Uusi Eden (Helsingin kaupunginteatteri)

Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa esitettävä Uusi Eden on Helsingin Kaupunginteatterin ja Q-teatterin yhteistuotanto, joka sai kantaesitysensi-iltansa helmikuun alkupuolella. On aina ilo päästä todistamaan uutta kotimaista musikaalia! Tosin tämä musikaali on kyllä ilo muutenkin. Uuden Edenin käsikirjoitus ja ohjaus ovat Juho Mantereen työtä, musiikin sävellys ja sovitus Henri Lyysaaren ja laulujen sanat heidän yhteistyötään. Vastuudramaturgina on toiminut Ari-Pekka Lahti.

Etualalla Anna-Sofia Tuominen ja Miiko Toiviainen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tarina ydinkatastrofin jälkeisestä uudesta, pikkuisesta ihmiskunnasta on anteeksipyytelemättömän hilpeä ja groteski, ajoittain brutaalikin, mutta myös kantaaottava. Mullistuneessakin maailmassa ihmisluonto on mikä on; ihminen ei ole ihmiselle susi, vaan ihminen - eikä se läheskään aina ole askel parempaan. Toisaalta ihmisessä elää myös tarve johonkin enempään kuin perustarpeiden täyttämiseen - kuten taiteeseen. Esitys sisältää teräviä näpäytyksiä useista nykyajan ilmiöistä sekä paljon henkäyksiä nykyajan valtaapitävistä. Vaikka tarina hieman kiehkuroituu sinne tänne, se pysyy erittäin hyvin kasassa ja kertomuksen kaari on suorastaan shakespeareläisen hallittu. Ohjaus on tiivis ja ottaa ilon irti tekstin absurdiudesta - sekä tietenkin taitavista tekijöistä.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näyttelijäkaarti onkin täyttä terästä ja timanttia ilmeikkyydessään, heittäytymisessään, hehkussaan - vaikka hahmot tarkoituksellisesti hieman nuhruisilta näyttävätkin. Kukapa sitä ydinlaskeumatuhkassa aina ulkoisesti loistaisi. Miiko Toiviainen Petterin roolissa eläytyy hienosti nuoreen mieheen, joka toisaalta joutuu reagoimaan erittäinkin hämmentäviin tilanteisiin ja tuntemuksiin, toisaalta ilmentää vilpitöntä pyrkimystä hyvään - omalla tavallaan. Anna-Sofia Tuominen Sonjan roolissa piirtää kuvan naisesta, joka janoaa päästä toteuttamaan luovuuttaan, saada ihailua ja siten täytettä tyhjyyden kokemukselleen. Tiina Peltonen äitinä tekee onnistuneen roolityön yhteisön jämäkkänä johtajana, jonka tehtävä on toisaalta pitää huolta mutta toisaalta myös pitää "ohjakset tiukalla". Hänen lapsenaan Tuiskuna Niki Rautén tavoittaa osuvasti kenties jo aikuisuuden kynnyksellä olevan teinin elkeet. Unto Nuora on hyvin sympaattinen kylän vanhin. Ushma Olava on topakka ja arvonsa tunteva kokki. Leenamari Unho puvustajana toteuttaa rooliin kuuluvaa hössöttelyä ja hyväsydämisyyttä. Mikko Vihma on roudarin roolissaan rento mutta asiallinen - unohtamatta hilpeitä viitteitä dramaturgiaan.

Mikko Vihma, Miiko Toiviainen ja Leenamari Unho. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kaikki näyttelijät laulavat kerrassaan upeasti ja esitykseen kuuluukin monta hienoa sooloa sekä komeasti kajahtavia yhteisnumeroita. Esityksen musiikki on myös aivan uutta, ja pidin siitä kovasti. Musiikki on monipuolista ja vaihtelevaa. Henri Lyysaari toimii itse orkesterin kapellimestarina, ja nelihenkinen bändi soi osaavasti. Äänisuunnittelusta vastaa Jaakko Virmavirta, joka on luonut tarinaan sopivan äänimaiseman. Lauluissa tosin osa sanoista tuntui peittyvän soiton alle, vaikka joidenkin laulajien ääni kajahti reippaasti kuuluviin aina.

Myös koreografiat ovat monipuolisia. Ne on suunnitellut Johanna Elovaara yhdessä työryhmän kanssa. Mukaan mahtuu monenlaista, aina musikaaliviuhkaleyhyttelyä ja steppiä myöten.

Miiko Toiviainen, Tiina Peltonen ja Anna-Sofia Tuominen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Uuden Edenin lavastus käyttää ja täyttää Studio Pasilan lavan laidasta laitaan, ylhäältä alas. Lavastuksessa bändikin on mukavasti ainakin osittain näkyvillä. Lavastus on hyvin onnistunut tarjoten monia eri tapahtumapaikkoja ja kulkuväyliä, joissa mahtuu liikkumaan rivakasti ja suureellisestikin. Eikä mikään ole liian siistiä. Valaistus on tietysti myös olennainen osa lavanäkymää. Oivaltava hetki on esimerkiksi näyttelijän ja valon dialogi, näkyvyyden kaipuu. Lavastuksen ja valot on suunnitellut William Iles.

Ylhäällä vasemmalta Tiina Peltonen, Niki Rautén ja Anna-Sofia Tuominen. Alhaalla Mikko Vihma, Unto Nuora, Miiko Toiviainen, Leenamari Unho ja Ushma Olava. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Voisin kuvitella, että musikaalin pukusuunnittelu on ollut lystiä sikäli, että siinä(kin) on päässyt kehittelemään monenlaista. Pukusuunnittelu on Riina Leea Niemisen käsialaa. Samoin naamioinnissa on päästy tekemään näkyvämpää työtä, etenkin kylän vanhimman (Unto Nuora) kohdalla. Puvustus ja naamiointi yhdessä luovat hahmoille sopivan nuhruisen ulkoasun tilanteessa, jossa valinnanvaraa pukeutumisen suhteen ei välttämättä pahemmin ole - mutta kimallusta löytyy silti tarvittaessa. Jokainen hahmo on yksilöllinen, ja kokonaisuus on oikein onnistunut.

Vasemmalta Ushma Olava, Leenamari Unho, Unto Nuora ja Mikko Vihma. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Uusi Eden on yllättävänkin hauska. Monet kantaaottavat ja ajankohtaiset asiat naurattavat tässä yhteydessä - siinä onkin tekijöiden taito, tuoda naurettavuus esiin. Teatteri sekä paikkana että taidemuotona on olennainen elementti tätä teatteriesitystä. Teatterin tekijöillä on taito nauraa itselleen, musikaali parodioi musikaalia sekä tuulettaa kulissipölyä - ja kauan eläköön Shakespeare, jopa maailmanlopun yli! Tarina on virkistävän omalaatuinen. Siinä on kuitenkin ikiaikaisia teemoja välittämisestä, rakkaudesta ja kumppanuudesta. Se tuo esiin myös tummempia sävyjä yksinäisyydestä, täyttymyksen kaipuusta, vallanhalusta, juonittelusta, oman edun tavoittelusta - ilmi tulevat ihmisen olevaisuuden monet kulmat, osa kovin teräviäkin, joihin saattaa satuttaa itsensä.

Tiina Peltonen ja Niki Rautén. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Suosittelen lämpimästi näkemään tämän kaikin puolin taitavasti tehdyn, ilahduttavan, moneen kertaan yllättävän, hieman äkkiväärän ja rajoja koettelevankin, ehdottomasti katsomisen arvoisen uuden musikaalin! "Rakkautta, harmoniaa!"

Uusi Eden Helsingin kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---