Macbeth (Turun kaupunginteatteri)

Tekijä -

Turun kaupunginteatteri esittää suurella näyttämöllään William Shakespearen klassikkonäytelmää Macbeth. Sen on suomentanut Matti Rossi, ohjannut ja sovittanut Kari Heiskanen.

Päällimmäisenä näytelmästä mieleen jäivät vimmaisen väkevästi näyttelevä Eero Aho nimiroolissa sekä äärimmäisen tyylikäs visuaalisuus näyttämökuvassa.

Etualalla Eero Aho.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Aho heittäytyy valtaa janoavan, vainoharhoista kärsivän, mielipuolisuuteen etenevän hallitsijan rooliin sellaisella paneutumisella, että usein tuntuu, että hän yksin riittää täyttämään koko lavan. Ilmeet, repliikit, eleet, koko kehon kieli elävät ja hengittävät himoa valtaan, ahneutta asemaan. Kuitenkin Ahon Macbethista löytyy myös hahmoa hienosti moniuloitteistavaa pehmeämpää puolta.

Eero Aho ja Riitta Salminen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Hallitsijan rinnalla Lady Macbethia onnistuneesti näyttelee Riitta Salminen. Hän tulkitsee miestään tukevan ja seuraavan vaimon roolissa samoja vallanhalun piirteitä eläen miehensä kautta sikäli, että tietää, ettei itse voi korkeinta asemaa saavuttaa. Turhaan hän silti yrittää pestä verta pois omistakaan käsistään.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Heiskasen ohjauksessa koko näyttelijäkaarti tekee vakuuttavaa työtä. Usein vähäeleisyys puhuu hyvinkin voimakkaasti; jykevä paikallaanolo, rauhallisen harkittu esiintyminen. Heiskasen sovituksessa on hauskoja hypähdyksiä lähemmäs nykyaikaa; tuskinpa Shakespeare itse kuvitteli autoja tai mafiosoja viulukoteloineen häärimään tapahtumiin mukaan. Väkivalta kuuluu väistämättä tähän kolkkoon tarinaan, ja etenkin yksi hurja hetki todella hätkähdyttää. Jo näytelmän jyrähtäessä käyntiin katsoja kokee, että nyt mennään eikä meinata.

Ulla Koivuranta, Ulla Reinikainen, Eero Aho ja Asta Sveholm.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Suuren näyttämön syvä, musta lava on välillä täysin tyhjä lavasteista - ja jos lavasteita on, nekin ovat hyvin selkeäpiirteisiä ja punnitun vähälukuisia. Valaistus onkin hyvin tärkeä osa lavanäkymää, ja se on äärimmäisen tyylikäs - välillä pelkällä yhdellä valolla luodaan koko näkymä näyttelijäntyön nousta kukoistamaan valokeilaan. Toisaalta näkymät kuitenkin vaihtelevat niin, ettei mitään tehokeinoa käytetä liiallisesti. Tähän ympäristöön ja ajankuvaan sopivat puvustukset sekä kampaukset ja maskeeraukset toimivat komeasti. Lavastuksen on suunnitellut Jani Uljas, valot Riku Rämä, puvut Tuomas Lampinen, kampaukset ja maskeeraukset Saara Tawast. Myös käsiohjelma jatkaa tummaa, tyylikästä linjaa.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

On jokseenkin surullista ja itsestäänselvää todeta, miten mielipuolisen, vallanhimoisen hallitsijan - eikä vain yhden vaan useamman - mellastaminen nykyajassa kaikuu samoja kaikuja satoja vuosia vanhan näytelmän kanssa. Miten ihmiskunta aina päätyy toistamaan tätä, ja jopa haluamaan antaa tällaisille hahmoille valtaa.

Stefan Karlsson ja Kuutti Viljainen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Lähes loppuunmyydyn näytöksen monisatapäinen yleisö tuntui arvostavan kovasti näkemäänsä. Loppuaplodit olivat voimakkaat, osin seisten annetut ja kannustushuudoilla siivitetyt.

