Eikä yksikään pelastunut (Helsingin kaupunginteatteri)

Tekijä -

Helsingin Kaupunginteatteri esittää Arena-näyttämöllään murhamysteeriklassikkoa Eikä yksikään pelastunut, joka perustuu Agatha Christien romaaniin. Näytelmän on ohjannut Sakari Hokkanen, dramaturgina on toiminut Sanna Niemeläinen.

Santeri Kinnunen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Hokkasen ohjaus on jykevä toteutus vuosikymmeniä kestäneestä ja kiehtoneesta tekstistä. Tarina ja esitys ovat tiiviitä. Aluksi tutustutaan henkilöihin ja tapahtumapaikkaan. Varsinaisten tapahtumien alkaessa katsoja istuu hievahtamatta, näkemänsä vangitsemana, aina loppuun saakka. Esityksessä on kaikki palikat tarkasti kohdallaan eikä mitään ylimääräistä.

Jesse Gyllenbögel ja taustalla Anna Ackerman.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näyttelijät tekevät kaikki oikein hyvää työtä. Roolihahmot ovat realistisen oloisia ja pikkuhiljaa valkenee, millaisia inhimillisiä säröjä heissä on - jos on. Jokaisella on oma historiansa kannettavaan, ja nämä kokemukset näkyvät heissä eri tavoin. Erityisesti esiin nousee Anna Ackermanin esittämä Vera Claythorne, näpäkkä nuori sihteeri. Mieleen jäävät myös Santeri Kinnunen William Blorena sekä Mikko Virtanen Philip Lombardina. Heidi Herala Emily Brentinä on onnistuneen ikävä ihminen. Kenties persoonallisimpana joukosta erottuu Jesse Gyllenbögelin Anthony Marston.

Jouko Klemettilä, Arttu Kapulainen, Jesse Gyllenbögel, Kaisa Torkkel, Anna Ackerman, Pertti Koivula, Heidi Herala, Santeri Kinnunen, Jari Pehkonen ja Mikko Virtanen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Onnistuneet roolihahmot vaativat tietysti myös hyvän puvustuksen ja naamioinnin. Molemmat ovat realistisia, yksityiskohtaisia ja luovat hahmoihin omia piirteitään. Puvustuksen on suunnitellut Elina Kolehmainen, naamioinnin Jaana Nykänen.

Anna Ackerman ja taustalla Heidi Herala.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Lavastus on mukava katsella; kiinteä ja yksityiskohtainen näkymä yhteen huoneeseen. Valaistuksella muutetaan paljon tunnelmia. Yksi valaistuksellisesti hienoimpia hetkiä syntyy hämäryydessä, kynttilänvalossa. Lavastuksen on suunnitellut Katariina Kirjavainen, valot Petteri Heiskanen. Visuaalisen näkymän lisäksi myös äänimaisema on oleellinen tunnelman luoja; välillä lisätään jännitettä, toiste taas rentoutetaan ilmapiiriä. Sävellys ja äänisuunnittelu ovat Aleksi Sauran käsialaa.

Mikko Virtanen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Eikä yksikään pelastunut on klassisen kertomuksen onnistunut toteutus, joka kiehtoo ja pelottaa katsojaa juuri sopivasti, pitäen herkeämättömästi otteessaan. Kuten seuranani ollut parisuhdemies totesi: "tällaista teatterin kuuluu olla! Hyvä tarina, selkeä toteutus, ei mitään konstailuja, ja tätä tapittaa innolla loppuun asti!" Myös loppuunmyydyn katsomon yleisö tuntui olevan samaa mieltä; hiiskahtamattoman seuraamisen jälkeen loppuaplodit olivat pitkät ja pontevat.

