Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2024.

Hiuskarvan varassa (Tampereen Teatteri)

Kuva
Tampereen Teatteri esittää Tuulensuun Palatsissa murhamysteerikomediaa Hiuskarvan varassa. Näytelmän on kirjoittanut Paul Pörtner. Tämän sovituksen ovat tehneet Mika Eirtovaara, Sakari Hokkanen ja työryhmä. Sovituksessa käytetty tukena Sonja Sorvolan tekemää raakasuomennosta. Hokkanen on myös näytelmän ohjaaja. Se, että näytelmän on ohjannut juuri Sakari Hokkanen, oli minulle yksi selkeä vetovoimatekijä - tiedän entuudestaan, että Hokkasella on juuri sellainen kirkkaanterävä komediantaju, joka iskee myös minuun. Enkä todellakaan pettynyt! Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri Hokkasen ohjaus on tiivis, tapahtumat rullaavat vauhdilla eteenpäin. Näytelmän erityislumo perustuu siihen, että se on yhdistelmä harjoiteltua esitystä sekä improvisaatiota. Ennalta harjoiteltu tarkkuus ja improvisaatio sulautuvat toisiinsa saumattomasti. Tekstiä on istutettu näppärästi Tampereelle monin tavoin, mutta ei mitenkään sisäpiiriläisesti niin, etteikö ulkopaikkakuntalainenkin osaisi nauraa jut...

The Black Rider (Lahden kaupunginteatteri)

Kuva
Lahden Kaupunginteatteri esittää musikaalia The Black Rider - the casting of the magic bullets. Sen ovat kirjoittaneet Robert Wilson ja William S. Burroughs. Myös alkuperäinen konsepti on Wilsonin. Musikaalin on säveltänyt Tom Waits. Lahteen The Black Riderin on ohjannut teatterinjohtaja Lauri Maijala. Kuva: Janne Vasama Toki musikaalissa on tarina, kovin traaginenkin sellainen, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi, että kyse on ennen kaikkea mielentilasta; uutta kokeilevasta, huuruisesta, absurdista, vinosta ja rujosta mielentilasta. Joka on sellaisenaan mukaansa viettelevä, hämmentävä ja vangitseva. Tämä ohjaus on rohkea, uutta luova, varmistelematon, ihastuttavan röyhkeä teos. Kuva: Janne Vasama Henkilöhahmot ovat kuka mitenkin kummallisia. Heillä on kiehtovat tavat liikkua, asemoitua, olla ihmisen muotoinen ja kuitenkin erilaisessa muodossa. Jokainen on jotenkin vino, aika moni myös rujo. Näyttelijät pistävät itsensä likoon tähän erikoiseen esiintymiseen täysillä ja säästele...

Thelma & Loviisa (Lahden kaupunginteatteri)

Kuva
Lahden kaupunginteatteri esittää näytelmää Thelma & Loviisa. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Minna Harjuniemi. Tarina on ennen kaikkea kertomus vahvoista naisista, ja sitä näytelmä tuo onnistuneesti esiin monin tavoin. Ikoninen, melkein samanniminen elokuva vuodelta 1991 häivähtelee kehyskertomuksena tai vapaasti lainailtuna, mutta näytelmä ei suinkaan jää elokuvan raameihin, vaan elää ja kasvaa moneen suuntaan, erilaisiin kertomuksiin, monien naisten tarinoihin. Näytelmän seuraamisen antoisuutta saattaa lisätä se, jos tuntee nämä naiset ja tarinat, mutta näytelmä toimii aivan itsenäisenä kokonaisuutena ilman taustatietojakin. Sara Paasikoski, Liisa Vuori, Anna Pitkämäki, Annukka Blomberg, Nenna Tyni, Ella Lahdenmäki ja Saara Mänttäri. Kuva: Mitro Härkönen Useassa kohdassa tulee mieleen ajatus, miten historia, englanniksi "history", on aika usein "his story", siis miehen tarina - myös silloin kun pääosassa on nainen. (En varmasti ole ensimmäinen, joka tu...

Kummitusjuttuja Tampereelta (Tampereen Työväen Teatteri)

Kuva
Tampereen Työväen Teatteri esittää Eino Salmelaisen näyttämöllään näytelmää Kummitusjuttuja Tampereelta. Sen on käsikirjoittanut Juho Gröndahl, dramaturgina toiminut Hanna Suutela ja ohjannut Esa-Matti Smolander. Janne Kallioniemi ja Teija Auvinen. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri Näytelmä on rakenteeltaan jaksottainen; sehän on kummitusjuttujen kertomista. Kaksi valomestaria on töissä Eino Salmelaisen näyttämöllä vielä puolen yön aikaan ja kertoo juttuja toisilleen. Kehystarinan kummitusjutut heräävät eloon pienoisnäytelminä, kiehtovina pätkinä. Paloittaisesta rakenteesta huolimatta Smolanderin ohjaus saa kokonaisuuden pysymään hyvin kasassa. Kehyskertomus ja kummitusjutut vaihtelevat notkeasti ja kokonaisuus rullaa sujuvasti eteenpäin. Kuvassa Eriikka Väliahde ja Pentti Helin. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri Lavalla nähdään näyttelijät Pentti Helin, Eriikka Väliahde, Samuli Muje, Teija Auvinen, Janne Kallioniemi sekä Hiski Vihertörmä. He kaikki ...