Macbeth on Turun Kaupunginteatterin ohjelmistossa tämän kevään ajan, toukokuun alkuun saakka. Jäljellä on yhdeksän esitystä, joten vielä ehtii katsomoon! Macbeth Turun Kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuonna 85 (Vantaan Näyttämö)

Tekijä -
Kuva
Vantaan Näyttämö esittää manserock-musikaalia Vuonna 85 tämän elokuun ajan Kulttuuritalo Martinuksessa. Kyseessä on Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama sekä Simo Lappalaisen ohjaama teos. Kuva: Mikke Uutela Kuten lukija tähän mennessä on varmasti jo osannut päätellä, tapahtumapaikka on Tampere ja vuosi on 1985. Tarina käsittelee hyvin yleisiä teemoja; unelmia, rakkautta, pettymyksiä, toivoa, ystävyyttä. Se etenee näiden parissa jouhevasti - kerrontaan on helppo heittäytyä mukaan. Juicen, Eppujen ja Popedan musiikkia on käytetty oivaltavasti niin, että kappaleet ja tarina tukevat toinen toisiaan. Toki juoneen on jossain kohdin luotu sellaisia käänteitä, joita ei ehkä olisi tarvittu jos ei tiettyä kappaletta olisi haluttu mukaan, mutta se ei missään vaiheessa haittaa. Esitys kestää väliaikoineen 3,5 tuntia, mutta se hujahtaa hetkessä vauhdikkaan menon ja hyvän musiikin parissa! Alkukohtauksesta on hauska bongailla tuttuja kappaleita, vaikka se hieman pitkä onkin. Ensimmäin...
Lue lisää

The Black Rider (Lahden kaupunginteatteri)

Tekijä -
Kuva
Lahden Kaupunginteatteri esittää musikaalia The Black Rider - the casting of the magic bullets. Sen ovat kirjoittaneet Robert Wilson ja William S. Burroughs. Myös alkuperäinen konsepti on Wilsonin. Musikaalin on säveltänyt Tom Waits. Lahteen The Black Riderin on ohjannut teatterinjohtaja Lauri Maijala. Kuva: Janne Vasama Toki musikaalissa on tarina, kovin traaginenkin sellainen, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi, että kyse on ennen kaikkea mielentilasta; uutta kokeilevasta, huuruisesta, absurdista, vinosta ja rujosta mielentilasta. Joka on sellaisenaan mukaansa viettelevä, hämmentävä ja vangitseva. Tämä ohjaus on rohkea, uutta luova, varmistelematon, ihastuttavan röyhkeä teos. Kuva: Janne Vasama Henkilöhahmot ovat kuka mitenkin kummallisia. Heillä on kiehtovat tavat liikkua, asemoitua, olla ihmisen muotoinen ja kuitenkin erilaisessa muodossa. Jokainen on jotenkin vino, aika moni myös rujo. Näyttelijät pistävät itsensä likoon tähän erikoiseen esiintymiseen täysillä ja säästele...
Lue lisää

Tarinoiden joulu

Tekijä -
Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin Aune-näyttämöllä järjestettiin viimeisinä esityksinä ennen joulutaukoa kahtena iltana Tarinoiden joulu -niminen joulukonsertti. Esiintymässä oli paljolti talon näyttelijöitä, mutta myös väkeä teatterin muista ammattiryhmistä sekä bändissä Gradian muusikko-opiskelijoita. Käsikirjoituksen ja ohjauksen työryhmä teki kollektiivisesti. Laulujen sovituksesta ja harjoituttamisesta vastasi Sami Ulmanen, bändin liidauksesta sekä sovituksista kapellimestari Lasse Hirvi. Keskellä Hegy Tuusvuori. Kuva: Riku Montonen (Kuva otettu harjoituksista.) Ilta alkoi herkistävällä Enkeli taivaan -laululla. Kaiken kaikkiaan ohjelmassa oli monipuolisesti tuttua ja vähemmän kuultua, uutta ja vanhaa - kaikki taitavasti esitettyinä. Tunnelma oli vaihteleva - harras, iloinen, rauhallinen, riehakas - mutta aina hyvä ja täyteläinen. Viipyilevää tunnelmointia edusti muun muassa Have Yourself a Merry Little Christmas, räväkämpää Joulupukin töissä. Karheaa fiilistä toi Fairytale of New...
Lue lisää