Pertti Koivula, Santeri Kinnunen, Arttu Kapulainen ja taustalla Jesse Gyllenbögel.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Eikä yksikään pelastunut Helsingin Kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuonna 85 (Vantaan Näyttämö)

Tekijä -
Kuva
Vantaan Näyttämö esittää manserock-musikaalia Vuonna 85 tämän elokuun ajan Kulttuuritalo Martinuksessa. Kyseessä on Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama sekä Simo Lappalaisen ohjaama teos. Kuva: Mikke Uutela Kuten lukija tähän mennessä on varmasti jo osannut päätellä, tapahtumapaikka on Tampere ja vuosi on 1985. Tarina käsittelee hyvin yleisiä teemoja; unelmia, rakkautta, pettymyksiä, toivoa, ystävyyttä. Se etenee näiden parissa jouhevasti - kerrontaan on helppo heittäytyä mukaan. Juicen, Eppujen ja Popedan musiikkia on käytetty oivaltavasti niin, että kappaleet ja tarina tukevat toinen toisiaan. Toki juoneen on jossain kohdin luotu sellaisia käänteitä, joita ei ehkä olisi tarvittu jos ei tiettyä kappaletta olisi haluttu mukaan, mutta se ei missään vaiheessa haittaa. Esitys kestää väliaikoineen 3,5 tuntia, mutta se hujahtaa hetkessä vauhdikkaan menon ja hyvän musiikin parissa! Alkukohtauksesta on hauska bongailla tuttuja kappaleita, vaikka se hieman pitkä onkin. Ensimmäin...
Lue lisää

The Black Rider (Lahden kaupunginteatteri)

Tekijä -
Kuva
Lahden Kaupunginteatteri esittää musikaalia The Black Rider - the casting of the magic bullets. Sen ovat kirjoittaneet Robert Wilson ja William S. Burroughs. Myös alkuperäinen konsepti on Wilsonin. Musikaalin on säveltänyt Tom Waits. Lahteen The Black Riderin on ohjannut teatterinjohtaja Lauri Maijala. Kuva: Janne Vasama Toki musikaalissa on tarina, kovin traaginenkin sellainen, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi, että kyse on ennen kaikkea mielentilasta; uutta kokeilevasta, huuruisesta, absurdista, vinosta ja rujosta mielentilasta. Joka on sellaisenaan mukaansa viettelevä, hämmentävä ja vangitseva. Tämä ohjaus on rohkea, uutta luova, varmistelematon, ihastuttavan röyhkeä teos. Kuva: Janne Vasama Henkilöhahmot ovat kuka mitenkin kummallisia. Heillä on kiehtovat tavat liikkua, asemoitua, olla ihmisen muotoinen ja kuitenkin erilaisessa muodossa. Jokainen on jotenkin vino, aika moni myös rujo. Näyttelijät pistävät itsensä likoon tähän erikoiseen esiintymiseen täysillä ja säästele...
Lue lisää

Dingo-musikaali (Tampereen Komediateatteri)

Tekijä -
Kuva
Tampereen Komediateatteri esittää kesäteatterissaan Dingo-musikaalia. Sen ovat käsikirjoittaneet Kaisa Kuikkaniemi sekä Otto Kanerva, ja myös ohjaus on Kanervan. Musikaali kertoo legendaarisen suomalaisen yhtyeen tarinan lähinnä bändin keulakuvan eli Pertti "Neumann" Niemisen näkökulmasta. Kertomus alkaa nuoren Pertin lähtiessä merille ja käy läpi Dingon kulta-ajan. Pete (Pyry Smolander), Jonttu (Patrik Hvitsjö), Neumann (Saska Pulkkinen), Quuppa (Taneli Läykki) ja Pepe (Olli Tulkki). Kuva: Harri Hinkka Vaikka kyse on nk. jukebox-musikaalista, jossa tarina rakentuu valmiina olemassa olevien kappaleiden ympärille niitä käyttäen, kokonaisuus on hyvin toimiva. Kappaleet eivät (ehkä jotain pientä poikkeusta lukuunottamatta) vaikuta irrallisilta tai päälleliimatuilta, vaan niillä saadaan kuvitettua ja kerrottua tunnelmia sekä vietyä tarinaa eteenpäin. Dingon kappaleiden sanoituksia on joissain paikoin käytetty myös repliikeissä - hauska idea, joka voi antaa oivaltamisen iloa, ...
Lue lisää