistä teatteriseikkailua, jossa lapset ovat päässeet tarinallisen kierrätyksen myötä tutustumaan teatteriin. Kun teatteri nyt on valmistautumassa remonttiin ja talo on sitten kahden vuoden ajan suljettuna, teatteriseikkailua ei ole voitu teatterin tiloissa enää järjestää. Se on kuitenkin ollut hyvin pidetty ja suosittu, joten teatteri mielellään halusi jatkaa jossain muodossa.

Jukkis sai sitten idean esityksestä, jonka kanssa kierretään kouluilla. Lähtökohtina olivat tarinallisuus ja seikkailu, johon lapset pääsevät osallistumaan ja jossa esitellään tarinan kertomista - eli teatteria. Jukkis halusi myös, että mukana on liikettä "jotta kenenkään ei tarvitse 45 minuuttia tönöttää paikallaan". Myös leikinomaisuus on tärkeää. Jukkis on itse suunnitellut lavasteen. Kaikki lavastuksessa ja puvustuksessa on kierrätettyä ja muokattua; ainoa sellaisenaan valmiina ollut elementti oli teltta, joka toimii aikakoneena. Kun idea esiteltiin, siihen kerääntyi nopeasti halukkaita tekijöitä, jotka loivat tätä kokonaisuutta oman työnsä ohessa. Valaistusmestari Jonna Rautala ilmoittautui vapaaehtoiseksi suunnittelemaan valoja ja puvustomestari Outi Kaltiokumpu pukuja. Jupen puvun pohjana on Hair-musikaalin akrobaatin asu. Verstas muokkasi ja kunnosti esityksessä tarvittavat sermit 80-luvun harjoitussermeistä. Kankaiset sivuseinät on tehty Lumikuningatar-näytelmän lavastekankaasta - sekä Jukkis itse että pukija-pukuhuoltaja Tiina Torro olivat leikkaamassa niitä. Jukkis kuvaakin, että tämä on hyvin talkoohengessä, eri osastojen joustavana yhteistyönä toteutettu kokonaisuus. "Mielestäni tämä on osoitus oman talomme intohimosta tehdä kaikkensa esityksien eteen. Lasten esitykset ovat kaikille meille hyvin tärkeitä."

"Mä halusin että laitetaan sikäli isolleen, että ei mennä luokkaan kertomaan mitä on teatteri, vaan sukelletaan toiseen maailmaan!" Jukkis kertoo. Hän sanoo myös, että esityksen haluttiin olevan hyvännäköinen, ja se on; siinä on tosiaan huolella suunniteltu ja valmistettu puvustus, lavastus, valaistus, videoita ja "kaikenlaisia kränkshärveleitä." Kolmen hengen ryhmä kuljettaa siis koko lavastusta ja muuta tarpeistoa mukanaan ja pystyttää sen kunkin koulun juhlasaliin.

Tätä haastattelua tehdessäni työryhmä on kiertueen 22. koululla; syksyllä on käyty yhdeksässä, nyt keväällä kouluja on yhteensä 15. Kyseessä ovat siis Jyväskylän kaupungin koulut ja niiden kakkosluokkalaiset. Osassa kouluja esityspäiviä yhdistellään niin, että tuodaan lapsia myös jostain toisesta koulusta osallistumaan. Kussakin koulussa on useita esityskertoja per päivä; ryhmä kerrallaan. Esityspaikoiksi on valittu ne koulut, joissa on isot liikuntasalit.

Palaute esityksestä on ollut järjestään positiivista. Jupe toteaa "tosi hyvin otettu vastaan!" Opettajat ovat kiitelleet ja oppilaat ovat tykänneet nimenomaan siitä, että pääsevät osallistumaan.

Esityspäivä alkaa siitä, että aamulla kolmikko kokoontuu klo 7.15 teatterille. Tarkistetaan, että kaikki tavarat ovat mukana ja lähdetään koululle. Puretaan tavarat autosta, mihin menee reilusta vartista vajaaseen puoleen tuntiin - tämä riippuu siitä, millaiset roudausmahdollisuudet kullakin koululla on. Lavastuksen pystyttämiseen valoineen ja tarpeistoineen menee noin tunti ja ensimmäinen esitys alkaa klo 9.30. Esityksiä on päivässä kolme tai neljä. Välissä on yksi vähän pitempi tauko, jotta työryhmä ehtii syödäkin jotain - yleensä eväitä, kertaalleen koululta oli mahdollisuus ostaa lounas. Päivän esitysten jälkeen koko homma puretaan, pakataan autoon ja ajetaan teatterille. Yleensä työpäivä päättyy kolmen maissa. Tällaisia esityspäiviä on yhdestä kolmeen viikossa.