School of Rock (Tampereen Työväen Teatteri)

Kuva
Tampereen Työväen Teatteri esittää suurella näyttämöllään hittimusikaalia School of Rock, jonka on säveltänyt musikaalisäveltäjäguru Andrew Lloyd Webber. Sen on käsikirjoittanut Julian Fellowes, laulujen sanat Glenn Slater, ja se perustuu Mike Whiten käsikirjoittamaan samannimiseen elokuvaan. Suomennoksen on tehnyt Hanna Kaila. Työvikselle School of Rockin on ohjannut musikaaliguru Samuel Harjanne. Kuten odottaa voi, ohjaus on Harjanteella loistavasti hyppysissä. Tarina etenee hyvällä rytmillä, niin isot kuin pienemmätkin kohtaukset toimivat tyylikkäästi ja henkilöohjaus niin aikuisten kuin lasten osalta on kohdillaan. Kokonaisuus on kertakaikkisen varmaa laatutyötä. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri School of Rock -musikaalin näkyvin piirre ja kantavin voima ovat lapsiesiintyjät sekä aikuispääroolissa Dewey Finninä nähtävä Jaakko Wuolijoki. Tämä on heidän show'nsa - muutkin aikuisnäyttelijät ovat ilman muuta tarpeellisia, mutta jäävät auttamatta tämän porukan s...

Voitto kotiin

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatteri esittää Paviljongilla Ahti-näyttämöllään näytelmää Voitto kotiin. Sen on käsikirjoittanut Oliver Bukowski, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen ja Jyväskylään ohjannut Satu Säävälä. Lavalla nähdään Paavo Honkimäki ja Anneli Karppinen. Anneli Karppinen ja Paavo Honkimäki. Kuva: Jiri Halttunen Säävälän ohjaus katsoo ihmistä sekä ihmettelevällä, ymmärtävällä että huvittuneella katseella, arvottamatta kuitenkaan liikaa mihinkään suuntaan. Ihminen on myös typerästikäyttäytyvä, luotaantyöntävä, kenties säälittäväkin räpistellessaan haaveidensa ja onnettomien ideoidensa kanssa. Paavo Honkimäki ja Anneli Karppinen esittävät pitkään yhdessä ollutta pariskuntaa, jonka elämä ei suinkaan kulje siellä kadun aurinkoisella puolella. Paljolti kyse on kuitenkin miehen ja naisen omista valinnoista - ja alkoholin maistuvuudesta. Pariskuntana he eivät muista tai välitä arvostaa toisiaan, mutta eivät silti osaa tai koe tarpeelliseksi erkaantuakaan. Kielenkäyttö on usein karkea...

Laura (ensi-ilta)

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin Aune-näyttämöllä sai lokakuun viimeisenä päivänä kantaesitysensi-iltansa näytelmä Laura. Se on Pasi Lampelan käsikirjoittama ja ohjaama, tehty Jyväskylän kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistyönä - tekijöitä on kummastakin teatterista sekä näyttelijöissä että muussa työryhmässä. Kansallisteatterissa Laura nähdään kevätkaudella 2025 helmikuusta alkaen. Esa-Matti Long ja Piia Mannisenmäki. Kuva: Jiri Halttunen Väkevä draama on henkilöhahmoineen, tapahtumineen ja henkilöiden välisine suhteineen realistinen, joskin tietysti dramatisoitu. Tekstissä kukkii sekä huumoria että aforisminomaisia lausahduksia. Huumori toimii hyvin, ei ole alleviivattua, ja upposi yleisöön joka naurahteli ilahtuneesti. Paljon on tietysti myös vakavaa, painavaa, osin kipeääkin asiaa. Lampelan ohjaus on tiivis ja kulkee hyvässä rytmissä. Tapahtumat ottavat aikansa mutta etenevät kuitenkin reippaasti. Hannu Lintukoski. Kuva: Jiri Halttunen Kaikki näyttelijät tekevä...

Veljeni Leijonamieli (Helsingin kaupunginteatteri)

Kuva
Helsingin Kaupunginteatteri esittää Astrid Lindgrenin klassikkosatuun Veljeni Leijonamieli perustuvaa samanimistä musiikkinäytelmää. Lindgrenin tekstin on dramatisoinut Alexander Mørk-Eidem sekä suomentanut, sovittanut ja laulutekstit tehnyt Rasmus Arikka. Helsingin kaupunginteatterille näytelmän on ohjannut Jakob Höglund. Mikko Kauppila ja Alexander Wendelin. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Kuten alkuperäinen tarinakin, näytelmä jakaantuu erilaisiin jaksoihin. Alun traagiset tapahtumat ja sairaalakuvaus ovat suorastaan runollisen kauniita. Myöhemmin eri paikkoja kuvataan tuoden esiin kunkin paikan ilmapiiriä ja tunnelmaa monin keinoin. Tengilin joukkoja. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Näytelmässä on paljon voimakkaita, koskettavia teemoja kuten ystävyys, rakkaus, luottamus, yhteisöllisyys ja rohkeus. Kuten Lindgrenin tyyliin sopii, näitä ei liiaksi alleviivata vaan ne kuuluvat luontevasti tarinaan. Toisaalta yhtä luontevina mukana on hyvin painavia teemoja kuten sairaus, kuolema, alist...