Siskoutta kehkeyttämässä

Jyväskylän kaupunginteatterin uusitulla pienellä näyttämöllä remontin jälkeen ensimmäisenä ensi-iltansa saa torstaina 24. syyskuuta musikaali Kysy siskoilta. Esityskonseptin ovat luoneet Susanna Haavisto, Anna-Mari Kähärä ja Satu Rasila. Rasila on myös kirjoittanut tekstin, Haavisto sanoittanut laulut ja Kähärä säveltänyt musiikin. Jyväskylään tämän ohjaa Reino Bragge. Kävin seuraamassa sekä tavallista että valmistavaa harjoitusta.

Saara Jokiaho, Anna-Maija Oka, Paula Honkimäki, Maarit Severin ja Katriina Honkanen.
Kuva: Jiri Halttunen

Tavallisen harjoituksen kohdalla oli tasan neljä viikkoa ensi-iltaan. Tuolloin aluksi haastattelin kapellimestari Lasse Hirveä. Hän kertoo, että Kysy siskoilta oli hänelle tuttu myös ennen Jyväskylän produktiota; hän oli käynyt katsomassa sen Espoon teatterissa sekä kuullut siitä Anne-Mari Kähärän, Susanna Haaviston ja Eija Ahvon kautta - he kaikki ovat Lassen tuttuja. Myös Sinikka Sokka oli ihastellut Lasselle tätä musikaalia heidän tehdessään yhteisiä keikkoja. Lasse oli siis kuullut kehuja monelta suunnalta. Tuolloin ei vielä ollut tiedossa, että musikaalista tehdään produktio myös Jyväskylään kaupunginteatteriin.

Esityksessä Lasse on lavalla kuuden naisen kanssa. "Julisteessa ilmeesi on pikkuisen kauhistunut - hirvittääkö olla naislauman kanssa?" Lasse Hirvi naurahtaa ja vastaa "Ehei - se oli vain kuvaajan [Jiri Halttunen, blog. huom.] idea, haettiin kuvaan erilaisia rooleja. Minulle sukupuolella ei ole mitään väliä - olen urani aikana tottunut tekemään töitä kaikkien kanssa. En minä sitä edes ajattele."

Kysy siskolta -juliste.
Kuvat Jiri Halttunen, julisteen teko Eija Haukka.

Mielenpainuvinta Kysy siskoilta -esityksen tekemisissä on Lassen mukaan ollut kuorostemmojen opettaminen. "Kähärä on erikoistunut naiskuoroille kirjoittamiseen. Tiukkaa amerikkalaisgospel-tyyppistä harmoniaa ja rytmiikkaa, todella tarkkaa ja svengaavaa! Ei mitään tavallista naiskuorolaulua, vaan sellaista, mitä voisi kuulla jenkkibaptistikirkkokuorossa; kaikilla hirveä meininki päällä ja rytminen ote musiikkiin. Anne-Mari kirjoittaa todella hyviä harmonioita kuorolle, joten niitä on nasta tehdä. Ne ovat haastavia, mutta kun ne saa toimimaan, ne ovat tosi makean kuuloisia!"

Eniten tässä teoksessa Lassea inspiroikin musiikki. "Arvasinkin sen etukäteen. Tunnen Kähärän vuosien takaa, opiskelimme yhtä aikaa Sibelius-Akatemian jazz-osastolla. Jo silloin huomasin, minkälaista musiikkia hän tekee."

Harjoituksia - neljä viikkoa ensi-iltaan. Vasemmalla pianossa Lasse Hirvi, bassossa Ilona Rimpilä, laulamassa Maarit Severin, Katriina Honkanen, Saara Jokiaho, Paula Honkimäki ja Anna-Maija Oka.

Miten Lasse kuvailisi esitystä muutamalla sanalla potentiaaliselle katsojalle? "Yllättävä, hauska, myös ajatuksia herättävä, puhutaan vakavistakin asioista. Käydessäni katsomassa Espoon teatterissa kuvittelin, että tämä olisi suunnattu vain naisille, mutta se ei pidä lainkaan paikkaansa! Myös miehet saavat tästä paljon uutta. Onhan se naisten näkökulmasta kirjoitettu, mutta siinä on mielenkiintoista kuultavaa ja tarinoita myös miehille. Ja musiikkihan tietenkin on hienoa, kuten ylipäätään toiminta näyttämöllä. Rohkaisisin myös miehiä tulemaan katsomoon ennakkoluulottomasti! Miehetkin voivat oppia tästä ja saada paljon uutta tietoa naisten elämästä. Rohkeasti vain mukaan, en usko että kaduttaa! Toivonkin, ettei tule pelkästään naisporukoita, vaan kaikenlaisia katsojia."

