Pikkurikoksia rakkaudessa
Jyväskylän kaupunginteatteri esittää Paviljongin Ahti-näyttämöllä Suomen kantaesitystä näytelmästä Pikkurikoksia rakkaudessa. Sen on kirjoittanut Eric-Emmanuel Schmitt, suomentanut Reita Lounatvuori ja ohjannut Anssi Valtonen. Ensi-iltansa näytelmä sai 20. syyskuuta, mutta koska tuolloin en päässyt paikalle, teen tämän jutun myöhemmästä esityksestä.
Hegy Tuusvuori (Lisa) ja Asko Vaarala (Tom). Kuva: Jaakko Manninen |
Tarina alkaa siitä, kun mies ja vaimo palaavat kotiin miehen oltua sairaalassa. Mies ei muista mitään (eikö?) ja vaimo auttaa häntä muistamaan (auttaako?).
Valtosen ohjaus pysyy tarkasti hyppysissä. Kaikki on hallittua, joskaan ei mitenkään kiveen hakattua; näyttelijöillä on tilaa hengittää, vaikka ilmaisu on tarkkaa. Kaikesta henkii tietynlainen tekemisen rauha, vaikka roolihahmojen tunteet välillä kuohahtavaisivatkin suuntaan tai toiseen.
Asko Vaarala (Tom). Kuva: Jaakko Manninen |
Lavalla säkenöivät Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala tekevät maagista työtä. Jo pelkästään haltuunotettu tekstimassa on valtava, mutta ennen kaikkea heidän ilmaisunsa herkkyys, tarkkuus ja luontevuus tekevät syvän vaikutuksen. Tuntuu että he eivät näyttele, vaan elävät läpi näitä hetkiä, tätä keskustelua. Kummankin kasvot heijastavat tuntemuksia muuttuen herkästi kuin lammen pinta pienestäkin tuulenvireestä tai kalan polskaisusta. Ilmeet heijastelevat hämmennystä, ahdistusta, surua, toivoa, iloa, rakkautta ja lukemattomia muita tuntemuksia. Yhtälailla kehonkieli eleineen on käytössä harkitusti mutta hyvin kertovasti. Katsoja kokee olevansa kärpäsenä katossa pariskunnan kodissa, seuraamassa yksityistä elämää.
Asko Vaarala (Tom) ja Hegy Tuusvuori (Lisa). Kuva: Jaakko Manninen |
Siinä missä näytelmä on intensiivinen, myös katsojan pitää olla valppaana, eikä valmiita vastauksia silti anneta. Kuka valehtelee, mikä on totuus? Mihin voi luottaa? Millaiset ajatukset ja arvot kumpaakin roolihahmoa ajavat toimimaan kuten he toimivat? Millaisia ihmisiä he ovat? Mitä oikeastaan on tapahtunut - ja tapahtuu, nyt ja jatkossa?
Hegy Tuusvuori (Lisa). Kuva: Jaakko Manninen |
Muutenkin teksti nostaa paljon kysymyksiä. Mitä on minuus? Mikä minussa on olennaista? Mikä meissä on olennaista, ja suhteessamme? Keitä olemme suhteessa toisiimme, entä itsenäisinä yksilöinä? Mitä on rakkaus? Mitä on rakastaminen, mitä se sisältää, mitä siihen vaaditaan? Elämää kuvaavaa sanontaa mukaellakseni tarina avautuu kuin sipuli; kerros kerrokselta, ja välillä itkettää (ainakin näytelmän hahmoja). Tässä sipulissa tosin sekä väri että lajikekin vaihtuvat kerrosten välillä. Pikkurikoksia rakkaudessa on sekä parisuhdedraama, mysteerinäytelmä että filosofinen pohdiskelma - hyvin intensiivinen puolitoistatuntinen sukellus omanlaiseensa mielenmaisemaan.
Asko Vaarala (Tom) ja Hegy Tuusvuori (Lisa). Kuva: Jaakko Manninen |
Tarina tapahtuu pariisilaiskodissa, jonka lavalle on lavastuksena suunnitellut Annina Nevantaus. Lavastus on enimmäkseen realistinen, mutta kirjansivuja esittävät kangaselementit tuovat siihen ilmavuutta ja rikkovat realismia juuri sopivasti. Lavanäkymää täydentää, syventää ja muuntaa valaistus, jonka on suunnitellut Jonna Rautala. Valotilanteet saattavat olla pitkäänkin stabiileja, mutta muuttua sitten joko kertaheitolla täysin toiseksi vieden hetkellisesti toiseen aikaan ja paikkaan tai hyvin hienovaraisesti tarinan kulkua ja tunnelmia heijastellen
Hegy Tuusvuori (Lisa) ja Asko Vaarala (Tom). Kuva: Jaakko Manninen |
Puvustuksenkin on suunnitellut Annina Nevantaus ja kampaukset sekä maskeerauksen Niina Vattulainen. Molemmat ovat myös hyvin realistisia ja kertovat omalta osaltaan pariskunnan estetiikasta, yhteiskunnallisesta asemasta ja toimeentulosta.
Näytelmän äänimaailma on mielenkiintoinen ja merkityksellinen osa esitystä. Äänet sulautuvat osaksi tunnelmaa niin, ettei niitä aina edes ajattele, vaan ne ennemminkin suoraan tuntee. Äänisuunnittelu ja sävellys ovat Lauri Malinin käsialaa.
Asko Vaarala (Tom) ja Hegy Tuusvuori (Lisa). Kuva: Jaakko Manninen |
Pikkurikoksia rakkaudessa Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Kommentit
Lähetä kommentti