Näyttelijät ovat myös mukana teatterilla esitettävissä näytelmissä; molemmat Hiljaisessa ilossa, Jupe myös Evitassa. Lisäksi työsarkana on syksyn ensi-iltojen tekstien opettelu - niitähän harjoitellaan jo nyt keväällä. Syksyllä Jupe nähdään musikaalissa Bosslady ja Jukkis näytelmässä Laura.

Eihän reissutyössä kommelluksiltakaan ole vältytty. Yhtenä päivänä kolmikon piti mennä Jyskän koululle; heille oli ilmoitettu "Jyskä, Tammirinne". Työryhmä oli sitten karauttanut Tammirinteen koululle ja alkanut jo purkaa pakusta tavaraa, kunnes joku oli alkanut ihmetellä, miten näin pienessä koulussa voi olla neljä rinnakkaista kakkosluokkaa. Siinä vaiheessa he olivat oivaltaneet olevansa väärällä koululla, painelleet kiireesti Jyskän koululle - ja saaneet kaiken valmiiksi minuuttia ennen kuin esityksen piti alkaa!

Esityksen lopussa osallistuneille jaetaan rintanapit. Norssille mentäessä huomattiin vasta paikan päällä, että nappeja ei olekaan tarpeeksi mukana. Jupe kertoo, että Jukkis ja Kati jäivät kasaamaan lavasteita ja hän lähti käymään teatterilla - tajutakseen teatterin ovella, että hänellä ei olekaan talon avaimia mukana. Verstaan kautta hän pääsi sisälle ja totesi, että merkkejä ei myöskään ole valmiina. Niinpä hän nappasi merkintekokoneen ja -tarpeet mukaan, ja esityksen alkuvaiheessa, jolloin teknistä henkilöä ei vielä tarvita, Kati teki merkkejä. "Siitäkin selvittiin oikein hyvin!" Kiertue-elämä opettaa.

Itse esityksessä ei ole kuitenkaan tullut kömmähdyksiä; siinä on paljon improvisaation varaa, joten jos lapsiltakin tulee hauskoja juttuja ja ideoita, ne voi joustavasti sisällyttää esitykseen. Jukkis kehuukin, että "lapset ovat kivoja ja osaavat lukea tällaista leikkiä hienolla tavalla, lähtevät mukaan." Johon Jupe jatkaa "jo Leijonan osassa lapset koko ajan tajusivat, että tämä on leikkiä eikä totta, mutta silti heittäytyivät siihen voimakkaasti."

Molempien näyttelijöiden mielestä tässä koko hommassa parasta ovatkin lapset. Jupe kertoo, että esityksen lopussa on kohtaus, jossa luetaan tarinaa ja lapset saavat keksiä siihen täydentäviä sanoja. "Ne lasten ilmeet, kun he katsovat suu ammollaan ja silmät pyöreinä, ovat ihan haltioituneita tilanteesta!" Tämä on selvästi antoisaa hommaa myös tekijöilleen. Jukkis lisää myös, että onhan tämä erilaista; siinä lavasteiden takana lattialla istuessamme olemme teknisessä tilassa, taukotilassa, maskeeraamossa ja puvustamossa yhtä aikaa. Käytettävissä olevan tilan koko luonnollisesti vaihtelee kunkin koulun juhlasalin koon mukaan.

Pukuhuone, taukotila, maskeeraamo, kampaamo - ja mitähän muuta...

Tämän lounastauko-juttutuokion jälkeen seurasin kaksi esitystä putkeen - aamupäivällä oli jo ollut ensimmäiset kaksi.

EL (Jussi-Petteri Peräinen) ja AL (Jukka-Pekka Mikkonen) toivottamassa lapsiryhmää tervetulleeksi. Heidän takanaan näkyy aikakoneen sisäänkäynti.

Koululaisryhmän tullessa opettajineen saliin Jukkis ja Jupe ohjaavat heidät aluksi riviin istumaan lattialle ja esittelevät itsensä; Jukkis on AL ja Jupe EL. He kertovat tulevansa tulevaisuudesta, jossa kaikki tarinat on kerrottu loppuun. Alkuohjelmassa seuraa aikamatkailukurssi sekä ajan venyttelyä ja syliin haalimista, jotta sen voi antaa virrata ja päästä aikamatkalle. Kun on siirretty aikakoneeseen, lähdetään matkalle. Koska ilo tuottaa energiaa, ryhmän täytyy tuottaa iloa, jotta aikakoneen akut saadaan ladattua ja kone käyntiin. Iloa tuotetaan tanssimalla ja laulamalla.

EL (Jussi-Petteri Peräinen) ja AL (Jukka-Pekka Mikkonen) pohtimassa aikakoneen akkujen lataamista. ALin vieressä oikealla näkyvä aikakoneen ohjauspöytä on tehty entisen pyörönäyttämön ohjaimesta.