Tämä on minulle sikäli erityinen käyntikerta teatteritalossa, että pääsen näkemään pienen näyttämön katsomoineen ensimmäistä kertaa remontin jälkeen! Ja kyllä se on todella muuttunut! Kokoa on runsaasti lisää, katsomo on näyttävä ja kaikkialla tuoksuu uudelta. Istuimet ovat oikein mukavat. Kaikki ovat selvästi iloisia ja ylpeitä uudistuneesta teatteritalosta.

Harjoituksia - neljä viikkoa ensi-iltaan.

Tässä harjoituksessa esiintyjillä on yllään omat vaatteensa. Kahdesta muusikosta paikalla on Ilona Rimpilä - hänhän vuorottelee esityksissä Hanna Turusen kanssa. Lava on osapuilleen valmis, mutta muutoksiakin tulee vielä. Valaistuksena ovat pelkät stabiilit yleisvalot.

Harjoituksen alussa viilataan Helvetin hormonit -kappaleen yksityiskohtia; Lasse ohjaa ja sitten kokeillaan koko kuoron voimin. Sävelet asettuvat kohdilleen kun niitä asetellaan tarkasti. Ilmassa on sekä keskittynyttä osaamista että iloisen naljailevaa huulenheittoa.

Harjoituksia - neljä viikkoa ensi-iltaan. Katriina Honkanen, Anna-Maija Oka, Maarit Severin, Paula Honkimäki ja Saara Jokiaho.

Mustaa valoa -kappaleessa äänet soivat upeasti. Stemmoja jaetaan, kuka mistäkin laulaa tiettyä kohtaa. "Ei oo ihmisen hyvä yksin olla" toteaa joku saadessaan kaverin samaan nuottiin. Välillä joku laulajista kysyy tiettyä kohtaa, jolloin Lasse soittaa ja laulaa esimerkin. Toisen tuskaillessa Lasse kannustaa "ei se oo vaikee sitten kun sen osaa!" Paitsi pianoa, Lasse soittaa välillä myös bassoa.

Harjoituksissa on mukana myös koreografi Jouni Prittinen. Koreografioita on toki käyty läpi ennenkin, mutta Jouni näyttää lavan edessä mallia muistin virkistämiseksi. Välillähän myös huikkailee ohjeita ja viittoilee. "Puolikaareen!" "Tasaiset välit!"

Harjoituksia - neljä viikkoa ensi-iltaan. Lavan edessä vasemmalla koreografi Jouni Prittinen näyttää koreografiaa esiintyjien muistin tueksi.

Kun näitä muutamia kappaleita on kerrattu tällä tavoin erikseen, treenataan vielä toisen puoliajan sisääntuloa repliikkeineen. Sitten aletaan käydä toista puoliaikaa kronologisesti läpi. Vaikka esitys ei ole vielä mitenkään valmis, se herättää minussa jo tällaisenaan kylmiä väreitä, eläytymistä ja liikutusta.

Lopuksi Jounin johdolla käydään vielä uudestaan pala palalta läpi Mustaa valoa -kohtauksen runsasta koreografiaa aina välillä katkaisten. Jouni tarkentaa liikkeitä, opastaa ja selventää.

Harjoituksia - neljä viikkoa ensi-iltaan.

Kuva: Jiri Halttunen

Kun ensi-iltaan on viikko ja yksi päivä, pääsen seuraamaan kolmatta valmistavaa harjoitusta. Tässä vaiheessa esitys on jo pitkälti valmis, joskin hiomistakin - ja aikaa siihen - on vielä. Nyt näen ensimmäistä kertaa valaistuksen sekä esiintyjien asut. Vaikka tutusti tässä vaiheessa en anna mitään tarkempia arvioita, niin kyllähän tämä todella hyvältä kuulostaa ja näyttää - tunnelmien puolesta tämä on oikea runsaudensarvi! Sekä teksti että musiikki imevät mukaansa, ja vauhdikkaammissa kohdissa istuma-jammailen jälleen antaumuksella.

Harjoituksen jälkeen haastattelen Maarit Severiniä, joka on musikaalissa vierailijana. Tämä on hänen ensimmäinen vierailunsa Jyväskylän kaupunginteatterissa, ja hän kertoo "hypänneensä liikkuvaan junaan" - kevään harjoitusperiodi oli jo mennyt, kun mukaan tarvittiin uusi laulava naisnäyttelijä. Ohjaaja Reino Bragge tunsi Maaritin jo 30 vuoden takaa ja pyysi hänet mukaan. Vuonna 1996 Maarit oli mennyt lukion jälkeen avustajaksi erääseen tuotantoon Joensuun kaupunginteatteriin, jossa Reino oli tuolloin johtajana. Maarit viettikin avustajana kolme vuotta. Vuonna 2003 Reino oli johtajana Porin teatterissa, ja kiinnitti tuolloin Maaritin sinne. Siellä Maarit pysyi 18 vuotta, kunnes ryhtyi freelanceriksi. Yhteinen historia Reinon kanssa toi hänelle sitten tämän roolin Jyväskylässä, kun Reino tiesi saavansa vahvan osaajan mukaan.

