Eturivin kuningattaren blogi

Helsingin kaupunginteatteri esittää huippusuosittua musikaalia Moulin Rouge. Sen on käsikirjoittanut John Logan ja se perustuu vuonna 2001 ilmestyneeseen samannimiseen elokuvaan, jonka puolestaan käsikirjoittivat Baz Luhrmann ja Craig Pearce. Helsinkiin musikaalin on ohjannut Anders Albien. Albienin ohjaus on eloisa, ja vaikka sopivassa kohdin rauhoitutaankin, koko ajan tapahtuu ja musikaalin jännite pysyy yllä. Esitys on vaihteleva suurista, räyhäkkäistä musikaalinumeroista intiimiin, herkkään tunnelmointiin, ilahduttavaa huumoria unohtamatta. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Etenkin joukkokohtauksissa lavalla tapahtuu paljon ja nähtävää on enemmän kuin kerralla ehtii nähdä. Kannattaa myös tulla hyvissä ajoin teatteriin ja omalle paikalle saliin, sillä lavalla ja katsomon sivuissa alkaa olla näkemistä hyvinkin pian sen jälkeen, kun ovet katsomoon on avattu - ennen kuin esitys varsinaisesti alkaa Päähenkilöhahmot rakentuvat kokonaisiksi tarinan edetessä; katsojalle selviää heidän elä...

On näytelmiä, joista on helppo kirjoittaa. Sitten on niitä, joista syystä tai toisesta on vaikeaa tuottaa kokonaista blogijuttuja. Ja joskus harvoin näitä, joista tekisi mieleni vain julistaa Sir Elwoodin Hiljaisten Värien sanoin: "mä en mistään sulle mitään aio kirjoittaa, sun täytyy itse tulla katsomaan". Mutta se ei blogin lukijoita oikein palvelisi, joten kirjoitan kuitenkin. (Siitä en kerro, mistä olen valalla vannonut asioiden pysyvän teatterin seinien sisällä.) Suosittelen silti jo tässä vaiheessa, että älkää minun arvioni varaan jääkö, menkää ja nähkää ihan itse! Kansallisteatteri esittää siis näytelmää Jäniksen vuosi. Näytelmä pohjautuu Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin, ja sen on ohjannut Kristian Smeds. Käsikirjoittajaa ei käsiohjelmassa mainita. Paasilinnan romaanin pohjalta tehdyn elokuvan olen nähnyt joskus kauan sitten - tarinassa on samanlaisuutta siteeksi, mutta tämä on todellakin ihan oma teoksensa. Tommi Korpela ja Marja Salo. Kuva: Stefan Bremer...

Jyväskylässä on aloittanut uusi harrastajateatteri nimeltään Teatteri W. Esitystoimintansa Teatteri W käynnisti omalla kantaesityksellä nimeltä Hukka. Esityspaikkana on Ilokivi. On merkillepantavaa, että uusi teatteri aloittaa kantaesityksellä, jossa myös musiikki on varta vasten tähän näytelmään sävellettyä ja sanoitettua. Ihanaa että kulttuurin rahoituksen leikkausuutisten väliin mahtuu versomaan uutta toimintaa! Pablo Delahay (vas. takana), Riku Rajala ja Jere Oksanen (edessä). Kuva: Anette Aalto Hukan on käsikirjoittanut Eetu Elo-Rauta ja ohjannut Viivi Seppänen. Monitasoinen tarina kertoo unelmien tavoittelusta, epäonnistumisista, tavoitteiden hinnasta sekä tietysti paljolti erilaisista ihmisistä ja ihmissuhteista. Mukana on paljon teemoja myös mm. vallasta ja vallankäytöstä, ahneudesta sekä heikomman hyväksikäytöstä. Mutta vaikka aineksissa on paljon synkkyyttä, kokonaisuus ei kuitenkaan ole raskas - ja mukana pilkahtelee myös huumoria. Seppäsen ohjauksessa tarina etenee vars...

Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Anna-Maija Oka sekä Gradian ammattiopiskelija Mikko Savolainen esittävät kolmessa Jyvässeudun kirjastossa alle kouluikäisille lapsille suunnattua musiikintäyteistä esitystä Runohiiren riimiretki. Juttelin Anna-Maijan - eli Ammin - kanssa esityksestä ja sen tekemisestä päivää ennen ensiaamua. Ammi kertoi, että esitys pohjautuu Tuula Korolaisen lastenrunokirjaan Kuono kohti tähteä sekä Ammuu! -lastenmusiikkiorkesterin lauluihin. Mukana on myös yksi Kirsi Kunnaksen hiiriaiheinen runo. Lähtökohta esityksen tekemiselle on ollut halu tehdä jotain lapsille (ja lapsenmielisille). Tässä mielessä nimenomaan Kuono kohti tähteä -teos puhutteli; Ammi ihastui kirjan maailmaan. Hiiripäähenkilön myötä esityksen teemana ovat pienet olennot. Anna-Maija Oka ja Mikko Savolainen. Kuva: Aapo Jämsén Idea esityksestä on siis Ammin oma, ja teatterinjohtaja Marietta Kunnas tuki sitä innokkaasti. Marietta piti nimenomaan siitä ajatuksesta, että kohdeyleisönä ovat la...

Jyväskylän kaupunginteatteri esittää Paviljongin Ahti-näyttämöllä Suomen kantaesitystä näytelmästä Pikkurikoksia rakkaudessa. Sen on kirjoittanut Eric-Emmanuel Schmitt, suomentanut Reita Lounatvuori ja ohjannut Anssi Valtonen. Ensi-iltansa näytelmä sai 20. syyskuuta, mutta koska tuolloin en päässyt paikalle, teen tämän jutun myöhemmästä esityksestä. Hegy Tuusvuori (Lisa) ja Asko Vaarala (Tom). Kuva: Jaakko Manninen Tarina alkaa siitä, kun mies ja vaimo palaavat kotiin miehen oltua sairaalassa. Mies ei muista mitään (eikö?) ja vaimo auttaa häntä muistamaan (auttaako?). Valtosen ohjaus pysyy tarkasti hyppysissä. Kaikki on hallittua, joskaan ei mitenkään kiveen hakattua; näyttelijöillä on tilaa hengittää, vaikka ilmaisu on tarkkaa. Kaikesta henkii tietynlainen tekemisen rauha, vaikka roolihahmojen tunteet välillä kuohahtavaisivatkin suuntaan tai toiseen. Asko Vaarala (Tom). Kuva: Jaakko Manninen Lavalla säkenöivät Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala tekevät maagista työtä. Jo pelkäst...