Telttaan kertyy äkkiä lämpöä lapsiparvessa jammaillessa.

Aikamatkailu onkin hurjaa touhua! Pitää osata tehdä aikapomputuksia - joihin perehdytettiin ennen aikakoneeseen astumista - ja olla muutenkin valppaana. Erityisesti aikakoneen kapteeni AL ja perämies EL saavat venyä moneen.

Monenlaista joustavuutta vaatii aikamatkailu!

Ensimmäinen etappi on kaukana menneisyydessä, jossa tavataan luolamies Hemmo, joka kertoo tarinan siitä, kuinka naapuriheimon Eino kohtasi hirven. Tässä tunnistetaan tarinan elementtejä. Paluumatkalla pitää varoa sapelihammastiikeriä - joskin AL toteaa suurpiirteisesti, että "jos nyt suurin osa lapsista saadaan palautettua sinne mistä lähdettiin niin se on ihan hyvä."

Luolamies Hemmo (Jussi-Petteri Peräinen) ja AL (Jukka-Pekka Mikkonen) katsastamassa vierailijoita.

Hurja hirvikuvaelma!

Seuraava aikamatka tapahtuu pelkästään ELin ohjaamana, mutta hyvin sekin sujuu. Päädymme lähemmäs nykyaikaa tapaamaan toisen ELin eli Elias Lönnrotin, joka kertoo tarinoiden kokoamisesta. Tämän jälkeen palataan aikakoneeseen ja otetaan yhteyttä Suureen Tietäjäämme AI The secondiin, jotta saadaan raportoitua, kuinka reissu on edennyt.

Elias Lönnrot (Jukka-Pekka Mikkonen) temmeltää ELin (Jussi-Petteri Peräinen) kanssa.

Videoyhteyden toisessa päässä (ja toisessa ajassa!) Suuri Tietäjämme AI The second (eli Jukka-Pekka Mikkonen).

ALilla on myös jännittävä löytö; hän on löytänyt tuohikontin, jossa on tarinakääröjä! Niitä tutkittaessa huomataan, että tarinoista puuttuu sanoja, mutta lapset saavat ehdottaa kuinka tarinat täydentyvät ja kuinka kesken jäävä tarina saadaan loppuun. EL ja AL havaitsevat lapsissa hämmentävän määrän luovuutta, jota oikein mitataan luovuusmittarilla.

EL (Jussi-Petteri Peräinen) ja AL (Jukka-Pekka Mikkonen) tutkimassa tarinakääröjä lasten seuratessa tiiviisti.

EL (Jussi-Petteri Peräinen) ja AL (Jukka-Pekka Mikkonen) tekemässä luovuusmittauksia. Luovuusmittari on tehty teatterin vanhasta stentofonista, eli eräänlaisesta sisäkuulutuskaiuttimesta.

Kun vielä kerran lauletaan ja tanssitaan aikakoneen akut täyteen, päästään takaisin nykyaikaan ja -paikkaan. AL ja EL jakavat kaikille Tarinanmetsästäjän tähdet, joissa on olennainen kirjanyhdistelmä S.T.O.T. - Sinun Tarinasi On Tärkeä. Tämä kaikkien kannattaa muistaa! Lopussa todetaan, että tarinoiden lähde on jokaisessa meissä ja tämän tarinan päähenkilönä olivat aikamatkalle osallistuneet lapset.

Minäkin sain Tarinaetsivän tähden!

Nämä molemmat seuraamani lapsiryhmät olivat esiintyjien mielestä aivan erityisen osallistuvia - kaikki eivät lähde samalla tavoin mukaan. Toisaalta jotkut ryhmät saattavat olla hieman levottomia. Jukkis kehuu, miten hyvin opettajat osaavat lukea ryhmiään ja ohjata heitä - tarpeen mukaan joko kannustaa osallistumaan tai rauhoittaa tilannetta. Näistä ryhmistä toisessa kuului heti lasten tullessa saliin kysymys Jukkikselle: "oletko sinä merenneitokissa?"

Kun päivän esitykset on esitetty, kiertuekolmikko alkaa saman tien pistellä kamoja kasaan, sermejä suppuun, telttaa tiiviiksi. Kaikki tavarat pakataan pakuun, ja koska seuraavakin päivä on kiertue-esityspäivä, tavarat saavat jäädä sinne yön yli. Muuten lasti purettaisiin teatterilla ja paku palautettaisiin vuokraamoon.

Aikakoneteltta ulkoapäin purkuvaiheessa.

Jukkis purkaa aikakonetelttaa.

Jupe pakkaa lavastekankaita suppuun.

Ps. Jäikö kiinnostamaan, millainen Leijonan osa -teatteriseikkailu oli? Olen kirjoittanut siitäkin aiemmin; linkki juttuun.

---