Maarit Severin.
Kuva: Jiri Halttunen

Maarit kehuu moneen kertaan, miten koko työryhmä on käsittämättömän taitava, musiikki on valtavan hienoa ja miten hän on täysin fiiliksissä saadessaan olla tässä mukana. Sen näkee myös lavalla; oi sitä yhdessä tekemisen ja upean lopputuloksen riemua! "Meillä on ollut ihan järjettömän kivaa! Supersiistiä!" Maarit hehkuttaa myös koko talon porukkaa; miten hyvä ilmapiiri Jyväskylän kaupunginteatterissa on ylipäätäänkin.

Mikä teoksessa inspiroi Maaritia? Hän pohtii "minusta tämä on ihana siinä, että tämä ei ole klassisesti näytelmä, jossa olisi roolit, vaan tässä ollaan aidommin - melkein kuin välillä olisi ihan oma itsensä. Siinä sitten fiilistelee, kun se vastanäyttelijä, vastasisko, se nainen, ystävä, työkaveri kertoo tuossa nyt tuollaista juttua. Tämä kiehtoo myös sikäli, että tässä otetaan yleisöön paljon kontaktia - yleensähän se 'neljäs seinä' on tiivis." [Tähän väliin bloggaajan kommentti: älkää peljätkö, kontakti yleisöön ei tarkoita jututtamista saati lavalle pyytämistä, vaan tavallista aktiivisempaa katsekontaktia.] Maarit jatkaa "on hyvin vapauttavaa - kuten ollaan läpimenoissa todettu - että jos tässä ei muista repliikkiään tai vaikkapa sanoo jotain hassusti, sitä ei tarvitse peitellä, vaan muut voivat ottaa siitä kiinni ja siitä voi syntyä valtavan hersyviä asioita! Toki pyrimme siihen, että teksti tulee kuten on tarkoitus, mutta jos tapahtuu joku moka, se ei riko tätä juttua. Siinä on jotain todella kiehtovaa - aitoa läsnäoloa."

Kuva: Jiri Halttunen

Maarit kokee mieleenpainuvimmaksi Kysy siskoilta -musikaalin tekemisessä mahtavan porukan lisäksi sen, että oman mukaantulonsa ajankohdasta johtuen hän on viidessä viikossa opetellut julmetun määrän tekstiä ja biisejä. Hän on vetänyt läpimenoja omassa olohuoneessaan, laulanut biisejä - ja saanut elämyksen siitä, että oikeasti pystyy tällaiseen! "En voi painottaa liikaa sitä, miten lahjakkaita nämä ihmiset täällä ovat! Olen itse sellainen, joka vaikuttuu aina toisten osaamisesta, ammattitaidosta ja lahjakkuudesta."

Mikä Maaritin mielestä on tässä musikaalissa parasta, tai onko hänellä suosikkikohtausta? Maarit innostuu heti: "mä tykkään ihan älyttömästi Mustaa valoa -kohtauksesta! Se on ihan mieletön, ihan hullu! 15 minuuttia kaikki paukuttaa sata lasissa, hirveä energia, ja se on niin helkkarin hyvän kuuloinen se loppu! Karvat nousee pystyyn, se on niin hieno kokonaisuus! Joskin on siellä monta muutakin helmeä."

Kuva: Jiri Halttunen

Miten Maarit kuvailisi Kysy siskoilta -musikaalia muutamalla sanalla? "Tämä on niin elämänmakuinen, ettei kannata yhtään pelätä sitä, että nyt on naiset lavalla. Tai että tämä olisi joku feminiinien hyökkäys, jossa armeija tulee ja arvostelee. Tämä on hersyvä, lämmin, huumorintäyteinen, herkkä... Tässä käydään läpi aivan koko tunteiden kirjo! Tämä on huikea juttu! Tervetuloa katsomaan sukupuolesta riippumatta - tästä löytää ihan varmasti jokainen jotakin! Usein mennään naisporukalla teatteriin - tätä voisi suositella, että tulkaapa myös miesporukalla!"

Kysy siskolta -musikaalin ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatteri pienellä näyttämöllä on torstaina 24. syyskuuta. Koko syyskauden liput ovat myynnissä. Musikaali teatterin sivuilla (linkki).

---